Betonipalleroita – siis mitä?

VAROITUS

Betonipalleron nimi nostaa kuulijan kasvoille hymyn tai virneen poikasen.

Ensin niitä oli yksi lyyhistynyt pallero, sitten toisella sama kohtalo, kolmas taisi jo onnistua. Yhtäkkiä niitä oli kymmenen ja lopulta huomasin pitäväni betonipallerokursseja. Harkitsen nyt myös niiden myymistä. Päässä on tämän esikoiskurssin lisäksi täynnä uusia ideoita tulevista kursseista, mutta peruna kerrallaan nyt niiden muiden kanssa! Tätä tekniikkaa ei pidä sekoittaa betonivaluun, vaan se on ihan omanlaisensa betoninlevitystekniikka. Tekniikalle ei tiedettävästi ole oikeaa nimeä.

Miten ihmeessä mä sitten päädyin näiden betonipalleroiden pariin?

Viime syksynä syysloman jälkeen minua kuumotteli hetken aikaa valmistumisen jälkeinen elämä. Mitä mä tosiaan sitten meinaan tehdä? Iän myötä olen kyllä kehittynyt taitavaksi pyyhkimään tällaiset “turhat” märehtimiset pois mielestäni. Käytän sanaa turha, koska minulla mahdollisuuksia on ja tilanne on siis varsin hyvä, joten miksi uhrata nykyhetkeä tulevaisuuden vaihtoehtojen puntaroimiselle ja jossittelulle?

Lisäksi olen niin monta kertaa elänyt tilanteessa, jossa maailmankaikkeudella on joku oma pikku jekku hihassaan ja kyllä sen jälkeen pöydän voi raivata isolla kädellä ja alkaa pohtimaan uudelleen. Joten ehkä se on jonkinlaisen kyynistymisen ansiota, että en enää jaksa stressata! Joten… olen katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi keskittää kaiken energiani tähän hetkeen ja yrittää olla parhaani mukaan läsnä tässä hetkessä. Ja siinä on kyllä minun kaltaiselleni ainaiselle haaveilijalle jo ihan tarpeeksi haastetta.

Tämän pienen tulevaisuus kuumotuksen ansiosta tartuin kuitenkin puhelimeen. Soitin jo aikaisemmin kontaktoimalleni lehden tuottajalle ja tarjouduin kirjoittamaan aikakausilehteen juttuja oman osaamiseni puitteissa: aihealueista vaatetus, askartelu tai puutyöt. Päästiinkin yhteisymmärtykseen siitä mistä tekisin ensimmäisen juttuna ja se tuntui todelliselta onnenpotkulta! Siis kirjoittaa ja ottaa kuvia sellaisesta, mitä muutenkin tekisi. Ja kai voin nyt sanoa olevani myös freelancer- toimittaja tai ainakin jotain sen suuntaista! Mun kirjoittama DIY- juttu julkaistaan 2019 elokuun Maalla- lehdessä.

Betonipallerot sovussa
Betonipallerot sovussa
betonipalleroita
Muutama pallero
Betonipallero amppelissa
Betonipallero amppelissa

Aloitin tekemään jotain… ja uskalsin kokeilla

Innostuin palleroiden tekemisestä aikalailla ja taisin tuottajaakin tässä asiassa hieman hauskuuttaa, kun hän kysyi… Montako sä aiot niitä oikein tehdä? Mä olin, että noo jos vielä muutaman kokeilen… ja öö kokeilen vieläkin melkein puoli vuotta myöhemmin. Ai niin ja onhan naapurikin jo naureskellut, monta sä niitä meinaat tehdä ja mihin sä meinaat ne laittaa?

Yleensähän se, että aloittaa tekemään jotain johtaa jonnekin… ja kas niin kävi taas, sillä aloin pohtia, että  haluaisikohan joku muukin osata tehdä näitä? Siitähän se ajatus sitten lähti, että voisin alkaa opettamaan muille ihmisille osaamiani asioita laajemmallakin skaalalla. Joten kyllä nyt on betonipallerokurssia tarjolla 😍.

 

Innostuneen Oinaan- paja
Innostuneen Oinaan- paja
Betonivati ja -maljakko
Betonivati ja -maljakko
Unelma loves Betonipallero
Unelma loves Betonipallero
Toukokuun kalenteri

Tule DIY-kurssille!

Tule mukaan ja tarjoa itsellesi, ystäväporukallesi tai omalle äidillesi lahjaksi hetki omaa aikaa – kivan tekemisen äärellä. Kurssi maksaa 29 euroa ja sinne mahtuu kerrallaan 4 henkeä. Voit myös pyytää minut luoksesi pitämään kurssia :). Kurssipäiviä päivitän aktiivisesti Instagramiin. Ilmoittaudu laittamalla mulle viestiä Facebookissa Innostunut Oinas -sivulta tai Instagramissa, josta löydät minut nimellä marleskin.

Toivottavasti nähdään pian!

