Kesäseikkailulle Pärnuun!

Tänä vuonna päästään vihdoin lomalle Pärnuun! Vihdoin siitä syystä, että olimme pohtineet menevämme sinne jo viime kesänä. Talonrakennus oli silloin kuitenkin ihan alussa ja oltiin niin alkuinnostuksesta pinkeenä, että ei malttanut lähteä. Reissun siirtäminen tälle kesälle oli hyvä päätös, sillä tänä kesänä on mukava vaihtaa maisemaa  rennommissa merkeissä perheen kanssa. Tämän kesän kelitkään ei ole Suomessa ihan lunastanut odotuksiaan, joten nyt on kaikki all-in Pärnun hiekkarannan ja kelien osalta.

Aluskattohuovan asennus
Tasan vuosi sitten asensimme aluskattohuopaa

Pärnu tuntuu olleen tänä kesänä niin monien huulilla, sillä ainakin omaan someeni on tulvinut  monen monta kaunista lomakuvaa. Pärnun reissun suunnittelusta sanottakoon sen verran, että suomalaisturistille se on ainakin tehty todella helpoksi. Visit Pärnun sivujen suomenkielisyys, informaation paljous ja toimivuus yllätti ainakin minut positiivisesti. Asiakaskokemusta on mietitty. Kaikki olennainen saman sivuston alla. Pärnu näyttää olevan kauneutensa lisäksi monen ikäisten kaupunki.

Meidän reissuseurueeseen kuuluu 1 x vauva, 1 x kaksivuotias, 3 x 10- vuotiasta lasta ja 4 x aikuista. Reissuun ollaan lähdössä yhdessä ystäväperheen kanssa ja automatka starttaa maanantaina Jyväskylästä. Ensimmäisen yön Viron puolella olemme Sakussa, joka on Tallinnan eteläpuolella Saku Mõis & Saku Manorissa. Pärnussa viivymme kolme yötä ja majoittumisen varasimme näppärästi Airbnb:n kautta.

Teijon kansallispuisto
Minulla on kesään ja lomailuun liittyvä kolmen koon sääntö ja se kuuluu näin: kerran kesässä kansallispuistoon. Viime kesänä käytiin Teijon kansallispuistossa

Viron kansallispuistohin tutustuminen olikin siis ensimmäisiä asioita mitä tein. Pärnun läheisyydestä löytyikin Torin põrgu (Torin helvetti) sekä Riisan luontopolku Soomaan kansallispuistossa. Molemmat kohteista on samalla suunnalla ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pärnusta. Erityisesti Riisan luontopolku kiinnostaa minua, sillä suo, pitkospuut, kuusimetsä ja suopursuthan toimivat aina. Täällä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa ensimmäiset 1,2 km.

Muut kansallispuistot löytyy täältä.

Suopursujen taikaa
Suopursujen taikaa
https://www.visitestonia.com/fi/parnun-seikkailukeskus

Kuvassa näkyvä Tartsan seikkailupuisto houkuttelisi myös.

Takaisin paluureitti ja aikataulu on vielä suunnitteilla, samoin kuin laivamatkan varaus. Jos paluumatkalla jää luppoaikaa niin tarkoitus on piipahtaa Tallinnassa ainakin Karnaluksilla, sekä tavata Tallinnassa asuvaa ystäväämme. Kotimme monesta ikkunasta uupuu myös verhot, joten sen osalta paikallinen tarjonta olisi järkevää katsastaa.

Hyvät matkavinkit otetaan vastaan! Kommentoimaan pääsee, kun klikkaa postauksen otsikkoa. Blogi vaatii vielä tältäkin osin säätämistä.

Toivottavasti kelit suosisi 🙂

Miksi Innostunut Oinas blogi syntyi?

Koko aikuisikäni olen pohtinut sitä, että mikäpä minusta tulisi isona? Se on varmasti vaikea kysymys myös monelle muulle.  En muista koskaan haaveilleeni siitä, että minusta tulisi lääkäri, lakimies, sairaanhoitaja tai pappi.  – Ei, ei mitään sen suuntaista… ja kuitenkaan en ole koskaan osannut nimetä mitään tiettyä ammattia. Aina olen ollut utealias ja monenlaisista asioista innostunut.

Sen olen kuitenkin aina tiedostanut, että tykkään touhuta, mennä ja tehdä käsilläni ja sellaisen urapolun olen osannut valita. Tykkään luoda kauniita asioita. Koulutukseltani olen vaatetus- , tekstiiliartesaani ja mallimestari. Puhtaasti koulutusta vastaaviin hommiin yrittäjäksi en ole koskaan uskaltautunut taloudellisista syistä hypätä.

