Betonipalleroita – siis mitä?

VAROITUS

Betonipalleron nimi nostaa kuulijan kasvoille hymyn tai virneen poikasen.

Ensin niitä oli yksi lyyhistynyt pallero, sitten toisella sama kohtalo, kolmas taisi jo onnistua. Yhtäkkiä niitä oli kymmenen ja lopulta huomasin pitäväni betonipallerokursseja. Harkitsen nyt myös niiden myymistä. Päässä on tämän esikoiskurssin lisäksi täynnä uusia ideoita tulevista kursseista, mutta peruna kerrallaan nyt niiden muiden kanssa! Tätä tekniikkaa ei pidä sekoittaa betonivaluun, vaan se on ihan omanlaisensa betoninlevitystekniikka. Tekniikalle ei tiedettävästi ole oikeaa nimeä.

Miten ihmeessä mä sitten päädyin näiden betonipalleroiden pariin?

Viime syksynä syysloman jälkeen minua kuumotteli hetken aikaa valmistumisen jälkeinen elämä. Mitä mä tosiaan sitten meinaan tehdä? Iän myötä olen kyllä kehittynyt taitavaksi pyyhkimään tällaiset “turhat” märehtimiset pois mielestäni. Käytän sanaa turha, koska minulla mahdollisuuksia on ja tilanne on siis varsin hyvä, joten miksi uhrata nykyhetkeä tulevaisuuden vaihtoehtojen puntaroimiselle ja jossittelulle?

Lisäksi olen niin monta kertaa elänyt tilanteessa, jossa maailmankaikkeudella on joku oma pikku jekku hihassaan ja kyllä sen jälkeen pöydän voi raivata isolla kädellä ja alkaa pohtimaan uudelleen. Joten ehkä se on jonkinlaisen kyynistymisen ansiota, että en enää jaksa stressata! Joten… olen katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi keskittää kaiken energiani tähän hetkeen ja yrittää olla parhaani mukaan läsnä tässä hetkessä. Ja siinä on kyllä minun kaltaiselleni ainaiselle haaveilijalle jo ihan tarpeeksi haastetta.

Tämän pienen tulevaisuus kuumotuksen ansiosta tartuin kuitenkin puhelimeen. Soitin jo aikaisemmin kontaktoimalleni lehden tuottajalle ja tarjouduin kirjoittamaan aikakausilehteen juttuja oman osaamiseni puitteissa: aihealueista vaatetus, askartelu tai puutyöt. Päästiinkin yhteisymmärtykseen siitä mistä tekisin ensimmäisen juttuna ja se tuntui todelliselta onnenpotkulta! Siis kirjoittaa ja ottaa kuvia sellaisesta, mitä muutenkin tekisi. Ja kai voin nyt sanoa olevani myös freelancer- toimittaja tai ainakin jotain sen suuntaista! Mun kirjoittama DIY- juttu julkaistaan 2019 elokuun Maalla- lehdessä.

Betonipallerot sovussa
Betonipallerot sovussa
betonipalleroita
Muutama pallero
Betonipallero amppelissa
Betonipallero amppelissa

Aloitin tekemään jotain… ja uskalsin kokeilla

Innostuin palleroiden tekemisestä aikalailla ja taisin tuottajaakin tässä asiassa hieman hauskuuttaa, kun hän kysyi… Montako sä aiot niitä oikein tehdä? Mä olin, että noo jos vielä muutaman kokeilen… ja öö kokeilen vieläkin melkein puoli vuotta myöhemmin. Ai niin ja onhan naapurikin jo naureskellut, monta sä niitä meinaat tehdä ja mihin sä meinaat ne laittaa?

Yleensähän se, että aloittaa tekemään jotain johtaa jonnekin… ja kas niin kävi taas, sillä aloin pohtia, että  haluaisikohan joku muukin osata tehdä näitä? Siitähän se ajatus sitten lähti, että voisin alkaa opettamaan muille ihmisille osaamiani asioita laajemmallakin skaalalla. Joten kyllä nyt on betonipallerokurssia tarjolla 😍.

 

Innostuneen Oinaan- paja
Innostuneen Oinaan- paja
Betonivati ja -maljakko
Betonivati ja -maljakko
Unelma loves Betonipallero
Unelma loves Betonipallero
Toukokuun kalenteri

Tule DIY-kurssille!

