Hopeasavesta – hopeakorut

Eilen alkoi loma – täydellistä!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja rännit tiputtavat vettä, mutta pihassa on edelleen lähemmäs metri lunta. Ilmassa alkaa kuitenkin olla jo kevään tuntua, kyllä ne lumet saa kohta kyytiä. Terassin lasikaton päältä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja kunhan se sulaa loppuun niin terassillakin alkaa varmasti jo oikeasti tarkenemaan – ihanaa!

Olin joulukuussa toisen kerran hopeasavikurssilla ja tykkään tekniikasta kyllä tosi paljon. Tein siellä useammat korut ja siitä heräsi ajatus, että mitäpä jos tekisin tästä joka vuotisen perinteen.

Ennen talon rakentamisen aloittamista tein ensimmäisen hopeasavikoruni ja nimesin sen Tuohi- kaulakoruksi ja nyt sain luotua myös samaan sarjaa kuuluvat korvakorut. Mitäs tykkäätte näistä?

Tuohi- kaulakoru ja korvikset
Tuohi- kaulakoru ja korvikset

Taas kerran totesin, että mun sielulle kyllä sopii aina uudenlaisien taitojen opettelu, sielu imee energiaa kaikesta uudesta ja puskee samalla mitalla uusia ideoita pöytään.

Lapsena ja teininä mieluisin harrastukseni oli Aivian käsityökoulu (nykyisin Taitokeskus), jossa opeteltiin todella monipuolisesti eri tekniikoita, kuten vaikka hopea-, pronssi-, tiffany-, paperi- ja savitöitä lisäksi värjättiin, painettiin ja hitsaustakin pääsin kerran kokeilemaan. Olen kyllä tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mahdollistivat tämän, sillä sieltä tarttunut niin monenlaisia taitoja matkaan. Mahtavaa huomata yllättävissäkin paikoissa, miten tätä taitopääomaa voi hyödyntää ja soveltaa.

Sterling- hopean ja pronssin työstäminen on siis jo entuudestaan tuttuahuttua, sillä olen tehnyt aikaisemminkin erilaisia koruja: sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Hopeasavessa on kuitenkin jotain taianomista, plastisesta kiinteäksi ja siksi se on tosi inspiroiva materiaali. Tämä ominaisuus tuo uusia mahdollisuuksia kehiin.

Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa
Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa

Lyhyesti pieni tietopläjäys: tekniikka on keksitty Japanissa vuonna 1994.

Hopeasavea voi muovailla esim. sormilla, kaulitsemalla ja sen pintaan voi painella kuvioita. On olemassa myös nestemäisempää pastaversiota, jota voi sivellä pensselillä ja pursottaa. Se antaa taas aivan uudenlaiset mahdollisuudet – mielikuvitus vain rajana.

Kuivumisen jälkeen tuotos kuumennetaan uunissa ja tuloksena on 99,9% hienohopeinen koru. Hopeasaveen voi yhdistää zirkoneita, niillä saa kauniita yksityiskohtia. Hopeasaven kanssa ei saa yhdistää mitään sterling- hopeasta valmistettua, kuten riipuksen lenkkejä tai hopealankaa.

 

Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!

Oma prosessini Tuohi- korujeni kanssa eteni idean saamisen jälkeen, niin että ensiksi tein kiehuvassa vedessä sulatettavasta massasta muotin ja painoin siihen tuohesta tehdyllä originaalilla jäljen. Tämän jälkeen testasin tavallisella muovailuvahalla, sitä miten mallinnus muottiin onnistui ja miltä se näyttää. Samalla sain myös hahmotettua itselleni tarvittavan hopeasaven määrää.

Kun hopeasaven määrä oli selvillä, lämmittelin hopeasavea elmukelmun sisällä sormilla hieroen ja tämän jälkeen yksinkertaisuudessaan painoin hopeasaven öljyttyyn muottiin. Irrotin sen sieltä varoen, työstin ylimääräiset rösöt ja virheet pois.

Kärsimättömänä nopeutin kuivumista hiusten kuivaajalla. Kun työ on kuivunut myös sisältä, sen voi laittaa uuniin jonka lämpötila on 650-800 astetta ja siellä se saa olla puoli tuntia. Tänä aikana hopeasavi sintrautuu, eli pienen pienet hiukkaset sulavat yhteen ja samalla se myös kutistuu 8-10 %. Uunista ottamisen jälkeen pinnassa on valkoista töhnää (haha tälle oli joku virallinen nimikin) ja se harjataan teräsharjalla tai sukkapuikolla pinnasta pois.

Sen jälkeen pintaa voi työstää ja hioa niin kuin haluaa. Itse jätin pinnan tarkoituksella vähän rösöiseksi, koska en halunnut lopputuloksesta liian sliipattua. Tämän jälkeen käsittelin korut rikkimaksalla maalaten. Rikkimaksa tummentaa ja tuo kauniisti esiin erilaisia sävyjä.

Näkyyhän korvikset - varmasti?
Näkyyhän korvikset - varmasti?

Viettäkäähän te kaikki ihanat mukavaa pääsiäisen aikaa ja antakaan auringon helliä 🙂

Nii ja kutsukaa mut juhliin, niin voin ottaa noi korut käyttöön!

– Mari

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *