Täydelliset juoksuhousut

Keväällä aloitin juoksuharrastuksen naapuruston ihanien naisten kanssa. Se on ollut ihan parasta, sillä joukossa on voimaa! 💪

Usein yksi asia johtaa seuraavaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Juoksemisen aloittaminen johti uusien lenkkarien hankintaan ja niin noh… pitäähän sitä nyt tietenkin niihin mätsäävät pöksyt olla. 😉

Tällaiset juoksupökät sitten tuli pyöräytettyä uusien lenkkarien kunniaksi. Kankaana Ommellisen lycra, Elina Antilan musta- valkoinen Anemone. Näillä kyllä pingotaan pitkään eteenpäin.

Tykkään ❤

diy juoksuhousut treenihousut
Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua

Intohimoni ovat lapsesta asti kummunneet käsillä tekemisestä ja minulla on aina kädet upotettuna monenlaisiin projekteihin. Harrastan aktiivisesti myös puutöitä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastan yli kaiken prototypointia ja ongelmanratkaisemista. Näitä housuja tehdessäni sain sisäisiä innostustärinöitä.

Arvostan tuotteiden pitkää elinkaarta ja yleensä käytänkin vaatteet hajoamispisteeseen asti.

Hophop ja eikun lenkille nauttimaan alkavasta syksystä!

Miten Innostunut Oinas blogin nimi syntyi?

Tänä keväänä sain käsiini kirjan nimeltä Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset. Kirjaa aloittaessani en vielä arvannut, sitä mitä kirja tulisi minulle antamaan. Tämä Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjoittama kirja on saanut minut ymmärtämään todella paljon omasta ja muiden tavasta innostua. Kirjan ollessa vasta puolessa välissä, olin niin innoissani lukemastani, että hetkellisesti ahdistuin. Tämä reagointitapa kuvastaakin erittäin hyvin omaa innostustani.

Oletko sinä koskaan miettinyt, millainen innostuja olet?

Uskalla innostua

Innostus kirjassa Arman Alizad kertoo omasta innostuksestaan näin ja tämä kuvaus avaa hyvin myös omaa tapaani innostua. Arman kuvailee itsensä lähemmäksi Steve Jobsin sotilaallisen vähäeleistä innostusta. Heidän tuotantotiiminsä sai 2009 kansainvälisen jakeludiilin, johon Armanin oma reaktio oli lähes olematon. Suomesta ei vielä silloin ollut lähtenyt maailmalle kuin kolme ohjelmaa: Duudsonit, Madventures ja he.

Vaikka Arman oli mielessään yhtä ydinpommiräjähdystä ja sisimmässä kiehui, niin se ei näkynyt ainakaan hänen isälleen, koska hän sanoi näin: ”Arman, mikä sinua oikein riivaa? Te saitte kansainvälisen jakeludiilin ja sä näytät siltä, että oot ottanut pari diapamia. Mitä helvettiä, poikani?”

Innostus on rikkaus

Minulle innostuminen tarkoittaa melkein sietämätöntä olotilaa, samalla positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Kun innostun, on vaikea olla ja vaikea hengittää, tekemisen tarve on silloin valtava, paikallaan oleminen on tuskaa. Olo on kuin ilmapallolla, jolla on vaarana koko ajan poksahtaa. Silloin jos koskaan haluaisin jakautua osiin, jolloin voisin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Innostuminen on ihan mahtavuutta silloin, kun minulla on aikaa ja vapautta omalle innostukselleni.

Kamalaa ja todella ahdistavaa innostumisesta tekee sen, että ruuhkavuosina ei aina tunnu olevan aina omalle innostukselle tilaa, silloin ei voi vain heittäytyä virtaan, kun siltä sattuu tuntumaan. Innostus kun on siitä haastava laji, että itseään on vaikea ajastaa innostumaan juuri silloin kun sille olisi aikaa. Olen huomannut, että tietyllä tapaa myös pelkään innostumista, koska se on minulle niin voimakas ja hallitseva tunnetila.

Ennen kirjan lukemista olin alkanut vakavissani pohtia blogin kirjoittamisen aloittamista. Siihen mennessä en ollut kuitenkaan edes keksinyt yhtään varteenotettavaa nimiehdotusta. Kirja kolahteli minuun niin suurilla taajuuksilla ja silloin tajusin, että blogini nimi täytyisi ehdottomasti olla Innostunut jotain ja mutusteltuani sitä, se on alkanut maistua aina vain paremmalta.