Tule mukaan ja tarjoa itsellesi, ystäväporukallesi tai omalle äidillesi lahjaksi hetki omaa aikaa – kivan tekemisen äärellä. Kurssi maksaa 29 euroa ja sinne mahtuu kerrallaan 4 henkeä. Voit myös pyytää minut luoksesi pitämään kurssia :). Kurssipäiviä päivitän aktiivisesti Instagramiin. Ilmoittaudu laittamalla mulle viestiä Facebookissa Innostunut Oinas -sivulta tai Instagramissa, josta löydät minut nimellä marleskin.

Toivottavasti nähdään pian!

-Mari

Miksi musta tuli yrittäjä?

Aloitin opiskelun Tiimiakatemialla vuonna 2015. Opiskelun aikana halusin kasvattaa omaa osaamista sellaiseksi, että minulla on mahdollisuus  tehdä myös töitä, jotka eivät ole sidoksissa aikaan ja paikkaan! Tähän astiset työni ovat olleet läsnäoloa vaativia, mikä tuo omat rajoitteensa elämiseen. Nyt opiskelun päätteeksi on mukava huomata,  että monenlaista osaamista on tarttunut matkaan (esim. markkinointi, sisällöntuotanto, tapahtumajärjestäminen, johtaminen jne).

Mistä sitten tämä aikaan ja paikkaan sitoutumattomuuden halu kumpuaa? Tähän on itseasiassa montakin syytä.

  • Olen luonteeltani seikkailija, jolla on suuri tarve pitää langat omissa käsissä. Olen luova ja mulla on voimakas tarve toteuttaa itseäni.
  • Haaveilen “maisemallisesta” asumisesta. Olisi aivan mahtavaa asua rauhallisella paikalla, jossa tontti rajautuu kauniiseen maisemaan. Maalle muuttaminen ei kuitenkaan logistisesti kuulosta unelmalta… ellei sitten voisi tehdä töitä myös kotoa käsin…
  • Siitä asti, kun tapasimme mieheni kanssa olemme molemmat suhtautuneet avoimesti ulkomailla asumiseen. Uskoisin, että jossain vaiheessa elämää käymme jossain Suomen rajojen ulkopuolella asustelemassa. Mun ajatusmaailmaan ei kuitenkaan sovi se, että pyörittelisin vaan sormia, tarvitsen itselle merkityksellistä tekemistä. Olen siis melko kauaskatseinen ihminen…

Nyt jouluna vihdoin valmistuin tradenomiksi Tiimiakatemialta. Taipaleelle mahtui monenlaisia projekteja ja ne vahvistivat käsitystä omista vahvuuksista, kehityskohteista ja ennen kaikkea siitä millainen ihminen minä olen. Opiskelujen aikana ymmärtin itsestäni esimerkiksi sen, että olen aina ollut hyvä aloittamaan asioita ja innostumaan! Kaikki minut tuntevat ihmiset kuitenkin tietävät, että projektejahan mulla riittää! Tästä voi pikaisesti laskea yhteen sen, että tuleeko kaikki projektit suoralinjaisesti maaliin? Nooh eihän ne tule…

Mulla ei oo koskaan työelämässä ole ollut suurempia vaikeuksia saada asioita päätökseen, mutta erityisesti pitkäjänteinen omien tavoitteiden tavoitteleminen ja priorisointi on usein haastavaa. “Tee edes vähän, joka päivä sitä mitä rakastat”, saattaa minulta helposti unohtua pirstaleisen arjen ja suorittamisen keskellä.

Tajusin viime syksynä myös sen, että mulle päätösten tekeminen on välillä todella haastavaa, sillä olen analyyttinen ihminen ja tapanani on pyöritellä asioita eri kulmilta. Voisi varmaan kiteyttää, että en tykkää tehdä ennakoitavissa olevia virheitä. Oikeaa ratkaisua ei vaan voi aina heti löytää, täytyy vaan tehdä jotain – kokeilla. Mun tapanani on usein näissä tilanteissa vitkutella, eli olla päättämättä mitään… Tämä on todella raivostuttavaa – omasta mielestänikin.

Viime syksynä järkkäiltiin Lamppukirppis Popup:pia ystäväni kanssa ja meillä kohtasi kemiat tosi hyvin – täydensimme toisiamme!  Huomasin useamman kerran olevani tilanteessa, jossa ystäväni oli ratkaissut kokonaisuuden kannalta jonkin “merkityksettömän” asian ilman, että oli varmistellut asiaa minulta. Pysähdyin ajatuksissani näihin hetkiin… Mitäkö silloin mietin? En tuntenut negatiivisia tunteita siitä, että miksi asiasta on päätetty ilman minua tai onpa huono päätös.

