Miksi musta tuli yrittäjä?

Aloitin opiskelun Tiimiakatemialla vuonna 2015. Opiskelun aikana halusin kasvattaa omaa osaamista sellaiseksi, että minulla on mahdollisuus  tehdä myös töitä, jotka eivät ole sidoksissa aikaan ja paikkaan! Tähän astiset työni ovat olleet läsnäoloa vaativia, mikä tuo omat rajoitteensa elämiseen. Nyt opiskelun päätteeksi on mukava huomata,  että monenlaista osaamista on tarttunut matkaan (esim. markkinointi, sisällöntuotanto, tapahtumajärjestäminen, johtaminen jne).

Mistä sitten tämä aikaan ja paikkaan sitoutumattomuuden halu kumpuaa? Tähän on itseasiassa montakin syytä.

  • Olen luonteeltani seikkailija, jolla on suuri tarve pitää langat omissa käsissä. Olen luova ja mulla on voimakas tarve toteuttaa itseäni.
  • Haaveilen “maisemallisesta” asumisesta. Olisi aivan mahtavaa asua rauhallisella paikalla, jossa tontti rajautuu kauniiseen maisemaan. Maalle muuttaminen ei kuitenkaan logistisesti kuulosta unelmalta… ellei sitten voisi tehdä töitä myös kotoa käsin…
  • Siitä asti, kun tapasimme mieheni kanssa olemme molemmat suhtautuneet avoimesti ulkomailla asumiseen. Uskoisin, että jossain vaiheessa elämää käymme jossain Suomen rajojen ulkopuolella asustelemassa. Mun ajatusmaailmaan ei kuitenkaan sovi se, että pyörittelisin vaan sormia, tarvitsen itselle merkityksellistä tekemistä. Olen siis melko kauaskatseinen ihminen…

Nyt jouluna vihdoin valmistuin tradenomiksi Tiimiakatemialta. Taipaleelle mahtui monenlaisia projekteja ja ne vahvistivat käsitystä omista vahvuuksista, kehityskohteista ja ennen kaikkea siitä millainen ihminen minä olen. Opiskelujen aikana ymmärtin itsestäni esimerkiksi sen, että olen aina ollut hyvä aloittamaan asioita ja innostumaan! Kaikki minut tuntevat ihmiset kuitenkin tietävät, että projektejahan mulla riittää! Tästä voi pikaisesti laskea yhteen sen, että tuleeko kaikki projektit suoralinjaisesti maaliin? Nooh eihän ne tule…

Mulla ei oo koskaan työelämässä ole ollut suurempia vaikeuksia saada asioita päätökseen, mutta erityisesti pitkäjänteinen omien tavoitteiden tavoitteleminen ja priorisointi on usein haastavaa. “Tee edes vähän, joka päivä sitä mitä rakastat”, saattaa minulta helposti unohtua pirstaleisen arjen ja suorittamisen keskellä.

Tajusin viime syksynä myös sen, että mulle päätösten tekeminen on välillä todella haastavaa, sillä olen analyyttinen ihminen ja tapanani on pyöritellä asioita eri kulmilta. Voisi varmaan kiteyttää, että en tykkää tehdä ennakoitavissa olevia virheitä. Oikeaa ratkaisua ei vaan voi aina heti löytää, täytyy vaan tehdä jotain – kokeilla. Mun tapanani on usein näissä tilanteissa vitkutella, eli olla päättämättä mitään… Tämä on todella raivostuttavaa – omasta mielestänikin.

Viime syksynä järkkäiltiin Lamppukirppis Popup:pia ystäväni kanssa ja meillä kohtasi kemiat tosi hyvin – täydensimme toisiamme!  Huomasin useamman kerran olevani tilanteessa, jossa ystäväni oli ratkaissut kokonaisuuden kannalta jonkin “merkityksettömän” asian ilman, että oli varmistellut asiaa minulta. Pysähdyin ajatuksissani näihin hetkiin… Mitäkö silloin mietin? En tuntenut negatiivisia tunteita siitä, että miksi asiasta on päätetty ilman minua tai onpa huono päätös.

