Tongariro vaellus

Tongariro Alpine Crossing vaellus oli mulle isoin juttu mitä odotin Uusi-Seelannilta. Tongariro on Unescon maailmanperintökohde ja nämä perintökohteet ovat itselleni sellaisia paikkoja mitä mm. reissuillani etsiskelen. Ulkomaanlomani voisin käyttää kokonaisuudessaan kansallispuistoissa luuhaamalla. Moninaista luontoa on aina hieno nähdä ja kokea.

Päivän sääennuste lupaili yli 20 astetta, aurinkoista ja 2-3 metriä sekunnissa tuulta. Tämän perusteella jo osasin siis odottaa turkoosina hohtavia Emerald järviä, kauniita maisemia ja lämpöä taivaan täydeltä. Matkalla Tongarirolle oli vielä pilvistä ja saapuessani ysin jälkeen Mangatepopon aloituspisteelle matkailuautomme kyydittämänä, niin pilviä oli vielä vähän ilmassa. Viimeiset maksetut shuttle bus-kuljetukset tuovat retkeilijät reitille yhdeksän aikaan, koska vuorelta pitää päästä pois ennen pimeän tuloa ja sumuisen sään yllättäessä vuorelta pois pääseminen voi olla todella hankalaa.

Juttelin aloituspisteellä mukavan oppaan kanssa säästä ja siitä mitä teen, jos jotain sattuu. Kelit voi olla alueella tosi arvaamattomat ja yksin lähtiessä tämä tekijä toi mukaan oman jännityksensä. Opas neuvoi, että jos jotain sattuu, niin soittoa sitten vaan hätänumeroon (111). Mies sanoi, että on nuorempana toiminut alueella oppaana ja jaotteli kävelyn karkeasti kolmeen osaan: kaksi tuntia nousuun, kaksi tuntia laella ja kaksi tuntia laskeutumiseen. Läträsin vielä aurinkorasvaa ennen kävelemään lähtemistä. Alkumatkasta aurinko paistoi vain edestä, joten helpotti rasvausta, kun ei tarvinnut niskaa ja selkää alkaa rasvaamaan.

"Kävelylaiturilla"

Let’s start!

9.30 sitten alkoi päivän kestävä kipitys. Aurinko alkoi paistaa, taivas kirkastui ja ilma alkoi myös kuumenemaan. Lähtö 1000 metrin korkeudesta ja nousua 1900 metriin. Kirkas keli ja viikonloppu oli houkutellut reitille muitakin ja välillä reitit ruuhkautuivat ja kuvaus paikoille joutui hetken jonottelemaan.

Alkumatka oli todella helppokulkuista polkua ja sellaista leveää laiturin näköistä rakennettua kävelyalustaa (sille ei taida olla suomenkielistä nimeä). Kävelylaituri taitaa muodostaa parhaan mielleyhtymän. Tähän oli kiinnitetty vielä sellaista verkkoa, joka parantaa pitoa liukkaalla ja sateella. Sanoisin, että sellainen viiden tähden versio pitkospuista, ei meinaan kiikkunut.

Ihan alussa reitti nousi tasaisesti ja siinä sai pidettyä tahdin vauhdikkaana. Pikku hiljaa reitti jyrkentyi, mutta onneksi oli hyviä maisemia mitä tsiikailla samalla, kun välillä odotti hengityksen tasaantumista. Vaellusreitti alkaa pian kiertämään Mt. Ngauruhoe:a (tuttu myös Taru Sormusten Herrasta). Tulivuorta en lähtenyt valloittamaan, mutta kyllä sinne joku näytti kipuavan.

Tulivuoren sävyt olivat aivan käsittämättömän upeat!

Mt. Ngauruhoe
Nää värit!
Mt. Ngauruhoe
Mt. Ngauruhoe
Maisemia Tongarirolle nousulta
Maisemia Tongarirolle nousulta
South craterilta ylös

Ennen Tongarirolle nousua South Craterin laella kävely oli tosi helppoa ja suurimmaksi osaksi tasaista maastoa. Tongarirolle noustessa irtokiveä oli jonkun verran mikä vaikeutti pitävän askelsijan löytymistä. Isommista kivistä sai onneksi ylämäessä hyvin tukea. Tongariron laella maisemat palkitsi heti kiipeäjän näkymällä Emerald järville ja Punaiseen kraateriin.