Päällimmäinen tunne olikin tyytyväisyys! Mahtavaa, nyt mun ei enää tarvtse miettiä tota! Aloin reflektoimaan tätä havaintoa muuhunkin elämääni ja totesin, kyllä… tätähän mä järjestelmällisesti teen harkitsen, harkitsen, harkitsen niin, että levy jää junnaamaan ja se ei todellakaan ole hyvästä, jos se halvaannuttaa toiminnan. Tästä viisastuneena huomaan hokevani itselleni mantran omaisesti päätä nyt vain jotain…

Yhdessä tekeminen on kyllä niin parhautta, kun ympärille löytyy oikeat ihmiset 🙂

Mihinkähän sitä suuntais?

Perjantai 22 päivä maaliskuuta 2019 perustin oman yrityksen

Alkuvuonna 2019 olen kysellyt päivittäin itseltäni, mitä minä haluan tehdä isona ja mitä minä haluan elämältä? Kaikilta kanteilta olen asiaa pyöritellyt ja lopputulos on, että en saa mielenrauhaa jos en yritä yrittämistä yrittäjänä. Tilanne on hyvin sama kuin vaatekaupassa, jossa löydät kauniin ja erilaisen vaatteen kuin mitä vaatekaapistasi jo löytyy – alat pohtimaan sopisikohan tämä minulle? Mitä sinä teet tässä tilanteessa? Nappaatko vaatteen ja sovitat vai jäätkö mutustelemaan dilemmaa viikonlopun yli ja maanantaina huomaan oman kokosi loppuneen… No mä valitsin reitin sovituskopin kautta! ☺️

Viime syksynä luin myös Elina Hiltusen kirjoittaman Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa- kirjan, jossa käsitellään tulevaisuuden trendejä. Siellä löytyy kokonainen kappale Ihan itse tein otsikolla. Facebook on pullollaan aktiivisia DIY-ryhmiä ja nuoret ovat todella kiinnostuneita oppimaan käsitöitä. Kaupasta saa kaikkea, mutta tämä trendi taitaakin olla vastaliike uusavuttomuudelle. Etsyssä harrastajat ja ammattilaiset myyvät käsitöitään ja niiden kauppa ei ole siellä mitenkään marginaalista, sillä bruttomyynti oli vuonna 2015 2,39 miljoonaa dollaria. Tähän kirjaan kannattaa melkeinpä kaikkien tutustua!

Nähtäväksi jää mihin tämä tie yrittäjänä minut kuljettaa… ja millaiseksi liiketoimintasuunnitelmani lähtee muotoutumaan! WISH ME LUCK! Nyt yrittäjänä pääsen heti kehittämään monenlaisia taitojani, ensimmäisenä pähkinänä digimarkkinoinnin taitojen kasvattaminen. Liiketoimintasuunnitelman ytimeen kuuluu, kädentaitokurssien pitäminen ja kuosien piirtäminen. Näistä kirjoittelen vielä blogiin lisää. Olen siis nyt luovan alan yrittäjä! Itsensä tunteminen on voimavara, joka auttaa yli ilmeisimpien kuoppien ja tästä henkisen kasvun matkasta olen kiitollinen Tiimiakatemialle! Rohkeita kokeiluita vaan! Järjen, kun pitää matkassa, niin kovin korkealta en pääse tippumaan, vaikka kävisi kuinka huonosti.

Suomalainen sananlaskukin kertoo: syteen tai saveen 😎 ja nyt on multaa ja taimi. Nähtäväksi jää kasvaako siitä iso puu!

Mahdollisuudet häikii ja ei voi tietää onnistuuko jos ei yritä!

 

Aurinkoa ja iloa just sun viikkoon!

-Mari

Jos kiinnostaa seurailla mun matkaa, niin laita Facebookissa Innostunut Oinas -sivu seurantaan ja Instagramissa voit seurailla minua nimellä marleskin.

Aina ei varmasti fiilis tuu oleen ihan tämä!

Moderni parvisänky valmistui – vihdoin

Parvisänky
Parvisänky

Moikka taas pitkästä aikaa!

 

Tämän syksyn aikana olen tehnyt monenlaisia tee se itse projekteja ja nyt on sellainen olo, että pitkän kirjoitustauon jälkeen on todella vaikea päättää mistä niistä alkaisin kertoa ensimmäisenä. Betonipenkki, hopeasavikoruja, Pullip-vaatteita (tyttäre nukke), betonipalleroita ja parvisänky. Huojentavin näistä kaikista on kuitenkin juuri tytön parvisängyn valmiiksi saattaminen. Kirjoitin aiemmin samaisen sängyn suunnitelmista blogiin. Pääset lukemaan postauksen tästä   

