Tongariro vaellus

Tongariro Alpine Crossing vaellus oli mulle isoin juttu mitä odotin Uusi-Seelannilta. Tongariro on Unescon maailmanperintökohde ja nämä perintökohteet ovat itselleni sellaisia paikkoja mitä mm. reissuillani etsiskelen. Ulkomaanlomani voisin käyttää kokonaisuudessaan kansallispuistoissa luuhaamalla. Moninaista luontoa on aina hieno nähdä ja kokea.

Päivän sääennuste lupaili yli 20 astetta, aurinkoista ja 2-3 metriä sekunnissa tuulta. Tämän perusteella jo osasin siis odottaa turkoosina hohtavia Emerald järviä, kauniita maisemia ja lämpöä taivaan täydeltä. Matkalla Tongarirolle oli vielä pilvistä ja saapuessani ysin jälkeen Mangatepopon aloituspisteelle matkailuautomme kyydittämänä, niin pilviä oli vielä vähän ilmassa. Viimeiset maksetut shuttle bus-kuljetukset tuovat retkeilijät reitille yhdeksän aikaan, koska vuorelta pitää päästä pois ennen pimeän tuloa ja sumuisen sään yllättäessä vuorelta pois pääseminen voi olla todella hankalaa.

Juttelin aloituspisteellä mukavan oppaan kanssa säästä ja siitä mitä teen, jos jotain sattuu. Kelit voi olla alueella tosi arvaamattomat ja yksin lähtiessä tämä tekijä toi mukaan oman jännityksensä. Opas neuvoi, että jos jotain sattuu, niin soittoa sitten vaan hätänumeroon (111). Mies sanoi, että on nuorempana toiminut alueella oppaana ja jaotteli kävelyn karkeasti kolmeen osaan: kaksi tuntia nousuun, kaksi tuntia laella ja kaksi tuntia laskeutumiseen. Läträsin vielä aurinkorasvaa ennen kävelemään lähtemistä. Alkumatkasta aurinko paistoi vain edestä, joten helpotti rasvausta, kun ei tarvinnut niskaa ja selkää alkaa rasvaamaan.

"Kävelylaiturilla"

Let’s start!

9.30 sitten alkoi päivän kestävä kipitys. Aurinko alkoi paistaa, taivas kirkastui ja ilma alkoi myös kuumenemaan. Lähtö 1000 metrin korkeudesta ja nousua 1900 metriin. Kirkas keli ja viikonloppu oli houkutellut reitille muitakin ja välillä reitit ruuhkautuivat ja kuvaus paikoille joutui hetken jonottelemaan.

Alkumatka oli todella helppokulkuista polkua ja sellaista leveää laiturin näköistä rakennettua kävelyalustaa (sille ei taida olla suomenkielistä nimeä). Kävelylaituri taitaa muodostaa parhaan mielleyhtymän. Tähän oli kiinnitetty vielä sellaista verkkoa, joka parantaa pitoa liukkaalla ja sateella. Sanoisin, että sellainen viiden tähden versio pitkospuista, ei meinaan kiikkunut.

Ihan alussa reitti nousi tasaisesti ja siinä sai pidettyä tahdin vauhdikkaana. Pikku hiljaa reitti jyrkentyi, mutta onneksi oli hyviä maisemia mitä tsiikailla samalla, kun välillä odotti hengityksen tasaantumista. Vaellusreitti alkaa pian kiertämään Mt. Ngauruhoe:a (tuttu myös Taru Sormusten Herrasta). Tulivuorta en lähtenyt valloittamaan, mutta kyllä sinne joku näytti kipuavan.

Tulivuoren sävyt olivat aivan käsittämättömän upeat!