Tongariro
Punainen kraateri ja taustalla Te Maari
Punainen kraateri ja taustalla Te Maari
Red Crater
Niiiiiin kaunista!
Tongariro - Red Crater
Tongariro - Red Crater
Te Maari ja Blue Lake
Te Maari ja Blue Lake
Emerald järvi
Emerald järvi
Emerald lake
Emerald järvi

Laskeutuminen Tongarirolta

Laskeutuminen Tongarirolta oli koko reitin teknisesti vaikein osuus, sillä maa oli täynnä rutikuivaa irtokivimassaa. Siinä sai kyllä keskittyä laskeutumiseen ja ympärillä vähän väliä joku pyllähti ja jatkoi matkaa liukuen. Itse laskeuduin alas niin, että iskin kantapäitä jokaisella askeleella kovaa kiviaineksen sekaan ja polvet koukussa, niin pito säilyi ja painopiste pysyi sopivasti takapainoisena.

Tällä tekniikalla parasta oli astua sellaiseen kohtaan missä kivimassaa oli paljon. Ennen laskeutumista kiristin kengännauhat tiukalle, ettei varpaat valu jatkuvassa alamäessä kenkien kärkiin. Tässä vaiheessa tuli kaiho varrellisten kenkien perään, sillä tällä mun laskeutumistekniikalla myös kenkien sisään meni runsaasti kiviä.

Tongarirolta alas laskeutuminen
Tongarirolta alas laskeutuminen
Tongariron alamäessä ruuhka-aika
Tongariron alamäessä ruuhka-aika
Emerald järven pohja
Emerald järven pohja
Maisemat Central crater:lta Tongariron suuntaan
Maisemat Central crater:lta Tongariron suuntaan
Ketetahilta alas
Tällaisena alkoi Ketetahilta alas laskeutuminen

Ketetahin kiemuraista rinnepolkua alas laskeutuessa matka tuntui todella pitkältä, erityisesti se ihan lopun metsäosuus. Aurinko oli paahtanut koko päivän täydeltä taivaalta. Ketetahin reitti on todella kiemurainen, joten aurinkorasvaa lisätessä sai olla neuroottinen ja miettiä 360 asteisesti, että minne vielä?

Alamäessä pystyi liikkumaan vauhdilla ja se oli mukavan huoletonta vastapainoa aikaisemmalle reitille. Kulkureitillä liikkui harmittavan paljon “tientukkoja”, jotka eivät aina tajunneet oma-aloitteisesti väistää. Kymmenen hengen porukan ohittaminen kapealla polulla silloin ottaa väkisin oman aikansa. Ilman auringon kärventämistä, en olisi pitänyt niin reipasta vauhtia yllä ja olisi levollisin mielin voinut kävellä siellä letkan perässä. 15.30 olin alhaalla Ketetahin päätepisteellä, eli kuuden tunnin setti kaikkinensa.

Ketetahin rinteellä
Ketetahin rinteellä
Ketetahin metsä
Ketetahin metsä

Yllätyin siitä miten paljon reitillä, oli pieniä alle kouluikäisiäkin lapsia. Itselleni äitinä ei tulisi ensimmäisenä mieleen ottaa niin pieniä lapsia mukaan. Meidän omien muksujen valitusnappula on ainakin kytkeytynyt ”on” asentoon herkemmin, kuin 20 kilometrin kävelyssä.

Eväiden määrä oli mulle tosi passeli ja vain yksi banaani jäi syömättä, vettä jäi myös, mutta kyllä sitä olisi voinut enemmänkin kävellessä juoda. Nahka punoitti punaisena kävelyn jälkeen ja todella lähellä oli kunnolla palaminen. Aurinkorasvaa lisäisin kuitenkin useamman kerran, en uskalla edes arvailla miten olisi käynyt ilman rasvaa.

Otin mukaani:

 

  • Haglöfsin kuoritakin
  • sormikkaat ja tuubihuivin
  • kaksi pitkähihaista paitaa
  • urheilutopin
  • tukevapohjaiset Merrelin varrettomat Goretex-kengät
  • pitkälahkeiset urheiluleggarit
  • urheilushortsit
  • 50 aurinkorasvaa
  • 3 litraa vettä
  • evässalaatti, keitetty kananmuna ja hedelmiä (3 banaania ja yksi mandariini)
  • vessapaperia
  • muutaman laastari hiertymiä varten
  • hätävararahaa, matkailijan vakuutuskortin ja passin.

 

Mahtava kokemus vuorista (jälleen) ja tällaisiä kokemuksia haluan lisää!

Seikkailumielisin terkuin,

Mari