Päällimmäinen tunne olikin tyytyväisyys! Mahtavaa, nyt mun ei enää tarvtse miettiä tota! Aloin reflektoimaan tätä havaintoa muuhunkin elämääni ja totesin, kyllä… tätähän mä järjestelmällisesti teen harkitsen, harkitsen, harkitsen niin, että levy jää junnaamaan ja se ei todellakaan ole hyvästä, jos se halvaannuttaa toiminnan. Tästä viisastuneena huomaan hokevani itselleni mantran omaisesti päätä nyt vain jotain…

Yhdessä tekeminen on kyllä niin parhautta, kun ympärille löytyy oikeat ihmiset 🙂

Mihinkähän sitä suuntais?

Perjantai 22 päivä maaliskuuta 2019 perustin oman yrityksen

Alkuvuonna 2019 olen kysellyt päivittäin itseltäni, mitä minä haluan tehdä isona ja mitä minä haluan elämältä? Kaikilta kanteilta olen asiaa pyöritellyt ja lopputulos on, että en saa mielenrauhaa jos en yritä yrittämistä yrittäjänä. Tilanne on hyvin sama kuin vaatekaupassa, jossa löydät kauniin ja erilaisen vaatteen kuin mitä vaatekaapistasi jo löytyy – alat pohtimaan sopisikohan tämä minulle? Mitä sinä teet tässä tilanteessa? Nappaatko vaatteen ja sovitat vai jäätkö mutustelemaan dilemmaa viikonlopun yli ja maanantaina huomaan oman kokosi loppuneen… No mä valitsin reitin sovituskopin kautta! ☺️

Viime syksynä luin myös Elina Hiltusen kirjoittaman Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa- kirjan, jossa käsitellään tulevaisuuden trendejä. Siellä löytyy kokonainen kappale Ihan itse tein otsikolla. Facebook on pullollaan aktiivisia DIY-ryhmiä ja nuoret ovat todella kiinnostuneita oppimaan käsitöitä. Kaupasta saa kaikkea, mutta tämä trendi taitaakin olla vastaliike uusavuttomuudelle. Etsyssä harrastajat ja ammattilaiset myyvät käsitöitään ja niiden kauppa ei ole siellä mitenkään marginaalista, sillä bruttomyynti oli vuonna 2015 2,39 miljoonaa dollaria. Tähän kirjaan kannattaa melkeinpä kaikkien tutustua!

Nähtäväksi jää mihin tämä tie yrittäjänä minut kuljettaa… ja millaiseksi liiketoimintasuunnitelmani lähtee muotoutumaan! WISH ME LUCK! Nyt yrittäjänä pääsen heti kehittämään monenlaisia taitojani, ensimmäisenä pähkinänä digimarkkinoinnin taitojen kasvattaminen. Liiketoimintasuunnitelman ytimeen kuuluu, kädentaitokurssien pitäminen ja kuosien piirtäminen. Näistä kirjoittelen vielä blogiin lisää. Olen siis nyt luovan alan yrittäjä! Itsensä tunteminen on voimavara, joka auttaa yli ilmeisimpien kuoppien ja tästä henkisen kasvun matkasta olen kiitollinen Tiimiakatemialle! Rohkeita kokeiluita vaan! Järjen, kun pitää matkassa, niin kovin korkealta en pääse tippumaan, vaikka kävisi kuinka huonosti.

Suomalainen sananlaskukin kertoo: syteen tai saveen 😎 ja nyt on multaa ja taimi. Nähtäväksi jää kasvaako siitä iso puu!

Mahdollisuudet häikii ja ei voi tietää onnistuuko jos ei yritä!

 

Aurinkoa ja iloa just sun viikkoon!

-Mari

Jos kiinnostaa seurailla mun matkaa, niin laita Facebookissa Innostunut Oinas -sivu seurantaan ja Instagramissa voit seurailla minua nimellä marleskin.

Aina ei varmasti fiilis tuu oleen ihan tämä!