Mt. Ngauruhoe
Nää värit!
Mt. Ngauruhoe
Mt. Ngauruhoe
Maisemia Tongarirolle nousulta
Maisemia Tongarirolle nousulta
South craterilta ylös

Ennen Tongarirolle nousua South Craterin laella kävely oli tosi helppoa ja suurimmaksi osaksi tasaista maastoa. Tongarirolle noustessa irtokiveä oli jonkun verran mikä vaikeutti pitävän askelsijan löytymistä. Isommista kivistä sai onneksi ylämäessä hyvin tukea. Tongariron laella maisemat palkitsi heti kiipeäjän näkymällä Emerald järville ja Punaiseen kraateriin.

Tongariro
Punainen kraateri ja taustalla Te Maari
Punainen kraateri ja taustalla Te Maari
Red Crater
Niiiiiin kaunista!
Tongariro - Red Crater
Tongariro - Red Crater
Te Maari ja Blue Lake
Te Maari ja Blue Lake
Emerald järvi
Emerald järvi
Emerald lake
Emerald järvi

Laskeutuminen Tongarirolta

Laskeutuminen Tongarirolta oli koko reitin teknisesti vaikein osuus, sillä maa oli täynnä rutikuivaa irtokivimassaa. Siinä sai kyllä keskittyä laskeutumiseen ja ympärillä vähän väliä joku pyllähti ja jatkoi matkaa liukuen. Itse laskeuduin alas niin, että iskin kantapäitä jokaisella askeleella kovaa kiviaineksen sekaan ja polvet koukussa, niin pito säilyi ja painopiste pysyi sopivasti takapainoisena.

Tällä tekniikalla parasta oli astua sellaiseen kohtaan missä kivimassaa oli paljon. Ennen laskeutumista kiristin kengännauhat tiukalle, ettei varpaat valu jatkuvassa alamäessä kenkien kärkiin. Tässä vaiheessa tuli kaiho varrellisten kenkien perään, sillä tällä mun laskeutumistekniikalla myös kenkien sisään meni runsaasti kiviä.

Tongarirolta alas laskeutuminen
Tongarirolta alas laskeutuminen
Tongariron alamäessä ruuhka-aika
Tongariron alamäessä ruuhka-aika
Emerald järven pohja
Emerald järven pohja
Maisemat Central crater:lta Tongariron suuntaan
Maisemat Central crater:lta Tongariron suuntaan
Ketetahilta alas
Tällaisena alkoi Ketetahilta alas laskeutuminen

Ketetahin kiemuraista rinnepolkua alas laskeutuessa matka tuntui todella pitkältä, erityisesti se ihan lopun metsäosuus. Aurinko oli paahtanut koko päivän täydeltä taivaalta. Ketetahin reitti on todella kiemurainen, joten aurinkorasvaa lisätessä sai olla neuroottinen ja miettiä 360 asteisesti, että minne vielä?

Alamäessä pystyi liikkumaan vauhdilla ja se oli mukavan huoletonta vastapainoa aikaisemmalle reitille. Kulkureitillä liikkui harmittavan paljon “tientukkoja”, jotka eivät aina tajunneet oma-aloitteisesti väistää. Kymmenen hengen porukan ohittaminen kapealla polulla silloin ottaa väkisin oman aikansa. Ilman auringon kärventämistä, en olisi pitänyt niin reipasta vauhtia yllä ja olisi levollisin mielin voinut kävellä siellä letkan perässä. 15.30 olin alhaalla Ketetahin päätepisteellä, eli kuuden tunnin setti kaikkinensa.

Ketetahin rinteellä
Ketetahin rinteellä
Ketetahin metsä
Ketetahin metsä

Yllätyin siitä miten paljon reitillä, oli pieniä alle kouluikäisiäkin lapsia. Itselleni äitinä ei tulisi ensimmäisenä mieleen ottaa niin pieniä lapsia mukaan. Meidän omien muksujen valitusnappula on ainakin kytkeytynyt ”on” asentoon herkemmin, kuin 20 kilometrin kävelyssä.

Eväiden määrä oli mulle tosi passeli ja vain yksi banaani jäi syömättä, vettä jäi myös, mutta kyllä sitä olisi voinut enemmänkin kävellessä juoda. Nahka punoitti punaisena kävelyn jälkeen ja todella lähellä oli kunnolla palaminen. Aurinkorasvaa lisäisin kuitenkin useamman kerran, en uskalla edes arvailla miten olisi käynyt ilman rasvaa.

Otin mukaani:

 

  • Haglöfsin kuoritakin
  • sormikkaat ja tuubihuivin
  • kaksi pitkähihaista paitaa
  • urheilutopin
  • tukevapohjaiset Merrelin varrettomat Goretex-kengät
  • pitkälahkeiset urheiluleggarit
  • urheilushortsit
  • 50 aurinkorasvaa
  • 3 litraa vettä
  • evässalaatti, keitetty kananmuna ja hedelmiä (3 banaania ja yksi mandariini)
  • vessapaperia
  • muutaman laastari hiertymiä varten
  • hätävararahaa, matkailijan vakuutuskortin ja passin.

 

Mahtava kokemus vuorista (jälleen) ja tällaisiä kokemuksia haluan lisää!

Seikkailumielisin terkuin,

Mari

Terkkuja Viron reissulta

Reissun aikana Pärnun katuja kulkiessa sain vahvistuksen ajatukselle, että tänä kesänä Pärnu on todellakin ollut niin monen suomalaisen reissukohteena. Varmasti myös kylmä kesä on näkynyt tässä. Suomea puhuvia oli paljon liikkeellä – ruokapaikoissa, rannalla ja vanhassa kaupungissa.

Viime viikonloppuna kotiuduttiin kuuden päivän Viron lomareissulta (Tallinna, Saku, Pärnu ja Tallinna) ja voin todeta, että reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ajomatkat sujui tosi mukavasti ja lapsilla oli haikaroiden ikkunasta bongauskilpailu. Kelit oli juuri sopivasti lämpimämmät kuin Suomessa, tekemättä lasten kanssa seikkailemisesta kuitenkaan liian paahtavaa.

Saku

Ensimmäinen yö vietettiin Saku Mõis majapaikassa, joka on Tallinnan eteläpuolella. Rakennus oli täynnä vanhan ajan roso romanttista tunnelmaa, mitä itse niin suuresti rakastan. Kartano on rakennettu vuonna 1820 uusklassiseen tyyliin. Sakun Panimo on saanut alkunsa juuri tämän kartanon panimosta.

 

Pärnu

Omiin lemppareihin Pärnussa lukeutuu ehdottomasti läheinen Soomaan kansallispuisto, sekä tietysti myös Pärnun ranta. Kaikki ravintolat yllättivät korkealla tasollaan! Kävelimme helppokulkuisen Riisan luontopolun läpi, joka oli pituudeltaan 4,5 km. Se on sopivan mittainen lasten kanssa.  Mottoni: kerran kesässä kansallispuistoon on nyt siis toteutettu.

Riisan luontopolun tunnelmia (Riisa raba)

Riisan luontopolku (Riisa raba)

Pärnun ranta

Kaikista aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät vietettiin tottakai Pärnun rannalla. Pärnun ranta on todella kaunis ja rannalla on ihanan hienoa hiekkaa. Siellä on paljon leikkikavereita, voi uida, kahlailla tai juosta vapaasti. Vanhemmat voi myös ottaa lasten kanssa rannalla vähän chillimmin, sillä ranta syvenee niin maltillisesti. Itse seurailin lasten uintia, kahlailin paljon rannalla, räpsin kuvia, nautin auringosta, merestä ja lokkien kirkunasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että mistä meren rantojen lumous johtuu?

Kaikissa merenrannoissa on kuitenkin jotain sellaista villeyttä, mitä ei järvien rannoilla voi aistia.

