Moderni parvisänky valmistui – vihdoin

Parvisänky
Parvisänky

Moikka taas pitkästä aikaa!

 

Tämän syksyn aikana olen tehnyt monenlaisia tee se itse projekteja ja nyt on sellainen olo, että pitkän kirjoitustauon jälkeen on todella vaikea päättää mistä niistä alkaisin kertoa ensimmäisenä. Betonipenkki, hopeasavikoruja, Pullip-vaatteita (tyttäre nukke), betonipalleroita ja parvisänky. Huojentavin näistä kaikista on kuitenkin juuri tytön parvisängyn valmiiksi saattaminen. Kirjoitin aiemmin samaisen sängyn suunnitelmista blogiin. Pääset lukemaan postauksen tästä   

Tämän parvisängyn runkomateriaalit on kaadettu omasta mökkimetsästä. Puunrungot on sahannut kiertävä sahuri, jonka jälkeen lankut on laitettu taapeliin kuivumaan. Sängyn pohjan teetätin, koska en ole itse opetellut hitsaamaan. Maalaus- ja suunnittelutyön olen tehnyt itse. Sängyn puuosat on maalattu Uula Colorin puolihimmeällä valkoisella Into kalustemaalilla. Metalliosat on maalattu Teknoksen valkoisella (T1326) Ferrex Aqua ruosteenestomaalilla. Nämä maalit osoittautui ilokseni samansävyisiksi, mutta Uulan maalin olisi voinut maalata vielä Teknoksen päälle, jolloin sävy ongelma olisi viimeistään ratkennut. 

Sängyn takaseinän takana on vessa ja sen yläpohjaan on upotettu syvennys joka toimittaa tässä sängyssä yöpöydän virkaa. Sieltä löytyy myös pistorasiat esim. yövalolle ja kännykän lataamista varten. Takaseinässä on koolaukset 30 cm välein, joten sängyn sai helposti ja tukevasti pitkillä ruuveilla seinään kiinni. Sänky on ollut nyt käytössä reilun viikon verran ja tyttäreni on käytännössä muuttanut parvelle asumaan. Tämä on minulle tekijänä paras kiitos, jonka voin saada! 

Parvisängyn rappuset
Parvisängyn rappuset

Joku on saattanut huomata, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko, mutta missään vaiheessa ei ole ollut ajatuksena lopettaa kirjoittamista kokonaan. Omaan syksyyn mahtui monenlaista, mm. opinnäytetyö ja valmistuminen tradenomiksi. Nyt olen tienristeyksessä, uudet paperit taskussa ja mietin, mihin suuntaan lähtisin suuntaamaan töiden suhteen. Oikealta vaihtoehdolta tuntuu etsiä osa-aikainen työ, jossa pääsen kehittämään itseäni ja sen lisäksi haluan jatkaa Tiimiakatemian aikana aloitettuja projekteja. Haaveenani on edelleen luova yrittäjyys ja nyt ainakin alkuun osa-aikaisena! Näistä lupaan kertoa lisää kevään korvalla. Maltan tuskin odottaa, sillä jänniä juttuja on tapahtumassa!

 

Mistä minun luova yrittäjyys näiden ”jännien juttujen” lisäksi sitten voisi koostua? Olen ajatellut alkaa järjestämään erilaisia Diy-kursseja, sillä olen aina tykännyt jakaa omaa osaamista. Betonikursseja haluan ainakin järkkäillä ja sen lisäksi lista tuntuu päättymättömältä. Ehdottomasti myös ompelukursseja, kuten ompele itsellesi musta trikootunika tms. Musta vaate yksinkertaisesti vaan siksi, että kurssilla ei olisi tarkoitus keskittyä ompelulankojen vaihtamiseen, vaan uuden taidon oppimiseen ja sen kerralla valmiiksi saamiseen J. Laittakaahan viestiä, jos on ideoita tai jos haluat jo ilmoittautua jollekin edellä mainitulle kurssille! Instagramissa ja Facebookissa infoilen näistä lisää, kun on ajankohtaista.

Parvisänky ylhäältä
Sänky ylhäältä

En ole tainnut koskaan kertoa miksi mun puutyö harrastus alkoi kymmenisen vuotta sitten. Halusin ostaa laadukkaita puisia huonekaluja, mutta ne eivät oikein omaan budjettiin mahtuneet. Sen lisäksi, että laatu ja muotoilu maksaa on myös haasteellista löytää oikeankokoisia huonekaluja. Varmaan melkein kaikki on törmänneet haasteisiin tv-tasoa, ruokapöytää tms. etsiessä. Diy-projektien paras palkinto on aina valmiin lopputuloksen näkeminen ja se, että on tyytyväinen lopputulokseen. Itsetekeminen myös kehittää ajattelua! Uniikkius, lähituotanto ja itsensä likoon laittaminen on minulle tärkeitä arvoja.

 

Kerro mulle miksi juuri sinä teet itse?

Parvisänky ovelta
Parvisänky ovelta

Hopeasavesta – hopeakorut

Eilen alkoi loma – täydellistä!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja rännit tiputtavat vettä, mutta pihassa on edelleen lähemmäs metri lunta. Ilmassa alkaa kuitenkin olla jo kevään tuntua, kyllä ne lumet saa kohta kyytiä. Terassin lasikaton päältä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja kunhan se sulaa loppuun niin terassillakin alkaa varmasti jo oikeasti tarkenemaan – ihanaa!

Olin joulukuussa toisen kerran hopeasavikurssilla ja tykkään tekniikasta kyllä tosi paljon. Tein siellä useammat korut ja siitä heräsi ajatus, että mitäpä jos tekisin tästä joka vuotisen perinteen.

Ennen talon rakentamisen aloittamista tein ensimmäisen hopeasavikoruni ja nimesin sen Tuohi- kaulakoruksi ja nyt sain luotua myös samaan sarjaa kuuluvat korvakorut. Mitäs tykkäätte näistä?

Tuohi- kaulakoru ja korvikset
Tuohi- kaulakoru ja korvikset

Taas kerran totesin, että mun sielulle kyllä sopii aina uudenlaisien taitojen opettelu, sielu imee energiaa kaikesta uudesta ja puskee samalla mitalla uusia ideoita pöytään.

Lapsena ja teininä mieluisin harrastukseni oli Aivian käsityökoulu (nykyisin Taitokeskus), jossa opeteltiin todella monipuolisesti eri tekniikoita, kuten vaikka hopea-, pronssi-, tiffany-, paperi- ja savitöitä lisäksi värjättiin, painettiin ja hitsaustakin pääsin kerran kokeilemaan. Olen kyllä tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mahdollistivat tämän, sillä sieltä tarttunut niin monenlaisia taitoja matkaan. Mahtavaa huomata yllättävissäkin paikoissa, miten tätä taitopääomaa voi hyödyntää ja soveltaa.

Sterling- hopean ja pronssin työstäminen on siis jo entuudestaan tuttuahuttua, sillä olen tehnyt aikaisemminkin erilaisia koruja: sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Hopeasavessa on kuitenkin jotain taianomista, plastisesta kiinteäksi ja siksi se on tosi inspiroiva materiaali. Tämä ominaisuus tuo uusia mahdollisuuksia kehiin.

Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa
Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa

Lyhyesti pieni tietopläjäys: tekniikka on keksitty Japanissa vuonna 1994.

Hopeasavea voi muovailla esim. sormilla, kaulitsemalla ja sen pintaan voi painella kuvioita. On olemassa myös nestemäisempää pastaversiota, jota voi sivellä pensselillä ja pursottaa. Se antaa taas aivan uudenlaiset mahdollisuudet – mielikuvitus vain rajana.

Kuivumisen jälkeen tuotos kuumennetaan uunissa ja tuloksena on 99,9% hienohopeinen koru. Hopeasaveen voi yhdistää zirkoneita, niillä saa kauniita yksityiskohtia. Hopeasaven kanssa ei saa yhdistää mitään sterling- hopeasta valmistettua, kuten riipuksen lenkkejä tai hopealankaa.

 

Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!

Oma prosessini Tuohi- korujeni kanssa eteni idean saamisen jälkeen, niin että ensiksi tein kiehuvassa vedessä sulatettavasta massasta muotin ja painoin siihen tuohesta tehdyllä originaalilla jäljen. Tämän jälkeen testasin tavallisella muovailuvahalla, sitä miten mallinnus muottiin onnistui ja miltä se näyttää. Samalla sain myös hahmotettua itselleni tarvittavan hopeasaven määrää.