Tämän parvisängyn runkomateriaalit on kaadettu omasta mökkimetsästä. Puunrungot on sahannut kiertävä sahuri, jonka jälkeen lankut on laitettu taapeliin kuivumaan. Sängyn pohjan teetätin, koska en ole itse opetellut hitsaamaan. Maalaus- ja suunnittelutyön olen tehnyt itse. Sängyn puuosat on maalattu Uula Colorin puolihimmeällä valkoisella Into kalustemaalilla. Metalliosat on maalattu Teknoksen valkoisella (T1326) Ferrex Aqua ruosteenestomaalilla. Nämä maalit osoittautui ilokseni samansävyisiksi, mutta Uulan maalin olisi voinut maalata vielä Teknoksen päälle, jolloin sävy ongelma olisi viimeistään ratkennut. 

Sängyn takaseinän takana on vessa ja sen yläpohjaan on upotettu syvennys joka toimittaa tässä sängyssä yöpöydän virkaa. Sieltä löytyy myös pistorasiat esim. yövalolle ja kännykän lataamista varten. Takaseinässä on koolaukset 30 cm välein, joten sängyn sai helposti ja tukevasti pitkillä ruuveilla seinään kiinni. Sänky on ollut nyt käytössä reilun viikon verran ja tyttäreni on käytännössä muuttanut parvelle asumaan. Tämä on minulle tekijänä paras kiitos, jonka voin saada! 

Parvisängyn rappuset
Parvisängyn rappuset

Joku on saattanut huomata, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko, mutta missään vaiheessa ei ole ollut ajatuksena lopettaa kirjoittamista kokonaan. Omaan syksyyn mahtui monenlaista, mm. opinnäytetyö ja valmistuminen tradenomiksi. Nyt olen tienristeyksessä, uudet paperit taskussa ja mietin, mihin suuntaan lähtisin suuntaamaan töiden suhteen. Oikealta vaihtoehdolta tuntuu etsiä osa-aikainen työ, jossa pääsen kehittämään itseäni ja sen lisäksi haluan jatkaa Tiimiakatemian aikana aloitettuja projekteja. Haaveenani on edelleen luova yrittäjyys ja nyt ainakin alkuun osa-aikaisena! Näistä lupaan kertoa lisää kevään korvalla. Maltan tuskin odottaa, sillä jänniä juttuja on tapahtumassa!

 

Mistä minun luova yrittäjyys näiden ”jännien juttujen” lisäksi sitten voisi koostua? Olen ajatellut alkaa järjestämään erilaisia Diy-kursseja, sillä olen aina tykännyt jakaa omaa osaamista. Betonikursseja haluan ainakin järkkäillä ja sen lisäksi lista tuntuu päättymättömältä. Ehdottomasti myös ompelukursseja, kuten ompele itsellesi musta trikootunika tms. Musta vaate yksinkertaisesti vaan siksi, että kurssilla ei olisi tarkoitus keskittyä ompelulankojen vaihtamiseen, vaan uuden taidon oppimiseen ja sen kerralla valmiiksi saamiseen J. Laittakaahan viestiä, jos on ideoita tai jos haluat jo ilmoittautua jollekin edellä mainitulle kurssille! Instagramissa ja Facebookissa infoilen näistä lisää, kun on ajankohtaista.

Parvisänky ylhäältä
Sänky ylhäältä

En ole tainnut koskaan kertoa miksi mun puutyö harrastus alkoi kymmenisen vuotta sitten. Halusin ostaa laadukkaita puisia huonekaluja, mutta ne eivät oikein omaan budjettiin mahtuneet. Sen lisäksi, että laatu ja muotoilu maksaa on myös haasteellista löytää oikeankokoisia huonekaluja. Varmaan melkein kaikki on törmänneet haasteisiin tv-tasoa, ruokapöytää tms. etsiessä. Diy-projektien paras palkinto on aina valmiin lopputuloksen näkeminen ja se, että on tyytyväinen lopputulokseen. Itsetekeminen myös kehittää ajattelua! Uniikkius, lähituotanto ja itsensä likoon laittaminen on minulle tärkeitä arvoja.

 

Kerro mulle miksi juuri sinä teet itse?

Parvisänky ovelta
Parvisänky ovelta

Hopeasavesta – hopeakorut

Eilen alkoi loma – täydellistä!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja rännit tiputtavat vettä, mutta pihassa on edelleen lähemmäs metri lunta. Ilmassa alkaa kuitenkin olla jo kevään tuntua, kyllä ne lumet saa kohta kyytiä. Terassin lasikaton päältä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja kunhan se sulaa loppuun niin terassillakin alkaa varmasti jo oikeasti tarkenemaan – ihanaa!