Pärnun rannan luontopolku

Pärnu ranta rannan luontopolku

Tallinna

Takaisin palatessa vietimme päivän Tallinnassa. Kävimme syömässä Kaks Kokka ravintolassa. Ruoka siellä oli todella herkkua ja ne jälkkärit vasta nannaa olikin! Suosittelen!

Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa
Tallinnan tunnelmaa

Kesäseikkailulle Pärnuun!

Tänä vuonna päästään vihdoin lomalle Pärnuun! Vihdoin siitä syystä, että olimme pohtineet menevämme sinne jo viime kesänä. Talonrakennus oli silloin kuitenkin ihan alussa ja oltiin niin alkuinnostuksesta pinkeenä, että ei malttanut lähteä. Reissun siirtäminen tälle kesälle oli hyvä päätös, sillä tänä kesänä on mukava vaihtaa maisemaa  rennommissa merkeissä perheen kanssa. Tämän kesän kelitkään ei ole Suomessa ihan lunastanut odotuksiaan, joten nyt on kaikki all-in Pärnun hiekkarannan ja kelien osalta.

Aluskattohuovan asennus
Tasan vuosi sitten asensimme aluskattohuopaa

Pärnu tuntuu olleen tänä kesänä niin monien huulilla, sillä ainakin omaan someeni on tulvinut  monen monta kaunista lomakuvaa. Pärnun reissun suunnittelusta sanottakoon sen verran, että suomalaisturistille se on ainakin tehty todella helpoksi. Visit Pärnun sivujen suomenkielisyys, informaation paljous ja toimivuus yllätti ainakin minut positiivisesti. Asiakaskokemusta on mietitty. Kaikki olennainen saman sivuston alla. Pärnu näyttää olevan kauneutensa lisäksi monen ikäisten kaupunki.

Meidän reissuseurueeseen kuuluu 1 x vauva, 1 x kaksivuotias, 3 x 10- vuotiasta lasta ja 4 x aikuista. Reissuun ollaan lähdössä yhdessä ystäväperheen kanssa ja automatka starttaa maanantaina Jyväskylästä. Ensimmäisen yön Viron puolella olemme Sakussa, joka on Tallinnan eteläpuolella Saku Mõis & Saku Manorissa. Pärnussa viivymme kolme yötä ja majoittumisen varasimme näppärästi Airbnb:n kautta.

Teijon kansallispuisto
Minulla on kesään ja lomailuun liittyvä kolmen koon sääntö ja se kuuluu näin: kerran kesässä kansallispuistoon. Viime kesänä käytiin Teijon kansallispuistossa

Viron kansallispuistohin tutustuminen olikin siis ensimmäisiä asioita mitä tein. Pärnun läheisyydestä löytyikin Torin põrgu (Torin helvetti) sekä Riisan luontopolku Soomaan kansallispuistossa. Molemmat kohteista on samalla suunnalla ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pärnusta. Erityisesti Riisan luontopolku kiinnostaa minua, sillä suo, pitkospuut, kuusimetsä ja suopursuthan toimivat aina. Täällä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa ensimmäiset 1,2 km.

Muut kansallispuistot löytyy täältä.

Suopursujen taikaa
Suopursujen taikaa
https://www.visitestonia.com/fi/parnun-seikkailukeskus

Kuvassa näkyvä Tartsan seikkailupuisto houkuttelisi myös.

Takaisin paluureitti ja aikataulu on vielä suunnitteilla, samoin kuin laivamatkan varaus. Jos paluumatkalla jää luppoaikaa niin tarkoitus on piipahtaa Tallinnassa ainakin Karnaluksilla, sekä tavata Tallinnassa asuvaa ystäväämme. Kotimme monesta ikkunasta uupuu myös verhot, joten sen osalta paikallinen tarjonta olisi järkevää katsastaa.

Hyvät matkavinkit otetaan vastaan! Kommentoimaan pääsee, kun klikkaa postauksen otsikkoa. Blogi vaatii vielä tältäkin osin säätämistä.

Toivottavasti kelit suosisi 🙂