Tämän jälkeen aloin pohtia sitä mikä muu kuvaisi minua ja luonnettani riittävän hyvin ihmisenä? Keksin, että yleismaailmallisesti sitä kuvastaa hyvin oma horoskooppimerkkini, joka on siis oinas. Hautasin ajatuksen siitä, että se olisi liian horoskooppeihin johtava ja päätin, että se tulee olemaan just hyvä!

Isoin kiitos Paulille ja Mikaelille!

Terkkuja Viron reissulta

Reissun aikana Pärnun katuja kulkiessa sain vahvistuksen ajatukselle, että tänä kesänä Pärnu on todellakin ollut niin monen suomalaisen reissukohteena. Varmasti myös kylmä kesä on näkynyt tässä. Suomea puhuvia oli paljon liikkeellä – ruokapaikoissa, rannalla ja vanhassa kaupungissa.

Viime viikonloppuna kotiuduttiin kuuden päivän Viron lomareissulta (Tallinna, Saku, Pärnu ja Tallinna) ja voin todeta, että reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ajomatkat sujui tosi mukavasti ja lapsilla oli haikaroiden ikkunasta bongauskilpailu. Kelit oli juuri sopivasti lämpimämmät kuin Suomessa, tekemättä lasten kanssa seikkailemisesta kuitenkaan liian paahtavaa.

Saku

Ensimmäinen yö vietettiin Saku Mõis majapaikassa, joka on Tallinnan eteläpuolella. Rakennus oli täynnä vanhan ajan roso romanttista tunnelmaa, mitä itse niin suuresti rakastan. Kartano on rakennettu vuonna 1820 uusklassiseen tyyliin. Sakun Panimo on saanut alkunsa juuri tämän kartanon panimosta.

 

Pärnu

Omiin lemppareihin Pärnussa lukeutuu ehdottomasti läheinen Soomaan kansallispuisto, sekä tietysti myös Pärnun ranta. Kaikki ravintolat yllättivät korkealla tasollaan! Kävelimme helppokulkuisen Riisan luontopolun läpi, joka oli pituudeltaan 4,5 km. Se on sopivan mittainen lasten kanssa.  Mottoni: kerran kesässä kansallispuistoon on nyt siis toteutettu.

Riisan luontopolun tunnelmia (Riisa raba)

Riisan luontopolku (Riisa raba)

Pärnun ranta

Kaikista aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät vietettiin tottakai Pärnun rannalla. Pärnun ranta on todella kaunis ja rannalla on ihanan hienoa hiekkaa. Siellä on paljon leikkikavereita, voi uida, kahlailla tai juosta vapaasti. Vanhemmat voi myös ottaa lasten kanssa rannalla vähän chillimmin, sillä ranta syvenee niin maltillisesti. Itse seurailin lasten uintia, kahlailin paljon rannalla, räpsin kuvia, nautin auringosta, merestä ja lokkien kirkunasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että mistä meren rantojen lumous johtuu?

Kaikissa merenrannoissa on kuitenkin jotain sellaista villeyttä, mitä ei järvien rannoilla voi aistia.

Pärnun rannan luontopolku

Pärnu ranta rannan luontopolku

Tallinna

Takaisin palatessa vietimme päivän Tallinnassa. Kävimme syömässä Kaks Kokka ravintolassa. Ruoka siellä oli todella herkkua ja ne jälkkärit vasta nannaa olikin! Suosittelen!

Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa
Tallinnan tunnelmaa

Kannattaako rakentaa omakotitalo?

Moni on kysynyt meiltä menneen vuoden aikana sitä, että miksi halusimme rakentaa itse ja että kannattaako itse rakentaminen? Näihin monia ihmisiä kiinnostaneisiin kysymyksiin ei ole yhtä tyhjentävää vastausta, mutta vastaus piileekin juuri kokonaisuudessa.

Vuosia Jyväskylän hintatason kehitystä seuranneena olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jyväskylän seudulla myytävissä vanhemmissa asunnoissa on hintakupla.

Meillä oli hakusessa neljällä makuuhuoneella oleva pienehkö 120-135 neliön koti, pyöräilymatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Pitkän etsinnän tuloksena tajusimme, että kriteereitä vastaavia asuntoja ei juurikaan liiku markkinoilla. Neljä makuuhuonetta tarkoittaa pääsääntöisesti omakotitaloa ja niidenkin neliöt (hinta mukanaan) karkaavat kymmeniä neliöitä suuremmiksi.

Valmiita kiinnostavia rivitaloasuntoja ja omakotitaloja harkitessamme olemme budjetoineet aina tarkkaan tarvittavan remontin kustannukset (pääasiassa itse tehden) ja viivan alle ilmestynyt loppusumma aina lähtenyt ikävällä tavalla lentoon. Kiinteistön kuntoa ylläpitävät isommat remontit kannattaa pitää myös mielessä: lämmistysjärjestelmä, putket, katot, ikkunat, perustukset jne...

Raakaponttikatto valmistumassa
Meidän raakaponttikatto valmistumassa

Tärkeää on asuntokauppoja harkitessa on myös muistaa, että vaikka teetetään kunnolliset kuntotarkoitukset niin aina voi tulla epämieluisia yllätyksiä. Asunnon hinta, remontit ja riskin yhteenlaskettu hinta pitäisi oman matematiikkani mukaan olla merkittävästi uuden asunnon hintaa pienempi.

Toisin voisi ajatella, jos talot olisivat ikuisia – todellisuus on kuitenkin toinen. Sillä niin taloilla kuin käytetyillä materiaaleilla on omat elinkaarensa, joka muistuttaa paljolti ihmisten omaa eliniän odotetta.

Elämänsä suurinta kauppaa tekeville ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisumallia, mutta suosittelen kaikkia sellaista harkitsevia tekemään vähintään seuraavat kolme asiaa ennen lopullista päätöstä:

 

  1. Perehtykää eri vuosikymmenien tyypillisiimpiin rakennusvirheisiin, jotta olisi helpompaa väistellä ainakin ne ilmeisimmät sudenkuopat. Netistä löytyy siihen paljon hyvää tietoa.
  2. Verratkaa valmiiden uusien ja vanhojen asuntojen hintoja keskenään. Jääkö remonttivaraa? Millaisen arvon asuntoalueelle voi antaa? Millaset jälleenmyyntiajat, eli saahan asunnon jälleenmyytyä? Perheasuntoa ostettaessa onko lähialueen koulut terveitä?
  3. Jos sinussa voisi olla yhtään rakentajan/rakennuttajan vikaa, niin kannattaa antaa sille ajatukselle mahdollisuus. Yksi helppo tapa aloittaa vertailu edellämainittujen välillä on käyttää netistä löytyvää Talopeli ohjelmaa, sekä kysellä tutuilta toteutuneista kustannuksista. Talopeli on myös siitä kätevä, että pankki hyväksyy sen myös omiin lainantarvelaskelmiinsa. Vertaa sitten tätä budjettia uusien ja vanhojen talojen hintoihin. Jos uuden valmiin ja itse rakennettavan väliin jää hintaeroa, niin onko se riittävä motivaattori projektiin ryhtymisen kannalta?

Meidän laskelmat osoitti, että olisimme saaneet nykyisen kotimme viereiseltä asuinalueelta kahdeksankymmentäluvulta rakennetun peruskorjattavan talon. Peruskorjauksen jälkeenkään talo ei olisi muuttunut uudeksi taloksi ja lämmityskustannuksetkin olisivat varmasti olleet ihan toista luokkaa. Tämä vertailu pienensi kohdallamme taloudellisen riskin suuruutta.

Vastaavasti jos olisimme halunneet kauemmaksi keskustasta, niin asuinalueen tuoma lisä asuntojen myyntihintoihin olisi ollut pienempi, joten silloin oma riskimme olisi ollut suurempi sellaisessa tilanteessa jos joutuisimme joskus kotimme myymään. On hyvä ymmärtää, että tontin arvo ei koskaan siirry suoraan sellaisenaan asunnon hintaan. Annoimme talonrakentamiselle mahdollisuuden ja haimme tonttia Jyväskylän kaupungilta ja onneksemme saimme myös sellaisen.