Olin joulukuussa toisen kerran hopeasavikurssilla ja tykkään tekniikasta kyllä tosi paljon. Tein siellä useammat korut ja siitä heräsi ajatus, että mitäpä jos tekisin tästä joka vuotisen perinteen.

Ennen talon rakentamisen aloittamista tein ensimmäisen hopeasavikoruni ja nimesin sen Tuohi- kaulakoruksi ja nyt sain luotua myös samaan sarjaa kuuluvat korvakorut. Mitäs tykkäätte näistä?

Tuohi- kaulakoru ja korvikset
Tuohi- kaulakoru ja korvikset

Taas kerran totesin, että mun sielulle kyllä sopii aina uudenlaisien taitojen opettelu, sielu imee energiaa kaikesta uudesta ja puskee samalla mitalla uusia ideoita pöytään.

Lapsena ja teininä mieluisin harrastukseni oli Aivian käsityökoulu (nykyisin Taitokeskus), jossa opeteltiin todella monipuolisesti eri tekniikoita, kuten vaikka hopea-, pronssi-, tiffany-, paperi- ja savitöitä lisäksi värjättiin, painettiin ja hitsaustakin pääsin kerran kokeilemaan. Olen kyllä tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mahdollistivat tämän, sillä sieltä tarttunut niin monenlaisia taitoja matkaan. Mahtavaa huomata yllättävissäkin paikoissa, miten tätä taitopääomaa voi hyödyntää ja soveltaa.

Sterling- hopean ja pronssin työstäminen on siis jo entuudestaan tuttuahuttua, sillä olen tehnyt aikaisemminkin erilaisia koruja: sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Hopeasavessa on kuitenkin jotain taianomista, plastisesta kiinteäksi ja siksi se on tosi inspiroiva materiaali. Tämä ominaisuus tuo uusia mahdollisuuksia kehiin.

Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa
Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa

Lyhyesti pieni tietopläjäys: tekniikka on keksitty Japanissa vuonna 1994.

Hopeasavea voi muovailla esim. sormilla, kaulitsemalla ja sen pintaan voi painella kuvioita. On olemassa myös nestemäisempää pastaversiota, jota voi sivellä pensselillä ja pursottaa. Se antaa taas aivan uudenlaiset mahdollisuudet – mielikuvitus vain rajana.

Kuivumisen jälkeen tuotos kuumennetaan uunissa ja tuloksena on 99,9% hienohopeinen koru. Hopeasaveen voi yhdistää zirkoneita, niillä saa kauniita yksityiskohtia. Hopeasaven kanssa ei saa yhdistää mitään sterling- hopeasta valmistettua, kuten riipuksen lenkkejä tai hopealankaa.

 

Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!

Oma prosessini Tuohi- korujeni kanssa eteni idean saamisen jälkeen, niin että ensiksi tein kiehuvassa vedessä sulatettavasta massasta muotin ja painoin siihen tuohesta tehdyllä originaalilla jäljen. Tämän jälkeen testasin tavallisella muovailuvahalla, sitä miten mallinnus muottiin onnistui ja miltä se näyttää. Samalla sain myös hahmotettua itselleni tarvittavan hopeasaven määrää.

Kun hopeasaven määrä oli selvillä, lämmittelin hopeasavea elmukelmun sisällä sormilla hieroen ja tämän jälkeen yksinkertaisuudessaan painoin hopeasaven öljyttyyn muottiin. Irrotin sen sieltä varoen, työstin ylimääräiset rösöt ja virheet pois.

Kärsimättömänä nopeutin kuivumista hiusten kuivaajalla. Kun työ on kuivunut myös sisältä, sen voi laittaa uuniin jonka lämpötila on 650-800 astetta ja siellä se saa olla puoli tuntia. Tänä aikana hopeasavi sintrautuu, eli pienen pienet hiukkaset sulavat yhteen ja samalla se myös kutistuu 8-10 %. Uunista ottamisen jälkeen pinnassa on valkoista töhnää (haha tälle oli joku virallinen nimikin) ja se harjataan teräsharjalla tai sukkapuikolla pinnasta pois.

Sen jälkeen pintaa voi työstää ja hioa niin kuin haluaa. Itse jätin pinnan tarkoituksella vähän rösöiseksi, koska en halunnut lopputuloksesta liian sliipattua. Tämän jälkeen käsittelin korut rikkimaksalla maalaten. Rikkimaksa tummentaa ja tuo kauniisti esiin erilaisia sävyjä.

Näkyyhän korvikset - varmasti?
Näkyyhän korvikset - varmasti?