-Mari

Täydelliset juoksuhousut

Keväällä aloitin juoksuharrastuksen naapuruston ihanien naisten kanssa. Se on ollut ihan parasta, sillä joukossa on voimaa! ?

Usein yksi asia johtaa seuraavaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Juoksemisen aloittaminen johti uusien lenkkarien hankintaan ja niin noh… pitäähän sitä nyt tietenkin niihin mätsäävät pöksyt olla. ?

Tällaiset juoksupökät sitten tuli pyöräytettyä uusien lenkkarien kunniaksi. Kankaana Ommellisen lycra, Elina Antilan musta- valkoinen Anemone. Näillä kyllä pingotaan pitkään eteenpäin.

Tykkään ❤

Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut omalla kaavalla

Intohimoni ovat lapsesta asti kummunneet käsillä tekemisestä ja minulla on aina kädet upotettuna monenlaisiin projekteihin. Harrastan aktiivisesti myös puutöitä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastan yli kaiken prototypointia ja ongelmanratkaisemista. Näitä housuja tehdessäni sain sisäisiä innostustärinöitä.

Arvostan tuotteiden pitkää elinkaarta ja yleensä käytänkin vaatteet hajoamispisteeseen asti.

Hophop ja eikun lenkille nauttimaan alkavasta syksystä!

Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua

Miten Innostunut Oinas blogin nimi syntyi?

Tänä keväänä sain käsiini kirjan nimeltä Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset. Kirjaa aloittaessani en vielä arvannut, sitä mitä kirja tulisi minulle antamaan. Tämä Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjoittama kirja on saanut minut ymmärtämään todella paljon omasta ja muiden tavasta innostua. Kirjan ollessa vasta puolessa välissä, olin niin innoissani lukemastani, että hetkellisesti ahdistuin. Tämä reagointitapa kuvastaakin erittäin hyvin omaa innostustani.

Oletko sinä koskaan miettinyt, millainen innostuja olet?

Uskalla innostua

Innostus kirjassa Arman Alizad kertoo omasta innostuksestaan näin ja tämä kuvaus avaa hyvin myös omaa tapaani innostua. Arman kuvailee itsensä lähemmäksi Steve Jobsin sotilaallisen vähäeleistä innostusta. Heidän tuotantotiiminsä sai 2009 kansainvälisen jakeludiilin, johon Armanin oma reaktio oli lähes olematon. Suomesta ei vielä silloin ollut lähtenyt maailmalle kuin kolme ohjelmaa: Duudsonit, Madventures ja he.

Vaikka Arman oli mielessään yhtä ydinpommiräjähdystä ja sisimmässä kiehui, niin se ei näkynyt ainakaan hänen isälleen, koska hän sanoi näin: ”Arman, mikä sinua oikein riivaa? Te saitte kansainvälisen jakeludiilin ja sä näytät siltä, että oot ottanut pari diapamia. Mitä helvettiä, poikani?”

Innostus on rikkaus

Minulle innostuminen tarkoittaa melkein sietämätöntä olotilaa, samalla positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Kun innostun, on vaikea olla ja vaikea hengittää, tekemisen tarve on silloin valtava, paikallaan oleminen on tuskaa. Olo on kuin ilmapallolla, jolla on vaarana koko ajan poksahtaa. Silloin jos koskaan haluaisin jakautua osiin, jolloin voisin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Innostuminen on ihan mahtavuutta silloin, kun minulla on aikaa ja vapautta omalle innostukselleni.

Kamalaa ja todella ahdistavaa innostumisesta tekee sen, että ruuhkavuosina ei aina tunnu olevan aina omalle innostukselle tilaa, silloin ei voi vain heittäytyä virtaan, kun siltä sattuu tuntumaan. Innostus kun on siitä haastava laji, että itseään on vaikea ajastaa innostumaan juuri silloin kun sille olisi aikaa. Olen huomannut, että tietyllä tapaa myös pelkään innostumista, koska se on minulle niin voimakas ja hallitseva tunnetila.

Ennen kirjan lukemista olin alkanut vakavissani pohtia blogin kirjoittamisen aloittamista. Siihen mennessä en ollut kuitenkaan edes keksinyt yhtään varteenotettavaa nimiehdotusta. Kirja kolahteli minuun niin suurilla taajuuksilla ja silloin tajusin, että blogini nimi täytyisi ehdottomasti olla Innostunut jotain ja mutusteltuani sitä, se on alkanut maistua aina vain paremmalta.

Tämän jälkeen aloin pohtia sitä mikä muu kuvaisi minua ja luonnettani riittävän hyvin ihmisenä? Keksin, että yleismaailmallisesti sitä kuvastaa hyvin oma horoskooppimerkkini, joka on siis oinas. Hautasin ajatuksen siitä, että se olisi liian horoskooppeihin johtava ja päätin, että se tulee olemaan just hyvä!

Isoin kiitos Paulille ja Mikaelille!