Kivipuutarhan edistyminen

Tukossa ollut sadevesiputki saatiin viime perjantaina kuntoon ja samaisena päivänä pihaan toimitettiin myös multakuorma. Viikonlopun ohjelmaan se mahdollisti istuttamisen.

Tällä viikolla on siis ollut aihetta hymyyn, sillä viikonloppuna saatiin kaikki tälle syksylle suunnitellut istutukset tehtyä (paitsi Hemlokki, joka on vielä matkalla). Itselle tämä on ollut henkisesti suuri välisteppi, sillä omasta pihasta olen haaveillut kauan ja nyt se konkretisoitui!  On se jännä, että vaikka mitään eheää vihreyttä pihassa ei vielä ole, niin silti piha on heti paljon viihtyisämpi!

Riippakuuset sumussa
Riippakuuset sumussa
Lintunen pääsi jo kuusen juurelle

Riippakuusten juurelle istutetut pienemmät havut leviävät kasvaessaan tasaisemmaksi maanpeitteeksi. Alkuperäinen suunnitelma näiden kaveriksi oli kuntta, mutta ajattelin että näiden kanssa tuleekin joko mustaa kuorikatetta tai kiveä.

Kumpaa itse laittaisit?

Istutusten kanssa on vielä vähän jumppaamista, sillä tukikepit ja mahdollisesti myös järeämmät verkot olisit tarkoitus laittaa suojaamaan taimia jäniksiltä. Jänikset ovat meidän alueella varsinainen riesa, sillä niitä vilisee pihoissa päivittäin. Erään naapurin omenapuu tuli syödyksi jo tänä kesänä.

Meilläkään tuhoilta ei olla vältytty, sillä mm. Mongolianvaahteran taimien latvat käytiin popsimassa jo ennen istutusta. Saa nähdä miltä ne sitten keväällä näyttää, kun kasvukausi taas alkaa tai ihan ensiksikin onko niistä keväällä enää mitään jäljellä!

Kaikki taimet istutettuna – Jes!
Luumupuu Sinikka
Luumupuu Sinikka

Nyt kun istutukset on paikoillaan, niin nyt on myös aika alkaa levittämään suodatinkankaita paikoilleen. Heti kun ne on saatu paikoilleen, niin päästäänkin taas tosi toimiin sillä… Japanilaisen kivipuutarha tittelin saavuttamiseksi pitää kuitenkin vielä hankkia lisää kiviä.

Kivimuurin viereen olen päätynyt laittaamaan tumman harmaan väristä mursketta, mikä mukailee samaa muoto- ja värimaailmaa kivimuurin kanssa. Ensimmäisessä suunnitelmassa oli seulanpäänkiviä, mutta eihän ne kyllä tarkemmin ajateltuna istu ollenkaan maisemaan.

Oisko kenelläkään viherpeukalolla ehdotuksia siitä, että mitä voisin istuttaa Mustamarjaorapihlajan juurelle?

Huomennahan on perjantai!

Hyvää viikonloppua!

Mustamarjaorapihlaja, pesäkuuset ja alppikärhö

Kivikkopuutarha perustettu

Pihatyöt kaivinkoneen kanssa saatiin valmiiksi viime sunnuntaina tai niin me hetken aikaa luultiin. Välivalmistumisen kumoutuminen alkoi siitä, kun mieheni alkoi sateella ihmettelemään, että miksiköhän sadevesiputken päästä ei virtaa vettä sateella?

Tätäpä sitten aloimme tutkimaan ja syykin tähän löytyi ja tämän seurauksena noin viiden metrin matkalta menee sadevesiputket uusiksi, koska ne on lytyssä. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa sitä, että etupihan istutukset viivästyy siihen asti kunnes se työ on tehty. Ikävää on se, että ei olla huomattu tätä missään vaiheessa aiemmin ja syksy etenee koko ajan! Hyvää on se, että en ehtinyt istuttaa puita puhumattakaan muista pienemmistä kasveista. Sellaisen urakan jälkeen positiivista suhtautumista olisi voinut joutua haeskelemaan.

Innostuksen ja ilon aiheita sunnuntailta kuitenkin löytyy, sillä pystyin kuitenkin kaikesta huolimatta istuttamaan ensimmäiset riippakuuset ja ne on tosi kauniit! Nyt vaan paljon kastelua, että juurtuu mahdollisimman hyvin. Syyslannoitettakin niille jo laitoin!