Viettäkäähän te kaikki ihanat mukavaa pääsiäisen aikaa ja antakaan auringon helliä 🙂

Nii ja kutsukaa mut juhliin, niin voin ottaa noi korut käyttöön!

– Mari

Parvisänky – moderni, jykevä ja kaunislinjainen

Tänään päätin ottaa itseäni tiukalla otteella niskavilloista kiinni ja kirjoittaa kuulumisia tänne blogiin. Vauhtia on viime aikoina todentotta riittänyt ja hyvä niin, en ole laakereillani lepäävä ihminen.

Tämän kevään viimeinen puutyö on koivuinen parvisänky – tyttärelleni.

Halusin tehdä sen itse, koska jälleen kerran en löytänyt valmiina mieleistä. Meidän kodin huonekorkeus on melkein kolme metriä, joten sängyn allakin mahtuu jotain touhuilemaan ja näin ollen huoneeseen saadaan lisää tilaa.

Moderni, jykevä, mutta samalla kaunislinjainen sänky on tähtäimessä – arvostellaan lopputulos sitten yhdessä valmiina. Aavistuksen jännittää, se että tuleeko huoneesta liian ahtaan oloinen, koska sänky valmistuu 120 cm leveälle patjalle.

Edellä mainittujen adjektiivien lisäksi, halusin sängystä sellaisen, että vakiona hujan hajan lepäävät petivaatteet piiloutuvat sängyn syövereihin. Syystä, että yksinkertaisesti, poissa silmistä – poissa mielestä.

Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas
Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas

Yleensä olen vahaillut valmistamani huonekalut, mutta tällä kertaa ajattelin maalata sängyn peittävällä maalilla, väri tulee olemaan jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta.

Oisko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, että millä peittävällä maalilla saa kauniin ja kestävän lopputuloksen?

Mua hymyilyttää tätä kirjoittaessa, sillä oon huomannut, että mun ”pienille” projekteille aina nauretaan puutöissä (hyvässä mielessä).

Mitäs sä nyt teet?

Oon mä toki sellaisia pienempiä töitäkin tehnyt, kuten vaikka teepusseille tarkoitetun laatikon. Isoja linjoja on jotenkin kuitenkin kivempi vedellä ja samalla saa jumpattua painavien puiden kanssa. Pieniä töitä on hyvä tehdä aina silloin, kun puuvarasto pursuaa jämäpätkiä.

Eilen muistelin ensimmäistä puutyötäni ja se oli 2,5 metriä leveä patterinsuoja. Se on kyllä edelleen itselleni yks parhaiten onnistuneista töistäni, olen siihen edelleen tyytyväinen, vaikka en enää samaisessa kodissa asukaan. Tästä en äkkiseltään löytänyt arkiston kätköistä kuvaa.

Hyvää tulevaa viikkoa just sulle – kohta on muuten kevät!

-Mari

P.S. Suunnitelmissa on uudistaa blogin ulkoasua kevään aikana ja tv-tason ovet, kun sais paikoilleen niin siitä sais mielenkiintoisen jutun.

 

Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Kannen liimaus
Kannen liimaus
Ruokapöydän viimeistelyä
Ruokapöydän viimeistelyä
Pöytä ja höyläpenkki
Pöytä ja höyläpenkki
Ruokapöytä ja penkit
Ruokapöytä ja penkit

LEGO® SERIOUS PLAY®

Miten erilaiselta kaikki näyttääkään!” Me emme näe ihmisiä ja asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina, kuin itse olemme. Tästä syystä, kun kaksi ihmistä katsoo jotakin, syntyy kaksi erilaista reaktiota. Emme näe asioita ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme.

– Anthony De Mello

Tämä lainaus on Anthony De Mellon Havahtuminen kirjasta ja se kiteyttää kaikista parhaiten, juuri sitä mitä olen oppinut.

Lego - sai alkunsa tästä patentista
Lego - sai alkunsa tästä patentista

Sain ensimmäinen kosketukseni Serious Playhin viime keväänä Tanskan Legolandissa opiskelujeni merkeissä. Osallistuimme Creators luovan palvelumuotoilun (koulutusohjelma) porukan kanssa Lego Serious Play koulutukseen. Seikkailu Legojen maailmaan ja Serious Playn pariin oli antoisa ja tunteikas monessakin mielessä.

Äkkiseltään voisi ajatella, että metodi on vain Lego palikoiden kanssa hörhöilyä, vailla syvempää tarkoitusta. SERIOUS PLAY® on kuitenkin kehittynyt yritysmaailmassa ja juurikin käytännön tarpeeseen – se saa kokouksissa nukkujat osallistumaan.