Kun hopeasaven määrä oli selvillä, lämmittelin hopeasavea elmukelmun sisällä sormilla hieroen ja tämän jälkeen yksinkertaisuudessaan painoin hopeasaven öljyttyyn muottiin. Irrotin sen sieltä varoen, työstin ylimääräiset rösöt ja virheet pois.

Kärsimättömänä nopeutin kuivumista hiusten kuivaajalla. Kun työ on kuivunut myös sisältä, sen voi laittaa uuniin jonka lämpötila on 650-800 astetta ja siellä se saa olla puoli tuntia. Tänä aikana hopeasavi sintrautuu, eli pienen pienet hiukkaset sulavat yhteen ja samalla se myös kutistuu 8-10 %. Uunista ottamisen jälkeen pinnassa on valkoista töhnää (haha tälle oli joku virallinen nimikin) ja se harjataan teräsharjalla tai sukkapuikolla pinnasta pois.

Sen jälkeen pintaa voi työstää ja hioa niin kuin haluaa. Itse jätin pinnan tarkoituksella vähän rösöiseksi, koska en halunnut lopputuloksesta liian sliipattua. Tämän jälkeen käsittelin korut rikkimaksalla maalaten. Rikkimaksa tummentaa ja tuo kauniisti esiin erilaisia sävyjä.

Näkyyhän korvikset - varmasti?
Näkyyhän korvikset - varmasti?

Viettäkäähän te kaikki ihanat mukavaa pääsiäisen aikaa ja antakaan auringon helliä 🙂

Nii ja kutsukaa mut juhliin, niin voin ottaa noi korut käyttöön!

– Mari

Parvisänky – moderni, jykevä ja kaunislinjainen

Tänään päätin ottaa itseäni tiukalla otteella niskavilloista kiinni ja kirjoittaa kuulumisia tänne blogiin. Vauhtia on viime aikoina todentotta riittänyt ja hyvä niin, en ole laakereillani lepäävä ihminen.

Tämän kevään viimeinen puutyö on koivuinen parvisänky – tyttärelleni.

Halusin tehdä sen itse, koska jälleen kerran en löytänyt valmiina mieleistä. Meidän kodin huonekorkeus on melkein kolme metriä, joten sängyn allakin mahtuu jotain touhuilemaan ja näin ollen huoneeseen saadaan lisää tilaa.

Moderni, jykevä, mutta samalla kaunislinjainen sänky on tähtäimessä – arvostellaan lopputulos sitten yhdessä valmiina. Aavistuksen jännittää, se että tuleeko huoneesta liian ahtaan oloinen, koska sänky valmistuu 120 cm leveälle patjalle.

Edellä mainittujen adjektiivien lisäksi, halusin sängystä sellaisen, että vakiona hujan hajan lepäävät petivaatteet piiloutuvat sängyn syövereihin. Syystä, että yksinkertaisesti, poissa silmistä – poissa mielestä.

Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas
Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas

Yleensä olen vahaillut valmistamani huonekalut, mutta tällä kertaa ajattelin maalata sängyn peittävällä maalilla, väri tulee olemaan jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta.

Oisko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, että millä peittävällä maalilla saa kauniin ja kestävän lopputuloksen?

Mua hymyilyttää tätä kirjoittaessa, sillä oon huomannut, että mun ”pienille” projekteille aina nauretaan puutöissä (hyvässä mielessä).

Mitäs sä nyt teet?

Oon mä toki sellaisia pienempiä töitäkin tehnyt, kuten vaikka teepusseille tarkoitetun laatikon. Isoja linjoja on jotenkin kuitenkin kivempi vedellä ja samalla saa jumpattua painavien puiden kanssa. Pieniä töitä on hyvä tehdä aina silloin, kun puuvarasto pursuaa jämäpätkiä.

Eilen muistelin ensimmäistä puutyötäni ja se oli 2,5 metriä leveä patterinsuoja. Se on kyllä edelleen itselleni yks parhaiten onnistuneista töistäni, olen siihen edelleen tyytyväinen, vaikka en enää samaisessa kodissa asukaan. Tästä en äkkiseltään löytänyt arkiston kätköistä kuvaa.

Hyvää tulevaa viikkoa just sulle – kohta on muuten kevät!

-Mari

P.S. Suunnitelmissa on uudistaa blogin ulkoasua kevään aikana ja tv-tason ovet, kun sais paikoilleen niin siitä sais mielenkiintoisen jutun.

