Roadtrip Lofooteille – part 2 (Røren, Kvalvika ja Viikinkimuseo)

Aamun lähtötunnelmat Uttakleivilta

Røren

Jätettyämme ihanan Uttakleivin taaksemme, siitä voit lukea lisää tästä. Löydettiin ihan mukiinmenevä leirintäalue Rørenin vierestä, johon pistettiin heti leiri pystyyn. Pakattiin pienet eväät matkaan ja lähdettiin valloittamaan Rørenin huippua. Mun jalka pääsi ensimmäiselle tosi koetukselle ja kineesioteipit siihen pyöräytettiin, ennen kävelyä.

Koko alkumatka oli pelkkää kiemuraista ylämäkeä ja se onnistui mun jalalla melkein leikiten. Ylhäällä maasto oli tosi paljon tasaisempaa ja helppokulkuista tervejalkaiselle. Mun eteneminen tyssäsi kuitenkin ennen viimeistä huippua, kun polku alkoi viettää vinosti liikaa ja jokaisen askeleen kanssa piti olla tosi tarkkana. Lopulta kävely alkoi tuntumaan niin kipeältä, että jätin leikin kesken. Me käännyttiin lasten kanssa takaisin ja mies kävi vielä viimeiselläkin huipulla. Olin vähän kade! Oli kuitenkin fiksu päätös kääntyä, sillä alamäki oli tuskainen mun jalalla, kuten jo ylöspäin kiivetessä aavistelin. Siitä kuitenkin selvittiin.

Meidän jengi
Hetken aikaa nähtiin aurinkoa
Isi ja poika
Isi ja poika
Akumatti huipulla
Alaspäin, alaspäin... auto näkyy jo!

Uni muuten maistui tämän suorituksen jälkeen! Askeleita kertyi tämän päivän aikana karvaa vaille 18 000 ja sen pituinen oli Rørenin reissu!

Kvalvika
Tästä lähtee!

Kvalvikan ranta

Olin haaveillut telttailusta myös Kvalvikan rannalla, mutta se osoittautui mahdottomaksi, kuten eilinen reissu osoitti. Sillä eihän meidän tavaroiden kantamiskyky ollut ihan kohdillaan. Mulla oli ihan riittävästi haastetta itseni liikuttamisessa ja muksujen selkään oli turha yrittää siirtää minun tavaroitani ja vaikka mun mies vahva onkin, niin ei sentään kameli.

Eilisestä viisastuneena jalkani teipattiin tänään tukevammin (urheiluteipillä) ja kyllä vain, aloin jo muistuttaa vauhdillani sunnuntailenkkeilijää. Välillä piti oikein muistella, että astuppa nyt ihan varovasti. Kvalvika beachille päästessämme todettiin, että täällähän tuulee toden teolla ja harmitus telttailemattomuudesta hälveni mielessäni. Sillä sen verran isoja vaahtopäät olivat. Tehtiin ruuat rannalla ja tutkittiin paikkoja tukka hulmuten. Saimme nähdä myös vilauksen auringosta ja vaude miten kauniisti se maisemaa valaisikin!

Kvalvika
Tämän nyppylän takana näkyy jo Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Lounasmaisemat
Kvalvikan lampaat
... ja lounasseura
Aurinko
Aurinko
Kvalvikan ranta
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos

Kaunis paikka oli tämäkin, mutta se täytyy kyllä sanoa, että aurinko on Lofoottien reissulla olennainen osa maisemia. Meren turkoosi väri alkaa näkymään jo pienestäkin paisteesta ja se on näiden maisemien suola.

Kvalvikan rannalta käveltiin sitten autolle ja jatkettiin matkaa kohti Lofoottien kärkeä. Illalla käytiin ajamassa Å:ssa asti ja etsittiin sieltä telttapaikka, mutta sellaista (ei maksullistakaan) ei löytynyt. Tehtiin Å:ssa kuitenkin iltaruoka, Lofoottien päätebussipysäkillä. Siihen aikaan ei enää ollut bussiliikennettä ja se oli just sopiva meidän käyttöön!

Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä

Koska Å:sta ei löytynyt telttapaikkaa, niin lähdettiin ajelemaan takaisinpäin ja koska tähän asti oltiin oltu yöt leirintäalueilla ja nyt päätettiin kokeilla jotain uutta ja vietettiin yksi yö sillan alla katuojassa. Onneksi tämä kuulostaa sanoin kerrottuna pahemmalta, kuin tilanne todellisuudessa oli. Jälleen kerran maisemat seurasivat meitä ja hyvin nukutti täälläkin. Tästä yöstä meidän lapset voi isona sitten kertoa hurjia tarinoita rankasta lapsuudestaan… Syy miksi päädyttiin tällaiseen paikkaan on se, että meidän teltta on kokonsa puolesta haastava pystytettävä, joten tasaisen paikan löytäminen Norjasta ei ollut aina ihan itsestään selvää. Pienellä teltalla löytyy leiripaikkoja helpommin hyvin usein myös hoidettujen tienvarsivessojen läheisyydestä. Kaikilta pysähdyspaikoilta löytyi myös runsaasti hyväkuntoisia pöydät kokkailua tai eväiden syömistä varten.

Pro tip: jos ei meinaa telttapaikkaa löytyä, niin kannattaa olla siltojen läheisyydessä tarkkana, sillä niistä lähtee huoltotiet sillan alle ja näin mekin löydettiin hyvä paikka iltamyöhään.

Day 6 – Sadepäivä

Teltta purettiin aamulla jo melko vauhdikkaasti, sillä olihan sitä jo useana päivänä harjoiteltu. Tämä oli hyvä, sillä telttaa purkaessa alkoi jo vähän ripsiä vettä. Itsestäni aloin huomaamaan jo pientä reissuväsymystä ja tämän seurauksena kamera ei ollut enää niin aktiivisessa käytössä, kuin ensimmäisinä päivinä. Tästä alkoi meidän kotimatka ja seuraavan yön halusimme viettää Ruotsin Abiskossa.

Lofotr Vikingmuseum
Lofotr Vikingmuseum

Lofotr Vikingmuseum

Menomatkalla meiltä jäi harmiksemme käymättä Viikinkimuseossa, joten päätimme nyt sadepäivänä korjata tilanteen. Museo-osuus oli vähän raskas lapsille, koska suomea ei ollut valittavissa kuulokkeiden kautta ääniopastukseen. Erikoissanastoa englannissa sen verran paljon, että aikuiseltakin olisi vaatinut mielikuvitusta ymmärtää kaikki näytillä ollut. Pintapuoliseksi jäi tästä syystä tutustuminen varsinaiseen museo-osioon.

Siirryttiin sitten varsinaiseen viikinkitaloon, joka on rakennettu sellaiselle paikalle mistä on löytynyt kahden alkuperäisen 500 – luvulla rakennetun viikinkitalon perustukset (toinen talon perustukset ovat nähtävänä uudelleenrakennettua taloa vastapäätä). Talo on siitä erikoinen, että se on isoin löytynyt ja pituutta nykyisellä rakennuksella on 67 metriä ja alun alkaen 83 metriä. Sisätilat jakautuvat viiteen huoneeseen, joten tästä jokainen voi päätellä, että ihan pieniä kopperoisia huoneet eivät ole ollut. Täällä oli käsityöläisen silmin vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää: pystykangaspuut, vanhalla tavalla valmistettuja vaatteita, neulakinnastekniikkaa, kehrääjänainen, sänky, jossa oli risuja ja lampaantaljoja pehmikkeenä ja kauniita nahkakenkiä… Näissä tiloissa olisin viihtynyt pidempäänkin.

Hienoja nahkakenkiä!
Keittokattila
Keittokattila

Keskimmäinen iso huone oli ruokasali ja siellä opas kertoi englanniksi monipuolisesti meille talon ja viikinkien historiasta. Itse olen viikinkeihin jonkun verran jo aikaisemmin perehtynyt, joten oli helppo kuunnella ja täydentää omaa tietämystä, kuten vaikka sininen ja purppura väri vaatteissa ovat olleet siihen aikaa rikkaiden värejä ja naiset pystyivät perimään talon ja omaisuutta. Naiset ovat olleet yhtälailla taisteluissa mukana, haudoista on löytynyt aseita. Viikingit kirjoittivat riimuilla, mutta eivät kirjoittaneet omaa historiaa ylös. Historiaa on kirjoitettu vasta myöhäiskeskiajalla saagojen pohjalta. Viikinkien vaikutus kieleen Thorin päivästä on tullut thursday ja Tyrin päivästä on tullut tuesday. Mites sitten perjantain laita? No tietty Frejan päivästä on tullut friday. Viikinkitalon keskuslämmitysjärjestelmänä toimi muuten karja ja kotieläimet, joiden paikka oli talon toisessa päässä. Niin ja muistakaa nyt, että viikingeillä ei oikeasti ollut sarvikypäriä. Viikingit käyttivät rautaisia ja/tai nahkaisia kypäriä.

Jatkettiin viikinkitalosta ulos rannan suuntaan – vaikka satoi ja vihmoikin. Kävelyreitti oli yllättävän pitkä kipitettäväksi jalkani kanssa, mutta onneksi se oli helppokulkuista tietä. Tieltä käsin näkyi villisikoja ja hevosia. Rannantuntumassa oli kivoja aktiviteetteja mm. jousiammuntaa, kirveenheittämistä ja sepänpaja. Seppä olikin viikinkien aikaan yksi kylän arvostetuimmista henkilöistä.

Lapset innostuivat jousiammunnasta ihan tosissaan ja pyysivät, että saisivat itselleenkin jousipyssyt. Tämä laitettu harkintaan, sillä myönnetään, että olihan niillä kiva ampua. Näistä touhupisteistä jatkettiin rantaan viikinkilaivan suuntaan ja ehdittiin juuri nähdä, kun se irrottautui laiturista. Ei siis oltu tajuttu, että viikinkilaivalla olisi päässyt puolen tunnin risteilylle (lähtöjä puolen tunnin välein). Tässä vaiheessa meillä kaikilla alkoi jo vatsan pohjassa kurnia, joten jätimme väliin veneilyn. Eli jos haluaa risteilylle niin kannattaa heti suunnata rantaan ja käydä ampumassa jousipyssyllä, jos on aikaa ennen lähtöä, koska paikat ovat ihan vierekkäin.

Seppä työssään
Seppä työssään

Tämä oli viimeinen paikka missä käytiin Lofooteilla ja onneksi käytiin, sillä se oli sen arvoista! Tästä jatkettiin matkaa Ruotsin puolelle Abiskoon yöksi, jossa tarkoituksenamme maastopyöräillä seuraavana päivänä.