Kanadanatsalea violetta
Kanadanatsalea violetta
Kivimuuri
Kivimuuri

Kokonaisuudessa meidän pihamme on edennyt eteenpäin isoin harppauksin ja tämän hetken aikaansaannoksista olen ihan super tyytyväinen. Kiitollinen saa olla myös ammattitaitoisesta kaivinkonekuskista! Istuttamista päästään jatkamaan sisäpihan puolella, kunhan vaan saadaan multakuorma pihaan!

Tiedän, että seuraavasta viikosta tulee pitkä sillä odotan mullan saapumista ja istuttamista aivan into pinkeänä (huom. viime viikolla odotin taimia). Mielessäni myös kipuilen, sitä että olenko osannut tehdä hyviä valintoja ja miltä piha näyttää kun puut ja pienemmät kasvit on saatu istutettua.

Nurmikon istuttamisen ajankohtaa olemme myös pohtineet. Paljon nurmikoita työkseen tehnyt naapurimme vinkkasi, että tasaisimman lopputuloksen saa niin, että levittää mullat ennen talvea. Multa saisi rauhassa painua talven yli ja keväällä sitten pienen tasoituksen jälkeen voisi istuttaa nurmikon. Mutta, mutta malttaisiko sitä millään odottaa ensi kevääseen? Eniten mietityttää mudan ja liejun määrä eteisessä ja kotimme lattioilla noin puolen vuoden ajan. Kumpi siis painaa vaakakupissa enemmän?

Odottavan aika on toden totta pitkä, mutta samalla myös antoisa!

Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Näkymä autokatoksen katolta
Toissa viikkoinen näkymä autokatoksen katolta
Alppiruusu Pohjolan Tytär
Alppiruusu Pohjolan Tytär

Mummon Meduusa Mekkonen

Kesän omien ompeluksien joukkoon kuuluu tällainen ihana Mekkonen.

Tämän Mekkosen tarina alkoi siitä, kun anopillani oli haasteita löytää itselleen mieluista mekkoa kaupasta. Halusin ratkaista pulman niin, että lupasin tehdä hänelle sellaisen mittatilauksena. Pitäähän sitä nyt kunnon kesämekko olla! Kankaan valinta jäi hänen harteilleen.

meduusoita
Paljon meduusoita
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa

Anopin kanssa meitä on aina yhdistänyt se, että me molemmat pidetään mustaa väriä erittäin värikkäänä. Kesämekon kangas olisi siis ihan hyvin voinut olla täysin musta, mutta tällä kertaa oli oikea hetki “räväyttää”!

Kankaaksi valikoitui Ommelliselta hankittu mustapohjainen Meduusa trikookangas. Kuosin on suunnitellut Terhi Söderlund. Kaavan muokkasin Ommelliselle piirtämästäni Mekkosen kaavasta. Saman mekon kaava ilmestyi myös Suuri Käsityö- lehden 4/2017 numerossa.

Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla

Sellainen täytyy mainita, että ihan varmasti kaikilla mummoilla ei ole samanlaista mekkoa. Tärkein pointti on kuitenkin se, että ei ole kyllä yhtä vauhdikasta mummoakaan ?!

Mekko ja mummo, kuin toisilleen tehdyt!

Melomalla salaiseen paikkaan X

Reissuaamuna heräsin pirteänä, kuin peipon poikainen, koska seikkailuhan kolkutti jo oveen. Ulko-oven auetessa seikkailu konkretisoitui, sillä kylmyys ja koleus oli myös yön aikana pyytänyt lupaa päästä mukaan.

Autokyydityksen aikana kuitenkin myhäilin - sillä olinkin salaa toivonut pääseväni lipumaan sumun sekaan. Tuomiojärven rantaan päästyäni huomasin, että toiveisiini oli vastattu.

Tuomiojärvellä aamusumua
Tuomiojärvellä aamusumua
Lähtötunnelmissa
Lähtötunnelmissa
Maaginen tunnelma

Seikkailulle lähdettiin Tavinsulan "lähtöterminaalista" viiden kanootin ja yhden kajakin voimin. Päämäärä oli yksitoista henkeä ja määränpää Korttajärven uimaranta Puuppolassa. Sieltä olimme menossa salaiseen määränpäähän X.

Miksi en sitten tiennyt mihin olen menossa?