 

Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Kannen liimaus
Kannen liimaus
Ruokapöydän viimeistelyä
Ruokapöydän viimeistelyä
Pöytä ja höyläpenkki
Pöytä ja höyläpenkki
Ruokapöytä ja penkit
Ruokapöytä ja penkit

Valkoinen DIY- sauna

Viime kesänä listailtiin mieheni kanssa taloomme liittyviä asioita, jotka halusimme että olisivat jouluna valmiina. Näistä kaksi sisätiloihin liittyvää asiaa olivat saunan lauteet sekä toisen vessan valmiiksi saaminen. Lauteiden valmistuminen oli jo joulukuun alussa selvänä, ne kyllä ehditään.

Vessan kanssa olikin sitten enemmän jännitysnäytelmää aina ihan loppumetreille asti. Tässä kohtaa voin taas katsoa peiliin ja kysyä kuka halusikaan poltetun vanerikaton? Tästä projektista voisin myös kirjoitella tänne blogiin. Meille erityisen merkityksellisen tästä joulusta teki se, että se oli ensimmäinen joulumme uudessa kodissa ja meillä oli sitä viettämässä yhteensä seitsemäntoista henkeä.

Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat
Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat

Minulla oli saunan suunnittelua aloittaessani selkeä kuva, siitä millainen sauna tulee tyylillisesti olemaan – moderni ilme ja selkeät linjat.

Mieheni oli päättänyt, että muulla ei väliä, kunhan saadaan vastakkaiset lauteet! Mieheni päätös määräsi siis saunamme oven paikan, eli keskellä seinää ja vastakkaisella puolella on ikkuna. Saunamme on mitoiltaan todella kompakti n. 190 x 180 cm. Näiden totuuksien ympärille lähdin sitten miettimään lopullista toteutusta sekä värimaailmaa – tumma vai vaalea?

Pitkään olin haaveillut mustasta saunasta ja sen värin tuomasta huolettomuudesta ja hämyisestä tunnelmasta. Päädyttiin kuitenkin vaaleaan saunaan siitä syystä, että haapa on itsessään niin kaunista, ettei sitä yksinkertaisesti tohtinut piilottaa. Aika sitten näyttää miten kauan se pysyy kauniina ja kuinka usein sitä tarvitsee huoltaa (lisätä saunasupia tai hioa).

Vastakkain lauteet saunassa
Vastakkain lauteet meidän saunassa

Ensimmäisen vuoden aikana käyttöjälkiä ei ole ilokseni paljoakaan tullut. Huoltotoimenpiteitä tein sen verran joulusiivouksen yhteydessä, että pesin alatasanteen höyrypesurilla ja lisäsin saunasupia toisen kerroksen. Siistiltä näyttää, mutta rantasaunaan en kyllä vastaavaa lähtisi edes miettimään, koska jalkojen mukana kulkeutuu väkisinkin paljon likaa ja roskia.

Saunassamme on käytetty kahta puutavaraa: seinät on Siparilan vaaleaa Haapa- saunapaneelia ja kaikki muu näkyvä puu on oman metsän haapaa. Alatasanteen ja lauteiden käsittelyaine on Tikkurilan valkoinen Supi Saunavaha. Se on Siparilan paneelien kanssa ihan täydellinen kombo, sillä sävyeroa ei ole ja se ei myöskään juurikaan muuta haavan luonnollista lämmintä värimaailmaa!

Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset
Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset

Saunahan ei ole vielä täysin valmis, sillä selkänojat on mietinnässä ja rappuset on vielä esteettisesti kesken. Rappusten aukot on tarkoitus vielä laittaa umpeen, niin että näköyhteys lauteiden alle katkeaa.

Pitkään on ollut mietinnässä, miten sen teen ja nyt olen päätymässä siihen, että liimaan yhtenäiset liimalevyt rappusten pystyväleihin. Sivut varmaan kiinnitän kiinteästi rappusten sivuihin. Siten rappuset on mahdollista työntää helposti lauteiden alle, silloin kun on siivouksen aika.

Keskeneräiset rappuset
Keskeneräiset rappuset
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä

Enää ei onneksi tämä keskeneräisyys ahdista 🙂 pikkujuttuja enää jäljellä!