SERIOUS PLAY® lupaa varovaisesti, että sen avulla on mahdollista saada koko ryhmän aivokapasiteetin hyötykäyttöön. Tällaisten uusien taitojen ja vaihtoehtoisten ajattelutapojen omaksuminen on tärkeää, sillä uusien asioiden/innovaatioiden keksimiseen tarvitaan erilaisten ihmisten ideoita ja näkökulmia.

Miettikääpä jos tällainen metodi olisi laajemmalti Suomessa käytössä?

Mitä se voisi saada aikaan Suomen kilpailukyvylle ja kansantaloudelle?

Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!
Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!

Legoilu on siis parhaimmillaan sitä, että kukaan ei ole omissa ajatuksissaan ja ihmisten kädet hoitavat suunnittelutyön? Metodi kieltää samalla ”kokoustamisen”. ”Don’t have meeting with yourself!” Kokoustamisella taas tarkoitetaan sitä, että ei saa jäädä pohtimaan tarkempaa suunnitelmaa, vaan on vain tartuttava mielenkiintoisiin palikoihin ja luotettava alitajunnan voimaan.

Pitää uskaltaa vain antaa mennä. Kuten jo mainittu, niin metodin lupauksen mukaan ajattelet koko aivokapasiteetillasi, mutta samalla et saa kuitenkaan ”ajatella” – siinäpä mielenkiintoinen yhdistelmä! Tämä on samalla siis terapeuttista työskentelyä.

Hei olen Lego Seriousplay torni!
Hei olen Lego Seriousplay torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!

Tanskassa mietittiin myös, että missä vaiheessa Design Thinking prosessia Serious Playta voisi käyttää ja tulimme siihen tulokseen, että sitä voi hyvinkin käyttää kaikissa vaiheissa, riippuen tietenkin suunniteltavan asian luonteesta.

Kahtena viimeisenä päivänä rakensimme mallinnuksia siitä, mihin olemme matkalla ja lisäksi mitä teemme asian eteen heti seuraavana maanantaina, kun pääsemme kotiin:

Minun rakennelmani mallin ydin oli kuplassa, jonka sisällä olin pitkään lymyillyt. Mallin ajatuksena oli, että kuplasta voisi välillä poistua, jotta tulen ihmisille paremmin näkyväksi. Lego Serious Play sai siis minut päättämään, että alan kirjoittamaan blogia.

Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa

Viimeinen harjoitus minkä teimme, liittyi Legon omaan laatusymboliin eli ankkaan. Meille kaikille annettiin samanlaiset pikkuiset Lego pussit, jotka sisälsivät kuusi palikkaa.

Aloittaessani tätä harjoitusta kuvittelin oikeasti, että on vain muutamia tapoja rakentaa ankka kuudesta palasta. Matemaattisesti laskettunahan mahdollisuuksia on varmaankin kymmeniä tuhansia – mutta niistä kaikista vaihtoehdoista ei kyllä löytyisi ankkaa vilkkaimmallakaan mielikuvituksella. Onneksi ankan rakentaminen oli nopea prosessi ja näin nopeasti, että kaikilla oli täysin erilaiset ankat. Seuraavaksi piti kertoa ankan mielialasta. Sopersin jotain ankastani, mutta jälkeenpäin ajateltuna oikeasti olisi pitänyt kertoa, että ankkani oli järkyttynyt. Jälkeenpäin olen useinkin hihitellyt itselleni, mutta on se hyvä, että kuitenkin viimeisenä päivänä sisäistin todellisen humpan juonen.

Kokonaisuutena Legon reissusta jäi mieleen myös se, että ei voi kuin ihmetellä miten hyvin palvelupolkua on mietitty kaikessa tekemisessä vessoista robotteihin, sillä ne kaikki yhdessä kertovat Legon tarinaa. Tuntuu siltä, kuin palvelupolkuajattelu olisi lisätty Billundissa asuvien dna:han.

Kiinnostavaa olisi tietää, millaisia tiedostamattomia asioita on Legojen avulla jo tähän päivään mennessä oivallettu?

Mihin sinä tai yrityksesi voisitte käyttää tätä metodia?

Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!
Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!

Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät “rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari

Mikäs se sieltä tupsahti?

Vihdoin ja viimein ensimmäinen postaus puutöistä! Postauksen aiheessa piilee tarkkaavaisille lukijoille yllätys ja se ei ole todellakaan mitään saunaan liittyvää, vaan koivuinen Tv-taso. Vannoin aikaisemmin täällä blogissanikin, että ensin teen puutöissä kaikki rästihommat ja vasta sitten aloitan uudet työt...