Töiden suhteen olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut oman alan koulutusta ja intohimoja vastaavissa työpaikoissa. Olen tehnyt mm. mallimestarin, malliompelijan ja erilaisia myyjän töitä.

mallimestari
Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus kaavana
Muotoiluharjoitus kaavana

Malliompelijan/mallimestarin työssä olen päässyt tekemään mm. metsureille teknisiä työvaatteita. Työnkuvan ydin oli siinä tuotekehityksessä, protojen ja mallikappaleiden tekemisessä. Siksi voin syvällä rintaäänellä sanoa, että rakastan tuotekehitystä ja mikä parasta se sopii täydellisesti myös minun vaihtelunhaluiselle luonteelleni.

Tuotekehityksessä saan käyttää hoksottimiani ja samalla viilata pilkkua. Kaikkia tekemiäni töitä olen rakastanut suurella sydämellä, mutta siitä huolimatta aina on tuntunut siltä kuin jotain pientä puuttuisi.

Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?

Tämän kevään aikana olen enemmän ja vähemmän pohtinut sitä, mikä minusta tulisi isona? Miten voisin toteuttaa itseäni ja omia intohimojani? Voisinko saada työn, joka on aikaan ja paikkaan sitoutumatonta? Voiko työni olla monipuolista, mutta silti liittyä kiinnostuksen kohteisiini? Miten oppia uutta joka päivä? Millaisesta tekemisestä saan eniten onnistumisen tunteita? Mitä haluan elämässäni saavuttaa? Ennen kaikkea, mikä tekee juuri minut onnelliseksi? Itsetutkiskelun ja johtolankojen avulla olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, mikä voisi täyttää tunteen siitä jostain pienestä puuttuvasta.

Keväällä näin sattumoisin Emilie Wapnickin esiintymisen TedTalkissa “How to understand your inner potential” ja siitä sai alkunsa omien kolahdusteni sarja. Tajusin, että Emilie kiteyttää kansantajuisesti, oman ”ongelmani” neljään ja puoleen minuuttiin. Sen pääsee katsomaan tästä ?.

Lyhyesti kerrottuna Emilie kertoo, siitä että ei ole koskaan osannut rajata kiinnostuksen kohteitaan, vaan häntä on kiinnostanut kaikki mahdollinen. Hän innostuu, opettelee ja sitten mukaan hiipii tunne siitä, että enää ei jaksa kiinnostua, koska on kiinnostunut jo toisesta asiasta. Emilie koki tilanteen stressaavana kahdesta syystä: Löytäisinkö koskaan itselleni sopivaa uraa? Onko minussa jotain vikaa? Hän kuitenkin on ymmärtänyt, että tämä viallisuuden tunne johtuukin kulttuurin asettamista mielenmalleista oikean ja väärän  suhteen. Renesanssiajan ihmisen ihanteena taas on ollut moniosaaminen.

Mikä saa sinut innostumaan?

Itse olen samassa veneessä, näen mielenkiintoisia asioita kaikkialla ja innostun todella helposti kaikesta uudesta. Olen elämässäni oppinut monenlaisia asioita ja pystyn myös yhdistelemään näitä taitoja ennakkoluulottomasti. Pystyn tämän ominaisuuteni avulla näkemään maailmaa uusista näkökulmista ja uskallan odottaa odottamatonta.

Emilien avulla ymmärsin, että tapani toimia on puhtaasti voimavara ja minun täytyy löytää oma paikkani. Nyt on aika astua ulos omasta pikku kuplasta ja kohdata maailma. Kuplan ulkopuolelle kurkkimisen ensimmäinen vaihe oli siis tämän blogin perustaminen – haluan kertoa muillekkin mikä saa minut innostumaan. Haluan nähdä voivatko taitoni kuljettaa minut muuallekin, kuin yhden polun asiantuntijamalliin. Haaveilen isosti siitä, että unelmieni työ mahdollistaisi erilaisten asioiden ja esineiden tekemistä ja palvelumuotoilua, luomista ylipäätään.

Olen oppinut, että omia innostuksiaan pitää muistaa kastella ja ruokkia. Mitkä asiat estävät sinua toteuttamasta intohimojasi?

Aurinkoista perjantaita juuri sinulle, toivottaen Mari!