Tässäpä tulisi sitten vielä muutama omasta kantapäästä poimittu vinkki, siitä mitä kannattaa tehdä toisin ja huomioida jo suunnitteluvaiheessa…

  • Huolehdi että puutavara on riittävän vanhaa ja kuivaa – unohda kiire valmiissa maailmassa tai osta ne haapalauteet valmiina. Jos puut olisivat olleet vanhempia, ne eivät olisi ehkä venkoilleet ihan niin paljon. Tästä vääntyilystä oli haittaa melkeinpä jokaisessa työvaiheessa. Tämä olisi varmasti myös vähentänyt lankkujen päiden halkeilua, jos kuivuminen oli ollut hitaampaa.
  • Jos toiveissa on lankkulauteet niin haapapöllien pituuteen lisäisin reilusti ylimääräistä pituutta, ihan minimissään 70 cm ja tämä olisi ihan rehellistä halkeiluvaraa. Nyt minun oli pakko halkaista lankut, sydänpuun halkeamien kohdalta. Leveistä lankuista olisi kyllä saanut todella kauniit ja uniikit lauteet, vieläkin sydämessä vähän kaihertaa tämän takia, mutta onneksi hienot sain muutenkin!
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haapalauteiden liimaus
Haapalauteiden liimaus
  • Halkeilemisen johdosta minulla oli lopulta leveiden lankkujen sijasta paljon halkaistuja lankkuja. Vaihtoehtoja etenemisen suhteen oli tehdä laude perinteisillä raoilla tai sitten tehdä niistä liimalevy, joka saattaa myös ajan kanssa haljeta, joko liiman pettämisen takia tai turpoamisen ja kuivumisen johdosta. Aluksi ajattelin, että en uskalla lähteä kokeilemaan liimaamista, vaan olin päätymässä perinteiseen ratkaisuun. Tämä päätös kuitenkin kaihersi mieltä ja siitä syystä lopulta hylkäsin raolliset lauteet.
  • Lauteita aloittaessani olin tietoinen myös siitä, että haapa elää ja vääntyilee paljon. Tietämisellä ja uskomisella on aina kuitenkin se merkittävä pieni ero, sillä usein vasta kantapään kautta kokemus muodostaa täyden ymmärryksen ja tämä projekti tarjosi minulle juuri sellaista oppia. Nyt olen sisäistänyt, että kyllä se ihan oikeasti elää ja vääntyilee.
  • Syksyllä sitten päätin, että kokeilen liimaamista, en voisi menettää enää muutakuin työajan. Löysin rautakaupasta Cascolin Outdoor- puuliimaa. Pullon kyljessä lupaillaa, että se sopii saunan lisäksi myös ulkokäyttöön ja sen kosteuden kestävyys luokka on D3. Luotto on liimaan nyt siis kova ja uskoisin, että vuodessa alkaa jo selviämään, lunastaako liima lupauksensa vai onko jossain vaiheessa edessä kenties uusien lauteiden valmistusprojekti.
  • Kuten jo aikaisemmin mainittu, niin haapa tosiaan elää (ihan omaa elämäänsä) ja liimalevyt veti itsensä myös ihan propelille ja meidän lauteet muistuttikin ensin keinutuolia, kunnes ruuvattiin lauteet alatasanteen rakojen kautta kiinni. Nyt ei kiiku eikä liiku ja on tukevat istua. Muista, että haapa elää ja vääntyilee!
  • Jos jänneväli on pidempi kuin meillä, niin ehdottomasti kannattaa tehdä lauteiden alle tukipuu, joka estää lauteiden taipumisen. Nämä meidän lauteet kestää kolme isoa miestä. Lauteiden vahvuus on 40 mm.
Haapalauteet liimattuna
Haapalauteet liimattuna
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus

Saunan tulikokeet on nyt takana, sillä joulu oli ja meni. Lauteet on testattu perheen ja ystävien voimin joulusaunomisten merkeissä. Meidän joulu sujui hyvin, toivottavasti myös sinunkin joulusi sujui hyvin!

Nyt kun projekti on loppusuoralla ja lauteet paikoillaan hymyilytyttää ja on aika alkaa pohtimaan uusia tapoja haastaa omaa osaamista. Saunan alkuvaiheista voit käydä lukaisemassa täältä.

Mitäs tykkäätte? Kumman olisit itse valinnut tumman vai vaalean?

Niin ja hei laudeliinat on vielä hakusessa – mielessä on jotain vaaleaa kaunista pellavaa. Vinkit otetaan vastaan!