Hirsiseinä Kontio Kimara hirsitalo
Hirsiseinässä kattoristikoiden varjojen leikki

Rakennustapaa valitessamme harrastimme ajatusleikkiä ja pohdimme kuinka monta yli satavuotiasta taloa tiedän ja millaisia ne ovat?

Vaihtoehtoksi meille muotoutuivat joko hirsi- tai kivitalo, sillä halusimme että seinät on läpeensä yhtä ja samaa materiaalia. Rakennusteknisesti se takaa sen, että seinän sisässä höyry ei voi kondensoitua tai muhia vaan siirtyy eteenpäin.

Terveessä kodissa asuminen ei ole kenellekään itsestäänselvyys ja siksi olemme halunnneet panostaa siihen puoleen, sillä mielestäni se on paras mahdollinen perintö minkä voimme omille lapsilleni kuvitella.

Väliseinäharkot
Väliseinäharkot ja sähköjohtojen viidakko

Talonrakentamista ei voi kuvailla sanoilla helppoa kuin heinänteko ja erään viisaan vastaavan mestarin sanoja lainaten: "Parhaimmillaankin se on yhtä helvettiä". Myöskin talonrakentamiseen käytettyjen työtuntien määrä on varsinkin ensikertalaiselle valtava, sillä valintojen määrä on projektin aikana käsittämätön ja asioiden selvittäminen ottaa aina oman aikansa. Kokemus tuo siis tässäkin asiassa varmuutta!

Meillä oman työn osuus on ollut laskelmissa ja tekemisessä merkittävä. Miehen vastuulla on ollut tekniset ratkaisut ja suunnittelupuolen hallinnoiminen. Jos olisin vaikka itsekseni vertaillut hirsirungoista saamiamme tarjouksia, niin pyörittelisin varmaan niitä edelleen työpöydällä. Vertaaminen on todella vaikeaa! Miehelleni tuollaisten asioiden tekeminen ajateleminen on luontaista. Omat vahvuudet on tekemisessä ja toimeen tarttumisen puolella sekä sisäänrakennetussa halussani oppia koko ajan uutta. Siispä olenkin ollut kuin kala vedessä, sillä olen yltäkylläisyyten asti saanut opetella uusia asioita.

Betonilattia ja hirsiseinä
Betonilattian ja hirsiseinän käsittelyt valmiina ennen muuttoa
Saarniviilu ovet, Skinrock kivilevy
Valmis keittiö

Positiivinen yllätys on ollut, että olemme pysyneet kirkkaasti budjetissa. Palkinnoksi olemme saaneet omannäköisen, laadukkailla ja itsevalituilla materiaaleilla tehdyn kodin. Pitkää pinnaa tämä kaikki on vaatinut, sillä paljon on vieläkin hommaa ja omakotitalothan ei tunnetusti valmistu koskaan. Lopputulos kuitenkin kompensoi kummasti taloon panostamaamme työmäärää. Unohtamatta sitä, että jos joskus myymme talon syystä tai toisesta, niin sen jälleenmyynti arvon pitäisi olla aivan toisenlainen, kuin sen vanhemman talon.

Olisiko sinusta talonrakentajaksi? Mahdollistaako tämän hetkinen elämäntilanne rakentamisen?

Siinäpä oli olennaisimmat syyt siihen miksi halusimme rakentaa talomme itse. Toivottavasti näistä ajatuksista olisi apua myös muille kodin etsijöille.

"Mä vielä maalaan, naulaan ja naputan"

Aurinkoisin terkuin,

Mari

Kommentoimaan pääset klikkaamalla postauksen otsikkoa.

Kesäseikkailulle Pärnuun!

Tänä vuonna päästään vihdoin lomalle Pärnuun! Vihdoin siitä syystä, että olimme pohtineet menevämme sinne jo viime kesänä. Talonrakennus oli silloin kuitenkin ihan alussa ja oltiin niin alkuinnostuksesta pinkeenä, että ei malttanut lähteä. Reissun siirtäminen tälle kesälle oli hyvä päätös, sillä tänä kesänä on mukava vaihtaa maisemaa  rennommissa merkeissä perheen kanssa. Tämän kesän kelitkään ei ole Suomessa ihan lunastanut odotuksiaan, joten nyt on kaikki all-in Pärnun hiekkarannan ja kelien osalta.

