Miten Innostunut Oinas blogin nimi syntyi?

Tänä keväänä sain käsiini kirjan nimeltä Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset. Kirjaa aloittaessani en vielä arvannut, sitä mitä kirja tulisi minulle antamaan. Tämä Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjoittama kirja on saanut minut ymmärtämään todella paljon omasta ja muiden tavasta innostua. Kirjan ollessa vasta puolessa välissä, olin niin innoissani lukemastani, että hetkellisesti ahdistuin. Tämä reagointitapa kuvastaakin erittäin hyvin omaa innostustani.

Oletko sinä koskaan miettinyt, millainen innostuja olet?

Uskalla innostua

Innostus kirjassa Arman Alizad kertoo omasta innostuksestaan näin ja tämä kuvaus avaa hyvin myös omaa tapaani innostua. Arman kuvailee itsensä lähemmäksi Steve Jobsin sotilaallisen vähäeleistä innostusta. Heidän tuotantotiiminsä sai 2009 kansainvälisen jakeludiilin, johon Armanin oma reaktio oli lähes olematon. Suomesta ei vielä silloin ollut lähtenyt maailmalle kuin kolme ohjelmaa: Duudsonit, Madventures ja he.

Vaikka Arman oli mielessään yhtä ydinpommiräjähdystä ja sisimmässä kiehui, niin se ei näkynyt ainakaan hänen isälleen, koska hän sanoi näin: ”Arman, mikä sinua oikein riivaa? Te saitte kansainvälisen jakeludiilin ja sä näytät siltä, että oot ottanut pari diapamia. Mitä helvettiä, poikani?”

Innostus on rikkaus

Minulle innostuminen tarkoittaa melkein sietämätöntä olotilaa, samalla positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Kun innostun, on vaikea olla ja vaikea hengittää, tekemisen tarve on silloin valtava, paikallaan oleminen on tuskaa. Olo on kuin ilmapallolla, jolla on vaarana koko ajan poksahtaa. Silloin jos koskaan haluaisin jakautua osiin, jolloin voisin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Innostuminen on ihan mahtavuutta silloin, kun minulla on aikaa ja vapautta omalle innostukselleni.

Kamalaa ja todella ahdistavaa innostumisesta tekee sen, että ruuhkavuosina ei aina tunnu olevan aina omalle innostukselle tilaa, silloin ei voi vain heittäytyä virtaan, kun siltä sattuu tuntumaan. Innostus kun on siitä haastava laji, että itseään on vaikea ajastaa innostumaan juuri silloin kun sille olisi aikaa. Olen huomannut, että tietyllä tapaa myös pelkään innostumista, koska se on minulle niin voimakas ja hallitseva tunnetila.

Ennen kirjan lukemista olin alkanut vakavissani pohtia blogin kirjoittamisen aloittamista. Siihen mennessä en ollut kuitenkaan edes keksinyt yhtään varteenotettavaa nimiehdotusta. Kirja kolahteli minuun niin suurilla taajuuksilla ja silloin tajusin, että blogini nimi täytyisi ehdottomasti olla Innostunut jotain ja mutusteltuani sitä, se on alkanut maistua aina vain paremmalta.

Tämän jälkeen aloin pohtia sitä mikä muu kuvaisi minua ja luonnettani riittävän hyvin ihmisenä? Keksin, että yleismaailmallisesti sitä kuvastaa hyvin oma horoskooppimerkkini, joka on siis oinas. Hautasin ajatuksen siitä, että se olisi liian horoskooppeihin johtava ja päätin, että se tulee olemaan just hyvä!

Isoin kiitos Paulille ja Mikaelille!

Miksi Innostunut Oinas blogi syntyi?

Koko aikuisikäni olen pohtinut sitä, että mikäpä minusta tulisi isona? Se on varmasti vaikea kysymys myös monelle muulle.  En muista koskaan haaveilleeni siitä, että minusta tulisi lääkäri, lakimies, sairaanhoitaja tai pappi.  – Ei, ei mitään sen suuntaista… ja kuitenkaan en ole koskaan osannut nimetä mitään tiettyä ammattia. Aina olen ollut utealias ja monenlaisista asioista innostunut.

Sen olen kuitenkin aina tiedostanut, että tykkään touhuta, mennä ja tehdä käsilläni ja sellaisen urapolun olen osannut valita. Tykkään luoda kauniita asioita. Koulutukseltani olen vaatetus- , tekstiiliartesaani ja mallimestari. Puhtaasti koulutusta vastaaviin hommiin yrittäjäksi en ole koskaan uskaltautunut taloudellisista syistä hypätä.

Töiden suhteen olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut oman alan koulutusta ja intohimoja vastaavissa työpaikoissa. Olen tehnyt mm. mallimestarin, malliompelijan ja erilaisia myyjän töitä.

mallimestari
Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus kaavana
Muotoiluharjoitus kaavana

Malliompelijan/mallimestarin työssä olen päässyt tekemään mm. metsureille teknisiä työvaatteita. Työnkuvan ydin oli siinä tuotekehityksessä, protojen ja mallikappaleiden tekemisessä. Siksi voin syvällä rintaäänellä sanoa, että rakastan tuotekehitystä ja mikä parasta se sopii täydellisesti myös minun vaihtelunhaluiselle luonteelleni.

Tuotekehityksessä saan käyttää hoksottimiani ja samalla viilata pilkkua. Kaikkia tekemiäni töitä olen rakastanut suurella sydämellä, mutta siitä huolimatta aina on tuntunut siltä kuin jotain pientä puuttuisi.

Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?

Tämän kevään aikana olen enemmän ja vähemmän pohtinut sitä, mikä minusta tulisi isona? Miten voisin toteuttaa itseäni ja omia intohimojani? Voisinko saada työn, joka on aikaan ja paikkaan sitoutumatonta? Voiko työni olla monipuolista, mutta silti liittyä kiinnostuksen kohteisiini? Miten oppia uutta joka päivä? Millaisesta tekemisestä saan eniten onnistumisen tunteita? Mitä haluan elämässäni saavuttaa? Ennen kaikkea, mikä tekee juuri minut onnelliseksi? Itsetutkiskelun ja johtolankojen avulla olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, mikä voisi täyttää tunteen siitä jostain pienestä puuttuvasta.

Keväällä näin sattumoisin Emilie Wapnickin esiintymisen TedTalkissa “How to understand your inner potential” ja siitä sai alkunsa omien kolahdusteni sarja. Tajusin, että Emilie kiteyttää kansantajuisesti, oman ”ongelmani” neljään ja puoleen minuuttiin. Sen pääsee katsomaan tästä ?.

Lyhyesti kerrottuna Emilie kertoo, siitä että ei ole koskaan osannut rajata kiinnostuksen kohteitaan, vaan häntä on kiinnostanut kaikki mahdollinen. Hän innostuu, opettelee ja sitten mukaan hiipii tunne siitä, että enää ei jaksa kiinnostua, koska on kiinnostunut jo toisesta asiasta. Emilie koki tilanteen stressaavana kahdesta syystä: Löytäisinkö koskaan itselleni sopivaa uraa? Onko minussa jotain vikaa? Hän kuitenkin on ymmärtänyt, että tämä viallisuuden tunne johtuukin kulttuurin asettamista mielenmalleista oikean ja väärän  suhteen. Renesanssiajan ihmisen ihanteena taas on ollut moniosaaminen.

Mikä saa sinut innostumaan?

Itse olen samassa veneessä, näen mielenkiintoisia asioita kaikkialla ja innostun todella helposti kaikesta uudesta. Olen elämässäni oppinut monenlaisia asioita ja pystyn myös yhdistelemään näitä taitoja ennakkoluulottomasti. Pystyn tämän ominaisuuteni avulla näkemään maailmaa uusista näkökulmista ja uskallan odottaa odottamatonta.

Emilien avulla ymmärsin, että tapani toimia on puhtaasti voimavara ja minun täytyy löytää oma paikkani. Nyt on aika astua ulos omasta pikku kuplasta ja kohdata maailma. Kuplan ulkopuolelle kurkkimisen ensimmäinen vaihe oli siis tämän blogin perustaminen – haluan kertoa muillekkin mikä saa minut innostumaan. Haluan nähdä voivatko taitoni kuljettaa minut muuallekin, kuin yhden polun asiantuntijamalliin. Haaveilen isosti siitä, että unelmieni työ mahdollistaisi erilaisten asioiden ja esineiden tekemistä ja palvelumuotoilua, luomista ylipäätään.

Olen oppinut, että omia innostuksiaan pitää muistaa kastella ja ruokkia. Mitkä asiat estävät sinua toteuttamasta intohimojasi?

Aurinkoista perjantaita juuri sinulle, toivottaen Mari!