Tämä seikkailu liittyy opiskeluihini Tiimiakatemialla ja Creators luovan palvelumuotoilun koulutusohjelmaan. Tällä kertaa reissu oli järjestetty niin, että meille ei ollut paljastettu majapaikkaamme. Itse ainakin koin, että välillä on hauskaa heittäytyä ns. virran vietäväksi ja päästää kontrollin tarpeesta irti.

Olen aina myös nauttinut irtiotoista, joissa saan liikkua ja käyttää omia lihaksiani matkan taittamiseen. Silloin saan päätäni nollattua ja stressitasoja alas. En ole koskaan ollut rannalla löhöilijä tyyppi. Tarvitsen toimintaa ja liikettä, jotta voin rentoutua ja nollautua.

Viime huhtikuussa kävimme myös samalla porukalla Tanskan Legolandissa ja siellä pääsimme tutustumaan Legolandiaan, Legon tehtaaseen robotteineen ja ennen kaikkea LEGO® SERIOUS PLAY® metodiin.

Tuomiojärveltä Palokkajärvelle

Sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa, kun menimme Löylyjokea pitkin Palokkajärvelle. Sieltä matka jatkui Alvajärvelle.

Alvajärven Lammassaaressa pysähdyttiin lepäämään ja ottamaan samalla, vähän murua rinnan alle. Minä tietysti könysin ravitsemuksen lisäksi pusikossa räpsimässä kuvia.

Hapero Lammassaaressa

Iltapäivällä kahden aikoihin rantauduttiin Korttajärven uimarannalle ja sieltä lähdimme pikku bussilla matkaamaan kohti salaista määränpäätä X. Määränpääksi paljastui Ränssin Kievari, jossa viivyimme illan, yön ja päivän. Siellä vähän lisää LEGO® SERIOUS PLAY® :tä.

Creatorsin Serious Play tehtävänantojen aikana olen saanut aikaa pohtia itseäni luovana persoonana ja blogin syntyminen on hyvin pitkälti tulosta juuri näistä pohdinnoista. Tanskan reissulla päätin, että astun ulos omasta turvallisuuskuplasta.

Ranta-asunto
Ranta-asunto-osake-yhtiö Tirppa
Pakollinen lumpeenlehti kuva, koska ne on vaan niin ihania :)
Oli tää vaan niin jännää!

Haluan, että nautitte syksyn parhaista puolista: lähtekää, menkää, kokekaa ja etsikää elämäänne muistijälkiä!

Itse muistan tämän reissun vielä pitkään, sillä se ei ollut vain päivä muiden joukossa.

Follow

Syksyä ilmassa – takaisin harrastusten pariin

Eilen ne puutyöt sitten alkoivat! Woopwoop!

Parasta uuden luomisen lisäksi on se, että siellä näkee kaikki vanhat tutut ja monen kanssa olenkin viettänyt maanantai iltani jo melkein kymmenen vuoden ajan. Kuulumisia tulee vaihdettua ahkerasti. Ryhmässämme on todella hyvä henki ja myös huumorinkukka kukkii.

Uusia projekteja on kesän aikana maalailtu mieleen, kun samalla takaraivossa on jyskyttänyt aikaisemmat keskeneräisyydet. Syksy starttaa nyt keskeneräisten projektien loppuun saattamisella ja todellisuudessa taitaa kevätkausikin jatkua niiden merkeissä. Katsellaan, katsellaan miten hommat etenee. Ensimmäisenä työn alle pääsi saunan rappuset, sillä niitä on jo viimeisen puolen vuoden aikana kaivattu. Rappusten virkaa on tähän asti toimittanut vanha keittiöjakkara. Turvallisuudesta ja ulkonäöstä se ei ole saanut pisteitä.

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Saunan rappusten jälkeen vuorossa on sitten saunanlauteet! Saunaamme on kuvailtu tähän asti sanoilla sympaattinen ja söpö.

Btw. Kaikki saunanlaudepuut on haapalankkua ja ne on kaadettu omasta metsästä toissa talvena.

Tämä hetki on täynnä odotuksia tulevan talven osalta, mutta samalla tietyllä tavalla haikea, sillä omissa ajatuksissa puutöiden alkaminen on yhtä kuin syksyn alku ja paluu arkeen. Harrastukset antavat paljon energiaa ja voimaa pimeän vuodenajan selättämiseen.

Yleensä syksyllä oma touhuaminen suuntautuu sisätiloihin. Tämä syksy on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että nyt hommaa on enemmän ulkona, kuin sisällä. Aikaisemmin kerroinkin jo pihasuunnitelmistamme ja ne etenivät kivasti viikonloppuna. Kivimuurista laitan kuvia, kun saadaan se valmiiksi ja ylimääräiset kivet raivattua pois. Tonttimme on tällä hetkellä varsinainen kivenpyörittäjän kylä tai sitten todellinen zen pyhättö. Piha on kirjaimellisesti täynnä kiveä, viikonloppuun asti.

Mikä parasta niin, olen kyllä ihan supertyytyväinen tähänastisiin aikaansaannoksiin.

Japanilainen kivipuutarha
Japanilainen kiviröykkiö tai zen pyhättö

Ensimmäiset istutukset sain tänään multaan, maksaruohoja ja mehikasveja. Tykkään 🙂

Kaunis maksaruoho kukkii, Japanilainen kivipuutarha
Kaunis maksaruoho kukkii
Maksaruohot kivien välissä, Japanilainen kivipuutarha
Maksaruohot kivien välissä
Mehikukkia kiven kolossa, Japanilainen kivipuutarha
Mehikukkia kiven kolossa

Huomenna onkin kiva pieni seikkailu tiedossa, sillä olen lähdössä melomaan. Määränpäänä salainen paikka, jota en vielä itsekään tiedä. Nyt vielä pakkailemaan kamppeet huomiselle!

Mäntykankaalle japanilainen kivipuutarha

Nythän on asioiden laita niin, että taas joutuu saa päättää muutaman asian talonrakentamiseen liittyen, mutta onneksi tämän ongelman kanssa ei tarvitse olla meidän naapurustossame yksin. Heti tontin saatuamme tiesin, että haluan itse tehdä pihasuunnitelman, koska olen aina ollut kiinnostunut kasveista ja tietämystä on karttunut vuosien varrella.

Mistäpä sitten lähdin liikkeelle?

Tontimme on vanhan mäntykankaan paikalla, joten lähdin miettimään happamaan ja hyvin läpäisevään maaperään sopivia puita ja kasveja, jotka sopisivat myös hirsitalon henkeen.

Ideointi kieppui japanilaisten kivipuutarhojen äärelle ja pihamme sielu onkin parastettu japanilaisista kivipuutarhoista – koska rakastin niitä jo ennestään suurella sydämellä. Kivipuutarhoissa on sellaista ajan pysäyttävää askeettisuutta, pehmeän ja kovan vastakkain asettelua. Mielestäni sellainen nyt vaan toimii täydellisesti hirsitalon kanssa – kivien kolkkous, vihreän sammaleen pehmeys ja puhtaat linjat.

Meidän pihasta ei tule kuitenkaan ihan niin oppikirjamaisen askeettista kuin kivipuutarhalta voisi odottaa, koska mielestäni se vaatisi enemmän avaruutta  ympärilleen kuin mitä oma tonttimme pystyy tarjoamaan. Puiden ja kasvien valinnassa olen kuitenkin miettinyt erityisen tarkkaan sitä, miten ne tähän ajatusmaailmaan sopivat.

inspiraatio_japanilainen_kivipuutarha
Japanilaisen kivipuutarhan inspiraatiokuva (Yoko Kawaguchi)

Istutusalueiden paikat on ollut alusta asti melko selvänä mielessä, mutta se lopullisten päätösten tekeminen kasvien ja määrien suhteen tuntuu olevan tälläkin osa-alueella se vaikein. Helpottavaa kuitenkin on se, että tämä ei kuitenkaan ole ollut vielä lähellekkään niin vaikeaa, kuin laattojen valitseminen.

Prosessin loppumetreillä sain uskonvahvistusta omille ajatuksille Mukula Puutarhat Oy:n Sirpalta. Suuri kiitos! <3

Japanilaiset kivipuutarhan aineksiinhan kuuluu yllättävää kyllä erilaiset kivet ja niitähän meidän tontilta muuten löytyy! Löytyy lohkottuja, räjäytettyjä ja pyöreitä. Joitain kiviaineksia meidän pitää kuitenkin vielä erikseen hankkia.

Lohkotuista kivistä on tarkoitus rakentaa pengerrys meidän sisäpihan ja naapurin takapihan puoleiselle rajalle. Tuskin maltan odottaa sen valmistumista ja voi kun pääsisin istutushommiin!

Lohkotut kivet
Lohkotut kivet

Jaottelin pihamme helppohoitoiseen ja enemmän hoitoa vaativaan alueeseen. Pohjoispuolesta (tien puoli) halusin sellaisen, että se olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja talven napakoita pohjoistuulia kestävä. Istutettavaksi mahdollisimman paljon hapanta maata suosivia kasveja. Eli ehdoton ei kaikelle ylimääräiselle kuopsutukselle, pensaiden leikkelylle ja kaikesta ikivihreydestä plussaa!

Meidän sisäpihamme taas on kesällä tukalan paahteinen, joten sinne tarvitaan ehdottomasti puiden tarjoamaa auringonsuojaa. Puusta pudonneita ja pisteleviä neulasia en oleskelu pihallemme halua ja tuijat taas ei mielestäni istu hirsitalon kanssa samaan maisemaan. Vaihtoehdoksi jäi siis lehtipuut ja valikoiden ne istuvat mielestäni hyvin myös japanilaiseen kivipuutarhaan. Sisäpihasta saa niiden avulla kesäksi ihanan suojaisan, mutta syksyllä miinuspuolena tulee olemaan jonkun verran haravointihommia. Nurmikkoalue halutaan pitää minimissään ja sitä tulee ainoastaan oleskelupihalle.

Pihasuunnitelma japanilainen kivipuutarha
Pihasuunnitelma

Herääkö suunnitelmistani puolesta tai vastaan ajatuksia?

Kuuletteko tekin jo melkein sen, kun lapioni uppoaa maahan? Pitäkää peukkuja, että saa pidettyä paketin kasassa! 🙂

Täydelliset juoksuhousut

Keväällä aloitin juoksuharrastuksen naapuruston ihanien naisten kanssa. Se on ollut ihan parasta, sillä joukossa on voimaa! ?

Usein yksi asia johtaa seuraavaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Juoksemisen aloittaminen johti uusien lenkkarien hankintaan ja niin noh… pitäähän sitä nyt tietenkin niihin mätsäävät pöksyt olla. ?

Tällaiset juoksupökät sitten tuli pyöräytettyä uusien lenkkarien kunniaksi. Kankaana Ommellisen lycra, Elina Antilan musta- valkoinen Anemone. Näillä kyllä pingotaan pitkään eteenpäin.

Tykkään ❤

Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut omalla kaavalla

Intohimoni ovat lapsesta asti kummunneet käsillä tekemisestä ja minulla on aina kädet upotettuna monenlaisiin projekteihin. Harrastan aktiivisesti myös puutöitä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastan yli kaiken prototypointia ja ongelmanratkaisemista. Näitä housuja tehdessäni sain sisäisiä innostustärinöitä.

Arvostan tuotteiden pitkää elinkaarta ja yleensä käytänkin vaatteet hajoamispisteeseen asti.

Hophop ja eikun lenkille nauttimaan alkavasta syksystä!

Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua

Miten Innostunut Oinas blogin nimi syntyi?

Tänä keväänä sain käsiini kirjan nimeltä Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset. Kirjaa aloittaessani en vielä arvannut, sitä mitä kirja tulisi minulle antamaan. Tämä Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjoittama kirja on saanut minut ymmärtämään todella paljon omasta ja muiden tavasta innostua. Kirjan ollessa vasta puolessa välissä, olin niin innoissani lukemastani, että hetkellisesti ahdistuin. Tämä reagointitapa kuvastaakin erittäin hyvin omaa innostustani.

Oletko sinä koskaan miettinyt, millainen innostuja olet?

Uskalla innostua

Innostus kirjassa Arman Alizad kertoo omasta innostuksestaan näin ja tämä kuvaus avaa hyvin myös omaa tapaani innostua. Arman kuvailee itsensä lähemmäksi Steve Jobsin sotilaallisen vähäeleistä innostusta. Heidän tuotantotiiminsä sai 2009 kansainvälisen jakeludiilin, johon Armanin oma reaktio oli lähes olematon. Suomesta ei vielä silloin ollut lähtenyt maailmalle kuin kolme ohjelmaa: Duudsonit, Madventures ja he.

Vaikka Arman oli mielessään yhtä ydinpommiräjähdystä ja sisimmässä kiehui, niin se ei näkynyt ainakaan hänen isälleen, koska hän sanoi näin: ”Arman, mikä sinua oikein riivaa? Te saitte kansainvälisen jakeludiilin ja sä näytät siltä, että oot ottanut pari diapamia. Mitä helvettiä, poikani?”

Innostus on rikkaus

Minulle innostuminen tarkoittaa melkein sietämätöntä olotilaa, samalla positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Kun innostun, on vaikea olla ja vaikea hengittää, tekemisen tarve on silloin valtava, paikallaan oleminen on tuskaa. Olo on kuin ilmapallolla, jolla on vaarana koko ajan poksahtaa. Silloin jos koskaan haluaisin jakautua osiin, jolloin voisin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Innostuminen on ihan mahtavuutta silloin, kun minulla on aikaa ja vapautta omalle innostukselleni.

Kamalaa ja todella ahdistavaa innostumisesta tekee sen, että ruuhkavuosina ei aina tunnu olevan aina omalle innostukselle tilaa, silloin ei voi vain heittäytyä virtaan, kun siltä sattuu tuntumaan. Innostus kun on siitä haastava laji, että itseään on vaikea ajastaa innostumaan juuri silloin kun sille olisi aikaa. Olen huomannut, että tietyllä tapaa myös pelkään innostumista, koska se on minulle niin voimakas ja hallitseva tunnetila.

Ennen kirjan lukemista olin alkanut vakavissani pohtia blogin kirjoittamisen aloittamista. Siihen mennessä en ollut kuitenkaan edes keksinyt yhtään varteenotettavaa nimiehdotusta. Kirja kolahteli minuun niin suurilla taajuuksilla ja silloin tajusin, että blogini nimi täytyisi ehdottomasti olla Innostunut jotain ja mutusteltuani sitä, se on alkanut maistua aina vain paremmalta.

Tämän jälkeen aloin pohtia sitä mikä muu kuvaisi minua ja luonnettani riittävän hyvin ihmisenä? Keksin, että yleismaailmallisesti sitä kuvastaa hyvin oma horoskooppimerkkini, joka on siis oinas. Hautasin ajatuksen siitä, että se olisi liian horoskooppeihin johtava ja päätin, että se tulee olemaan just hyvä!

Isoin kiitos Paulille ja Mikaelille!

Terkkuja Viron reissulta

Reissun aikana Pärnun katuja kulkiessa sain vahvistuksen ajatukselle, että tänä kesänä Pärnu on todellakin ollut niin monen suomalaisen reissukohteena. Varmasti myös kylmä kesä on näkynyt tässä. Suomea puhuvia oli paljon liikkeellä – ruokapaikoissa, rannalla ja vanhassa kaupungissa.

Viime viikonloppuna kotiuduttiin kuuden päivän Viron lomareissulta (Tallinna, Saku, Pärnu ja Tallinna) ja voin todeta, että reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ajomatkat sujui tosi mukavasti ja lapsilla oli haikaroiden ikkunasta bongauskilpailu. Kelit oli juuri sopivasti lämpimämmät kuin Suomessa, tekemättä lasten kanssa seikkailemisesta kuitenkaan liian paahtavaa.

Saku

Ensimmäinen yö vietettiin Saku Mõis majapaikassa, joka on Tallinnan eteläpuolella. Rakennus oli täynnä vanhan ajan roso romanttista tunnelmaa, mitä itse niin suuresti rakastan. Kartano on rakennettu vuonna 1820 uusklassiseen tyyliin. Sakun Panimo on saanut alkunsa juuri tämän kartanon panimosta.

 

Pärnu

Omiin lemppareihin Pärnussa lukeutuu ehdottomasti läheinen Soomaan kansallispuisto, sekä tietysti myös Pärnun ranta. Kaikki ravintolat yllättivät korkealla tasollaan! Kävelimme helppokulkuisen Riisan luontopolun läpi, joka oli pituudeltaan 4,5 km. Se on sopivan mittainen lasten kanssa.  Mottoni: kerran kesässä kansallispuistoon on nyt siis toteutettu.

Riisan luontopolun tunnelmia (Riisa raba)

Riisan luontopolku (Riisa raba)

Pärnun ranta

Kaikista aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät vietettiin tottakai Pärnun rannalla. Pärnun ranta on todella kaunis ja rannalla on ihanan hienoa hiekkaa. Siellä on paljon leikkikavereita, voi uida, kahlailla tai juosta vapaasti. Vanhemmat voi myös ottaa lasten kanssa rannalla vähän chillimmin, sillä ranta syvenee niin maltillisesti. Itse seurailin lasten uintia, kahlailin paljon rannalla, räpsin kuvia, nautin auringosta, merestä ja lokkien kirkunasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että mistä meren rantojen lumous johtuu?

Kaikissa merenrannoissa on kuitenkin jotain sellaista villeyttä, mitä ei järvien rannoilla voi aistia.

Pärnun rannan luontopolku

Pärnu ranta rannan luontopolku

Tallinna

Takaisin palatessa vietimme päivän Tallinnassa. Kävimme syömässä Kaks Kokka ravintolassa. Ruoka siellä oli todella herkkua ja ne jälkkärit vasta nannaa olikin! Suosittelen!

Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa
Tallinnan tunnelmaa

Kannattaako rakentaa omakotitalo?

Moni on kysynyt meiltä menneen vuoden aikana sitä, että miksi halusimme rakentaa itse ja että kannattaako itse rakentaminen? Näihin monia ihmisiä kiinnostaneisiin kysymyksiin ei ole yhtä tyhjentävää vastausta, mutta vastaus piileekin juuri kokonaisuudessa.

Vuosia Jyväskylän hintatason kehitystä seuranneena olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jyväskylän seudulla myytävissä vanhemmissa asunnoissa on hintakupla.

Meillä oli hakusessa neljällä makuuhuoneella oleva pienehkö 120-135 neliön koti, pyöräilymatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Pitkän etsinnän tuloksena tajusimme, että kriteereitä vastaavia asuntoja ei juurikaan liiku markkinoilla. Neljä makuuhuonetta tarkoittaa pääsääntöisesti omakotitaloa ja niidenkin neliöt (hinta mukanaan) karkaavat kymmeniä neliöitä suuremmiksi.

Valmiita kiinnostavia rivitaloasuntoja ja omakotitaloja harkitessamme olemme budjetoineet aina tarkkaan tarvittavan remontin kustannukset (pääasiassa itse tehden) ja viivan alle ilmestynyt loppusumma aina lähtenyt ikävällä tavalla lentoon. Kiinteistön kuntoa ylläpitävät isommat remontit kannattaa pitää myös mielessä: lämmistysjärjestelmä, putket, katot, ikkunat, perustukset jne...

Raakaponttikatto valmistumassa
Meidän raakaponttikatto valmistumassa

Tärkeää on asuntokauppoja harkitessa on myös muistaa, että vaikka teetetään kunnolliset kuntotarkoitukset niin aina voi tulla epämieluisia yllätyksiä. Asunnon hinta, remontit ja riskin yhteenlaskettu hinta pitäisi oman matematiikkani mukaan olla merkittävästi uuden asunnon hintaa pienempi.

Toisin voisi ajatella, jos talot olisivat ikuisia – todellisuus on kuitenkin toinen. Sillä niin taloilla kuin käytetyillä materiaaleilla on omat elinkaarensa, joka muistuttaa paljolti ihmisten omaa eliniän odotetta.

Elämänsä suurinta kauppaa tekeville ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisumallia, mutta suosittelen kaikkia sellaista harkitsevia tekemään vähintään seuraavat kolme asiaa ennen lopullista päätöstä:

 

  1. Perehtykää eri vuosikymmenien tyypillisiimpiin rakennusvirheisiin, jotta olisi helpompaa väistellä ainakin ne ilmeisimmät sudenkuopat. Netistä löytyy siihen paljon hyvää tietoa.
  2. Verratkaa valmiiden uusien ja vanhojen asuntojen hintoja keskenään. Jääkö remonttivaraa? Millaisen arvon asuntoalueelle voi antaa? Millaset jälleenmyyntiajat, eli saahan asunnon jälleenmyytyä? Perheasuntoa ostettaessa onko lähialueen koulut terveitä?
  3. Jos sinussa voisi olla yhtään rakentajan/rakennuttajan vikaa, niin kannattaa antaa sille ajatukselle mahdollisuus. Yksi helppo tapa aloittaa vertailu edellämainittujen välillä on käyttää netistä löytyvää Talopeli ohjelmaa, sekä kysellä tutuilta toteutuneista kustannuksista. Talopeli on myös siitä kätevä, että pankki hyväksyy sen myös omiin lainantarvelaskelmiinsa. Vertaa sitten tätä budjettia uusien ja vanhojen talojen hintoihin. Jos uuden valmiin ja itse rakennettavan väliin jää hintaeroa, niin onko se riittävä motivaattori projektiin ryhtymisen kannalta?

Meidän laskelmat osoitti, että olisimme saaneet nykyisen kotimme viereiseltä asuinalueelta kahdeksankymmentäluvulta rakennetun peruskorjattavan talon. Peruskorjauksen jälkeenkään talo ei olisi muuttunut uudeksi taloksi ja lämmityskustannuksetkin olisivat varmasti olleet ihan toista luokkaa. Tämä vertailu pienensi kohdallamme taloudellisen riskin suuruutta.

Vastaavasti jos olisimme halunneet kauemmaksi keskustasta, niin asuinalueen tuoma lisä asuntojen myyntihintoihin olisi ollut pienempi, joten silloin oma riskimme olisi ollut suurempi sellaisessa tilanteessa jos joutuisimme joskus kotimme myymään. On hyvä ymmärtää, että tontin arvo ei koskaan siirry suoraan sellaisenaan asunnon hintaan. Annoimme talonrakentamiselle mahdollisuuden ja haimme tonttia Jyväskylän kaupungilta ja onneksemme saimme myös sellaisen.

Hirsiseinä Kontio Kimara hirsitalo
Hirsiseinässä kattoristikoiden varjojen leikki

Rakennustapaa valitessamme harrastimme ajatusleikkiä ja pohdimme kuinka monta yli satavuotiasta taloa tiedän ja millaisia ne ovat?

Vaihtoehtoksi meille muotoutuivat joko hirsi- tai kivitalo, sillä halusimme että seinät on läpeensä yhtä ja samaa materiaalia. Rakennusteknisesti se takaa sen, että seinän sisässä höyry ei voi kondensoitua tai muhia vaan siirtyy eteenpäin.

Terveessä kodissa asuminen ei ole kenellekään itsestäänselvyys ja siksi olemme halunnneet panostaa siihen puoleen, sillä mielestäni se on paras mahdollinen perintö minkä voimme omille lapsilleni kuvitella.

Väliseinäharkot
Väliseinäharkot ja sähköjohtojen viidakko

Talonrakentamista ei voi kuvailla sanoilla helppoa kuin heinänteko ja erään viisaan vastaavan mestarin sanoja lainaten: "Parhaimmillaankin se on yhtä helvettiä". Myöskin talonrakentamiseen käytettyjen työtuntien määrä on varsinkin ensikertalaiselle valtava, sillä valintojen määrä on projektin aikana käsittämätön ja asioiden selvittäminen ottaa aina oman aikansa. Kokemus tuo siis tässäkin asiassa varmuutta!

Meillä oman työn osuus on ollut laskelmissa ja tekemisessä merkittävä. Miehen vastuulla on ollut tekniset ratkaisut ja suunnittelupuolen hallinnoiminen. Jos olisin vaikka itsekseni vertaillut hirsirungoista saamiamme tarjouksia, niin pyörittelisin varmaan niitä edelleen työpöydällä. Vertaaminen on todella vaikeaa! Miehelleni tuollaisten asioiden tekeminen ajateleminen on luontaista. Omat vahvuudet on tekemisessä ja toimeen tarttumisen puolella sekä sisäänrakennetussa halussani oppia koko ajan uutta. Siispä olenkin ollut kuin kala vedessä, sillä olen yltäkylläisyyten asti saanut opetella uusia asioita.

Betonilattia ja hirsiseinä
Betonilattian ja hirsiseinän käsittelyt valmiina ennen muuttoa
Saarniviilu ovet, Skinrock kivilevy
Valmis keittiö

Positiivinen yllätys on ollut, että olemme pysyneet kirkkaasti budjetissa. Palkinnoksi olemme saaneet omannäköisen, laadukkailla ja itsevalituilla materiaaleilla tehdyn kodin. Pitkää pinnaa tämä kaikki on vaatinut, sillä paljon on vieläkin hommaa ja omakotitalothan ei tunnetusti valmistu koskaan. Lopputulos kuitenkin kompensoi kummasti taloon panostamaamme työmäärää. Unohtamatta sitä, että jos joskus myymme talon syystä tai toisesta, niin sen jälleenmyynti arvon pitäisi olla aivan toisenlainen, kuin sen vanhemman talon.

Olisiko sinusta talonrakentajaksi? Mahdollistaako tämän hetkinen elämäntilanne rakentamisen?

Siinäpä oli olennaisimmat syyt siihen miksi halusimme rakentaa talomme itse. Toivottavasti näistä ajatuksista olisi apua myös muille kodin etsijöille.

"Mä vielä maalaan, naulaan ja naputan"

Aurinkoisin terkuin,

Mari

Kommentoimaan pääset klikkaamalla postauksen otsikkoa.