Aluskattohuovan asennus
Tasan vuosi sitten asensimme aluskattohuopaa

Pärnu tuntuu olleen tänä kesänä niin monien huulilla, sillä ainakin omaan someeni on tulvinut  monen monta kaunista lomakuvaa. Pärnun reissun suunnittelusta sanottakoon sen verran, että suomalaisturistille se on ainakin tehty todella helpoksi. Visit Pärnun sivujen suomenkielisyys, informaation paljous ja toimivuus yllätti ainakin minut positiivisesti. Asiakaskokemusta on mietitty. Kaikki olennainen saman sivuston alla. Pärnu näyttää olevan kauneutensa lisäksi monen ikäisten kaupunki.

Meidän reissuseurueeseen kuuluu 1 x vauva, 1 x kaksivuotias, 3 x 10- vuotiasta lasta ja 4 x aikuista. Reissuun ollaan lähdössä yhdessä ystäväperheen kanssa ja automatka starttaa maanantaina Jyväskylästä. Ensimmäisen yön Viron puolella olemme Sakussa, joka on Tallinnan eteläpuolella Saku Mõis & Saku Manorissa. Pärnussa viivymme kolme yötä ja majoittumisen varasimme näppärästi Airbnb:n kautta.

Teijon kansallispuisto
Minulla on kesään ja lomailuun liittyvä kolmen koon sääntö ja se kuuluu näin: kerran kesässä kansallispuistoon. Viime kesänä käytiin Teijon kansallispuistossa

Viron kansallispuistohin tutustuminen olikin siis ensimmäisiä asioita mitä tein. Pärnun läheisyydestä löytyikin Torin põrgu (Torin helvetti) sekä Riisan luontopolku Soomaan kansallispuistossa. Molemmat kohteista on samalla suunnalla ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pärnusta. Erityisesti Riisan luontopolku kiinnostaa minua, sillä suo, pitkospuut, kuusimetsä ja suopursuthan toimivat aina. Täällä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa ensimmäiset 1,2 km.

Muut kansallispuistot löytyy täältä.

Suopursujen taikaa
Suopursujen taikaa
https://www.visitestonia.com/fi/parnun-seikkailukeskus

Kuvassa näkyvä Tartsan seikkailupuisto houkuttelisi myös.

Takaisin paluureitti ja aikataulu on vielä suunnitteilla, samoin kuin laivamatkan varaus. Jos paluumatkalla jää luppoaikaa niin tarkoitus on piipahtaa Tallinnassa ainakin Karnaluksilla, sekä tavata Tallinnassa asuvaa ystäväämme. Kotimme monesta ikkunasta uupuu myös verhot, joten sen osalta paikallinen tarjonta olisi järkevää katsastaa.

Hyvät matkavinkit otetaan vastaan! Kommentoimaan pääsee, kun klikkaa postauksen otsikkoa. Blogi vaatii vielä tältäkin osin säätämistä.

Toivottavasti kelit suosisi 🙂

Miksi Innostunut Oinas blogi syntyi?

Koko aikuisikäni olen pohtinut sitä, että mikäpä minusta tulisi isona? Se on varmasti vaikea kysymys myös monelle muulle.  En muista koskaan haaveilleeni siitä, että minusta tulisi lääkäri, lakimies, sairaanhoitaja tai pappi.  – Ei, ei mitään sen suuntaista… ja kuitenkaan en ole koskaan osannut nimetä mitään tiettyä ammattia. Aina olen ollut utealias ja monenlaisista asioista innostunut.

Sen olen kuitenkin aina tiedostanut, että tykkään touhuta, mennä ja tehdä käsilläni ja sellaisen urapolun olen osannut valita. Tykkään luoda kauniita asioita. Koulutukseltani olen vaatetus- , tekstiiliartesaani ja mallimestari. Puhtaasti koulutusta vastaaviin hommiin yrittäjäksi en ole koskaan uskaltautunut taloudellisista syistä hypätä.

Töiden suhteen olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut oman alan koulutusta ja intohimoja vastaavissa työpaikoissa. Olen tehnyt mm. mallimestarin, malliompelijan ja erilaisia myyjän töitä.

Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus kaavana
Muotoiluharjoitus kaavana

Malliompelijan/mallimestarin työssä olen päässyt tekemään mm. metsureille teknisiä työvaatteita. Työnkuvan ydin oli siinä tuotekehityksessä, protojen ja mallikappaleiden tekemisessä. Siksi voin syvällä rintaäänellä sanoa, että rakastan tuotekehitystä ja mikä parasta se sopii täydellisesti myös minun vaihtelunhaluiselle luonteelleni.

Tuotekehityksessä saan käyttää hoksottimiani ja samalla viilata pilkkua. Kaikkia tekemiäni töitä olen rakastanut suurella sydämellä, mutta siitä huolimatta aina on tuntunut siltä kuin jotain pientä puuttuisi.

Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?
Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?

Tämän kevään aikana olen enemmän ja vähemmän pohtinut sitä, mikä minusta tulisi isona? Miten voisin toteuttaa itseäni ja omia intohimojani? Voisinko saada työn, joka on aikaan ja paikkaan sitoutumatonta? Voiko työni olla monipuolista, mutta silti liittyä kiinnostuksen kohteisiini? Miten oppia uutta joka päivä? Millaisesta tekemisestä saan eniten onnistumisen tunteita? Mitä haluan elämässäni saavuttaa? Ennen kaikkea, mikä tekee juuri minut onnelliseksi? Itsetutkiskelun ja johtolankojen avulla olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, mikä voisi täyttää tunteen siitä jostain pienestä puuttuvasta.

Keväällä näin sattumoisin Emilie Wapnickin esiintymisen TedTalkissa "How to understand your inner potential" ja siitä sai alkunsa omien kolahdusteni sarja. Tajusin, että Emilie kiteyttää kansantajuisesti, oman ”ongelmani” neljään ja puoleen minuuttiin. Sen pääsee katsomaan tästä 😊.

Lyhyesti kerrottuna Emilie kertoo, siitä että ei ole koskaan osannut rajata kiinnostuksen kohteitaan, vaan häntä on kiinnostanut kaikki mahdollinen. Hän innostuu, opettelee ja sitten mukaan hiipii tunne siitä, että enää ei jaksa kiinnostua, koska on kiinnostunut jo toisesta asiasta. Emilie koki tilanteen stressaavana kahdesta syystä: Löytäisinkö koskaan itselleni sopivaa uraa? Onko minussa jotain vikaa? Hän kuitenkin on ymmärtänyt, että tämä viallisuuden tunne johtuukin kulttuurin asettamista mielenmalleista oikean ja väärän  suhteen. Renesanssiajan ihmisen ihanteena taas on ollut moniosaaminen.

Mikä saa sinut innostumaan?

Itse olen samassa veneessä, näen mielenkiintoisia asioita kaikkialla ja innostun todella helposti kaikesta uudesta. Olen elämässäni oppinut monenlaisia asioita ja pystyn myös yhdistelemään näitä taitoja ennakkoluulottomasti. Pystyn tämän ominaisuuteni avulla näkemään maailmaa uusista näkökulmista ja uskallan odottaa odottamatonta.

Emilien avulla ymmärsin, että tapani toimia on puhtaasti voimavara ja minun täytyy löytää oma paikkani. Nyt on aika astua ulos omasta pikku kuplasta ja kohdata maailma. Kuplan ulkopuolelle kurkkimisen ensimmäinen vaihe oli siis tämän blogin perustaminen – haluan kertoa muillekkin mikä saa minut innostumaan. Haluan nähdä voivatko taitoni kuljettaa minut muuallekin, kuin yhden polun asiantuntijamalliin. Haaveilen isosti siitä, että unelmieni työ mahdollistaisi erilaisten asioiden ja esineiden tekemistä ja palvelumuotoilua, luomista ylipäätään.

Olen oppinut, että omia innostuksiaan pitää muistaa kastella ja ruokkia. Mitkä asiat estävät sinua toteuttamasta intohimojasi?

Aurinkoista perjantaita juuri sinulle, toivottaen Mari! 😊

<a href="https://www.blogit.fi/innostunut-oinas/seuraa" target="_blank">
<img src="https://www.blogit.fi/blogit-150x60.png" border="0" />
</a>

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19056393/?claim=gswcg7uf9cu">Follow my blog with Bloglovin</a>