Nooh, niinhän siinä ei sitten käynyt, sillä sain itseni kiinni rysän päältä heti sen jälkeen, kun mieheni hankki uuden telkkarin. Sitten tämä projekti oli tuotantolinjalla ennen kuin ehdin itselleni kissaa sanomaan. Pääasia kuitenkin on, että meidän koneisto pyörii, asiat etenevät ja saadaan kotia eteenpäin palanen kerrallaan!

Liimatappien reikien poraus
Liimatapit ja niiden reikien poraus
Taustalevyn uran talttausta
Taustalevyn uran talttausta
Tv-tason liimaus
Tv-tason liimaus

Vanha tv-taso on ajanut kunnialla asiansa tähän saakka. Edellinen versio oli myös minun tekemäni, mutta se ei oikein koskaan näyttänyt täysin sopivalta meidän uuteen kotiimme. Mittasuhteet oli varmaan suurin ongelma, leveällä seinällä se näytti liian kapealta. Visio uudesta tv-tasosta oli alusta asti selkeänä päässä, valkoinen ja moderni seinään kiinnitettävä malli, johon pitää saada näppärät ovet. Ovet siksi, että haluan tarvittaessa johtojen sekamelskan täysin piiloon!

Taustalevynä käytin "kierrätysvaneria", joka on tullut meille jonkun rakennustarviketoimituksen yhteydessä. Vähän eri sävyä, kuin koivu mutta kunhan ovet saadaan niin eipä tuo enää sitten silmiin pistä.

Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Tv-taso ja johtojen sekamelska
Tv-taso ja johtojen sekamelska

Tähän tv-tasoon on tulossa vielä alhaalta ylös nousevat/taittuvat ovet, mutta ne saavat vielä hetkisen odottaa!

Mitäs ootte tuotoksesta mieltä?

 

Mummon Meduusa Mekkonen

Kesän omien ompeluksien joukkoon kuuluu tällainen ihana Mekkonen.

Tämän Mekkosen tarina alkoi siitä, kun anopillani oli haasteita löytää itselleen mieluista mekkoa kaupasta. Halusin ratkaista pulman niin, että lupasin tehdä hänelle sellaisen mittatilauksena. Pitäähän sitä nyt kunnon kesämekko olla! Kankaan valinta jäi hänen harteilleen.

meduusoita
Paljon meduusoita
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa

Anopin kanssa meitä on aina yhdistänyt se, että me molemmat pidetään mustaa väriä erittäin värikkäänä. Kesämekon kangas olisi siis ihan hyvin voinut olla täysin musta, mutta tällä kertaa oli oikea hetki “räväyttää”!

Kankaaksi valikoitui Ommelliselta hankittu mustapohjainen Meduusa trikookangas. Kuosin on suunnitellut Terhi Söderlund. Kaavan muokkasin Ommelliselle piirtämästäni Mekkosen kaavasta. Saman mekon kaava ilmestyi myös Suuri Käsityö- lehden 4/2017 numerossa.

Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla

Sellainen täytyy mainita, että ihan varmasti kaikilla mummoilla ei ole samanlaista mekkoa. Tärkein pointti on kuitenkin se, että ei ole kyllä yhtä vauhdikasta mummoakaan ?!

Mekko ja mummo, kuin toisilleen tehdyt!

Täydelliset juoksuhousut

Keväällä aloitin juoksuharrastuksen naapuruston ihanien naisten kanssa. Se on ollut ihan parasta, sillä joukossa on voimaa! ?

Usein yksi asia johtaa seuraavaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Juoksemisen aloittaminen johti uusien lenkkarien hankintaan ja niin noh… pitäähän sitä nyt tietenkin niihin mätsäävät pöksyt olla. ?

Tällaiset juoksupökät sitten tuli pyöräytettyä uusien lenkkarien kunniaksi. Kankaana Ommellisen lycra, Elina Antilan musta- valkoinen Anemone. Näillä kyllä pingotaan pitkään eteenpäin.

Tykkään ❤

Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut omalla kaavalla

Intohimoni ovat lapsesta asti kummunneet käsillä tekemisestä ja minulla on aina kädet upotettuna monenlaisiin projekteihin. Harrastan aktiivisesti myös puutöitä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastan yli kaiken prototypointia ja ongelmanratkaisemista. Näitä housuja tehdessäni sain sisäisiä innostustärinöitä.

Arvostan tuotteiden pitkää elinkaarta ja yleensä käytänkin vaatteet hajoamispisteeseen asti.

Hophop ja eikun lenkille nauttimaan alkavasta syksystä!

Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua