Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät ”rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari

Syysloma Saksassa, part two – Burg Eltz linna

Syysloman jälkeinen elämä on ollut hengästyttävän kiireistä, viikonloput mukaan lukien. Nyt on kuitenkin sellainen hetki, että olen onnellisesti suvantovaiheessa – hetki ladata akkuja, ennen joulun kiireitä. Paljon innostavaa tekemistäkin on näköpiirissä. Viime lauantaina kokoonnuttiin naapureiden kanssa tekemään himmeleitä ja parin viikon päästä menen myös hopeasavi kurssille. Siitä kirjoittelen sitten tarkemmin joulukuun puolella.

Kirjoitin aikaisemmassa syysloma postauksessa Felsenmeeristä. Toinen kirjoittamisen arvoinen paikka on ehdottomasti Burg Eltz, joka on rakennuksena kuin myös historialtaan uniikki paikka!

 

Oletko nyt valmis hyppäämään keskiajalle?

 

Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle
Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle

Ekaks nice to know facts

Burg Eltz sijaitsee Frankfurt Am Main:sta länteen päin, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Linna on rakennettu jo 1000 – 1200 luvuilla, kolmen veljeksen toimesta ja se on ollut saman suvun omistuksessa rakentamisestaan asti. Linna on säilynyt vahingoittumattomana sen koko historian ajan suvun taitavien diplomatiataitojen ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

Eltzien linna on rakennettu 70 metriä korkean ovaalin muotoisen kallion päälle, keskelle laaksoa. Perustukset on siis nykymittapuun mukaan järeät. Linnan muoto jäljittelee kauniisti kallion muotoja, aikaansaaden uniikkia arkkitehtuuria. Elzbach puro kiertää linnaa kolmelta puolelta.

Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU
Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU

Linnalle pääsee kahta reittiä – kävellen sekä autolla, me valitsimme kävelyreitin. Eltz:in lehtometsää voisi kuvailla taikametsäksi, joka on nähnyt enemmän kuin ihmiselämään mahtuu. Kiemurtelevalla ja mäkisellä polulla kulkiessa, minulla oli koko ajan sadunomainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä mutkan takaa voisi ilmestyä linnanväkeä hevosillaan ratsastaen. Metsässä tuntui, että aika oli pysähtynyt.

Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - välipihalla
Burg Eltz - välipihalla
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman

Odotin linnalta ennalta vain hienoa arkkitehtuuria, mutta sen sijaan tämän kuvan kauniin linnan 850-vuotinen historia oli se, joka löi minut usealla tapaa ällikällä. Suomalaisena on ensinnäkin vaikea ymmärtää Saksan linnakulttuuria. Useimmat Saksassa vierailleet tietävät, että linnojahan Saksassa on, niitä on aikoinaan noussut kuin sieniä sateella. Jos tehdään pikainen vertailu Suomeen, niin mitä Suomesta nyt sitten löytyy, no ainakin Turunlinna, Olavinlinna ja Hämeenlinna. Nämä kaikki on rakennettu käsittääkseni puhtaasti puolustus tarkoituksessa strategisesti merkittäviin paikkoihin. Eltzien linnakin on rakennettu strategisesti oikeaan paikkaa, sillä se on sijainnut yhden merkittävimmän kaupankäyntireitin varrelle, sillä puro on linkittynyt Mosel jokeen.

Osallistuimme maksulliselle linnakierrokselle ja sen aikana valokuvaaminen oli kiellettyä, koska liikuimme ihmisten yksityisessä kodissa. Tämän linkin takaa pääsee vähän kurkkimaan tunnelmia. Kierros alkoi huoneesta, jossa oli säilössä paljon erilaisia aseita, mm. pyssyjä ja miekkoja. Kaikki ajalleen tyypilliseen tapaan, tarkkaan koristeltuja ja viimeisen päälle tarkkaan tehtyjä käsityön taidonnäytteitä.

 

 

Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Häikii
Burg Eltz - Häikii
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia

 

Ensimmäinen asia kierroksella joka laittoi miettimään, oli se, että suuressa osassa huoneita oli edelleen alkuperäiset pinnat ja tämä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten 850- vuotta vanhassa koko ajan käytössä olleessa rakennuksessa voi olla yhtäkään alkuperäistä pintaa jäljellä? Mitä tämä kertoo nykyisestä kertakäyttökulttuuristamme ja materiaalinkäyttö taidoistamme? Perinteiden kunnioittaminen, onko sitä oikeasti?

 

Burg Eltz - Hieno ovi!
Burg Eltz - Hieno ovi!

 

Huoneissa olevat huonekalut olivat pääosin puuta ja kierreportaat ja oviaukot kapeita. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet huonekaluista on valmistettu paikan päällä ja ne ovat myös samaisesta syystä säilyneet samoilla paikoillaan tähän päivään saakka.

Missäpä muuten arvelisitte, että olisitte heidän asemassaan keskiajalla säilyttäneet omaisuuttanne?

–No tietenkin holvisängyn (sänky jossa on pilarit ja katto) päällä, koska sieltä palvelusväki ei ylettänyt anastamaan sitä.

 

Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linna
Burg Eltz linna
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen

 

Linnaa katsellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, että mitä sen rakentaminen on maksanut ja miten se on rahoitettu? Linnan aarrekammiokin kertoi historiasta myös omaa sanatonta tarinaansa, siellä oli pääasiassa kultaa ja kultaa – niin paljon, että se muuttui tasapaksuksi. Heidän sukunsa kohdalla, voi jo ihan epäröimättä sanoa, että nyt on kyllä synnytty kultalusikka suussa! Eltzien suku on historiansa aikana ollut kirkollisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeissä asemissa ja he ovat vaikuttaneet koko sen ajan voimakkaasti Saksan historiaan.

Ritarisali oli itselleni mieleenpainuvin huone, siinä kiehtoi arkkitehtuuri ja tilaan liittyvät tarina. Kyseisessä tilassa on pidetty historiansa aikana merkittäviä neuvotteluja. Samaisesta salista löytyy myös salaisuuksien huone, jossa kerrotut asiat ovat olleet täysin luottamuksellisia… Sieltä löytyi mm. useita haarniskoita ja silmiin pistävää oli huomata, että ihmiset ovat oikeasti olleet silloin todella pieniä. Lapsiamme nauratti erityisesti yksi haarniska, jolla oli myös merkittävän iso maha, no onhan se niin että kyllä se elintasokumpu on siihenkin aikaan oman tilansa vaatinut!

Lastenhuoneissa oli maalaukset lapsista, joiden maalaaja oli tehnyt ennen linnaan saapumistaan lapsille vartalot valmiiksi. Linnaan saavuttuaan isäntäväki oli valinnut, että mikä vartalo tulisi kenellekin lapselle ja kyllä ennakkotiedoissa ei oltu huomioitu sitä, että ikäjakaumaa oli jonkin verran. Pienimmän lapsen maalaus hymyilytti, sillä vauvan kasvot oli maalattu isomman lapsen vartaloon. Vaikka monet asiat on aikoinaan tehty paljon yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin, kuin nykyään niin monissa asioissa on osattu myös oikoa nykyajalle epätyypilliseen tapaan.

Historiassa ja sen tuntemisessa itselleni antoisinta on kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan ja se, että uusien asioiden oppiminen on aina antoisaa. Vanha sananlasku matkailu avartaa, ei ollut tälläkään kerralla tuulesta temmattu.

Eltz forest - Taikapuu
Eltz metsä - Taikapuu

Syysloma Saksassa, part one – Felsenmeer

Syysloma oli erittäin onnistunut, niin kelien kuin kokemustenkin puolesta, takana on (taas) aktiiviloma.  Kuten jo aiemmin maininnut, niin löhölomat ei ole mun juttu. Sillon kun mennään, niin mennään eikä meinata!

Aurinko paistoi (viimeistä päivää lukuun ottamatta) koko viikon ja lämpötila pyöri päivisin kahdenkymmenen asteen tuntumassa. Keli oli siis ihan täydellinen aktiivilomailijoille. Retkikohteiksimme valikoitui lopulta Felsenmeer ja Burg Eltz. Saxonin Switzeralandin- kansallispuistosta haaveilin myös ennen reissua, mutta se jätettiin kokonaan omaksi reissukseen! Meillä oli koko viikon ajan käytössä vuokra-auto ja sen avulla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Tämän postauksen aiheena on Felsenmeer, Burg Eltzistä kerron myöhemmin.

Felsenmeer - hymy - aurinko
Felsenmeer - hymy - aurinko
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!

Felsenmeer eli tuttavallisemmin lohkaremeri sijaitsee Frankfurtin eteläpuolella, vain tunnin ajomatkan päässä. Arvaattekin varmaan, että minä rakastuin tähän kohteeseen – koska kivet! Ehkäpä joskus vielä pääsen sinne palaamaan…

Tämä paikka on ennen kaikkea aivan loistava aktiviteetti lapsiperheille. Felsenmeer on muuten saanut vuonna 2015 UNESCO Geo(Natur)Park kohteeksi.

Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Ruska kauneimmillaan!
Ruska kauneimmillaan!
Kaunis kuin koru?
Kaunis kuin koru?
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Mun sammaleiset rakkauskivet!
Mun sammaleiset rakkauskivet!

Lyhyesti vielä Felsenmeerin historiasta:

Ylänkö on muodostunut 340 miljoona vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksestä. Myöhemmin maanpinnan liikkeiden vuoksi kallio on pirstoutunut palasiksi. Jääkauden sulamisen alkaessa n. 12 000 vuotta sitten, ovat Felsenmeerin kivet saaneet pyöreän olomuotonsa ja samalla sulamisvedet on vieneet muun maa-aineksen mennessään.

Muinaiset roomalaiset käyttivät 300 – 400 luvuilla Felsenmeeriä kivilouhoksenaan ja siltä ajalta on jäänyt alueelle paljon todistusaineistoa (louhittuja kiviä), erityisesti alueen yläosiin. Onneksi kivet on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan luonnontilassaan – sillä kiipeilemisen näkökulmastakin on erittäin miellyttävää, että kaikki kivet on pyöreitä. En ainakaan muista, että kukaan meidän porukasta olisi saanut yhtään nirhaumaa kiipeilyn aikana!

Syyslomaviikon  aikana talvi oli ehtinyt valloittaa Suomen ja myös meidän pihan, joten nähtäväksi jää loppuiko meidän pihatyöt nyt sitten tähän tämän syksyn osalta.

Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Felsenmeerin louhittu kivi
Felsenmeerin louhittu kivi
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa

Tämä ja tulevat viikot ovat tämän syksyn kiireisintä aikaa ja blogissa tulee olemaan sen johdosta varmaan tavanomaista hiljaisempaa. Tänään nautin sunnuntaista ja takkatulesta.

Tiedättekö te sen tunteen, kun tulta katsellessa tuntee heti stressin helpottuvan?

Reissujalkaa vipattaa jo!

Jo perinteeksi muodostunut – syyslomaksi anoppilaan Frankurt am Mainiin on tulevana lauantaina taas ajankohtainen! Visiittejä sinne on tehty vuosien varrella useampia, joten tänä vuonna ajateltiin, että nyt on vihdoin aika laajentaa reviiriä isommalla kädellä! Lähinähtävyydet on jo nähty.

Reviirin laajentamisen apuvälineeksi vuokrataan auto, jolloin päästään liikkumaan oman mielen mukaan joustavasti paikasta toiseen. Julkisiakin voisi mielellään käyttää, mutta on ollut järkyttävää huomata, että Saksassa kaupunkien ulkopuolella viiden hengen liikkuttaminen julkisilla on kallista sekä hankalaa. Saksako muka yksityisautoilun luvattu maa? 😉

Viikon aikataulut ja määränpäät on vielä sopivasti avoinna…

 

Mikä on ollut sinun elämäsi ikimuistoisin turistikokemus?

 

Oman elämän ikimuistoisin turistikokemus sijoittuu vuorikiipeilijöiden suosimaan paikkaan – Paklenican kansallispuistoon. Silloin olimme roadtripillä häämatkan merkeissä ja ajoimme Kroatian läpi, eteläpään Dubrovnikistä aina Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan.

Tämän ajoreitin varrella koluttiin monen monta kansallispuistoa, koska me molemmat innostutaan niistä. Oli satumaisen kauniita vesiputouksia,  tippukiviluolaa ja paratiisisaarta, kaiken kaikkiaan niistä jäi paljon hienoja muistijälkiä. Kaikkia näitä paikkoja kuitenkin yhdisti turistimassat.

Alkureitti Paklenicalla oli pusikkoinen, vaatimaton ja jopa kävelyreitille oli valettu betonia ja mukulakiviä, jotka oli paikoin tosi liukkaita. Ihmeteltiin vähän tätä, mutta jatkettiin matkaa nilkan muljahtamisen uhalla.

Käveltiin ensimmäiselle ja alueen ainoalle kahvilalle, jossa toimintasuunnitelma laadittiin faffan kaffin äärellä. Päätettiin antaa tällekin kansallispuistolle mahdollisuus ja kävellä vain lyhintä reittiä takaisin autolle! Se päätös kannatti sillä reitti palkitsi meidät ruhtinaallisesti, kilometrejä reitillä kertyi yli 20 ja korkeuseroa oli 900 metriä.

Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!

 

Paklenicalla patikoidessani lävitseni pyyhkäisi miellyttävä pienuuden tunne ja elin täysin hetkessä.  Tämä tunne tuli siellä täysin arvaamatta, todella lujaa takavasemmalta. Ilmassa tuoksui villeys ja korvissa kaikui erämaan hiljaisuus. Mittasuhteet oli jotenkin aivan häkellyttävät, kuvien avulla voin itse taas muistaa sen tunteen.

Miltähän mahtaa tuntua oikeasti suurien vuorien valloittajista?

Ette muuten ikinä arvaa mikä oli vaikein osuus patikoinnissa!? – No se oli tietysti mukulakivistä serpetiinipolkua pitkin laskeutuminen alas. Aloin puolessa välissä alamäkeä pelätä muuttuvani Teletapiksi, koska jokaisen kaarteen takaa paljastui aina tismalleen samannäköinen alaspäin vyöryvä kaarre: ”uudestaan, uudestaan, uudestaan…”

Haaveilen nyt suuresti uuden ”Paklenican” löytämisestä, hiki ja tuska tällä reitillä olisi tervetullutta. Kohteen ei ole pakko olla vuori. Turistirysästä miinusta, sillä seikkailunhaluinen introvertti tarvitsee ympärilleen tilaa hengittää. En ole koskaan ollut ihminen, joka haaveilee löhöilylomasta drinksulasi kädessään, vaan mun unelmat liittyy omien rajojen koetteluun, muistijälkiä hankkimiseen ja seikkailuun, niin että sydän meinaa pakahtua!

Mistäpä siis löytyisi parille päivälle sopiva seikkailu?

 

 

 

Saxon Switzerland
Saxon Switzerland
Bastei:n silta
Bastei:n silta

Ukki matkustaa tulevalla viikolla Dresden:iin työmatkalle, josta sain seuraavan ajatuksen Saxon Switzerland kansallispuistosta.

Varmuudella tiedän, että ainakin mennään katsomaan vähän saksalaisia kiviä läheisessä Felsenmeer:ssä.

Burg Eltz on myös yksi hyvä vaihtoehto.

 

Löytyiskö keltään muita hyviä must see vinkkejä?

Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz

Mikäs se sieltä tupsahti?

Vihdoin ja viimein ensimmäinen postaus puutöistä! Postauksen aiheessa piilee tarkkaavaisille lukijoille yllätys ja se ei ole todellakaan mitään saunaan liittyvää, vaan koivuinen Tv-taso. Vannoin aikaisemmin täällä blogissanikin, että ensin teen puutöissä kaikki rästihommat ja vasta sitten aloitan uudet työt...

Nooh, niinhän siinä ei sitten käynyt, sillä sain itseni kiinni rysän päältä heti sen jälkeen, kun mieheni hankki uuden telkkarin. Sitten tämä projekti oli tuotantolinjalla ennen kuin ehdin itselleni kissaa sanomaan. Pääasia kuitenkin on, että meidän koneisto pyörii, asiat etenevät ja saadaan kotia eteenpäin palanen kerrallaan!

Liimatappien reikien poraus
Liimatapit ja niiden reikien poraus
Taustalevyn uran talttausta
Taustalevyn uran talttausta
Tv-tason liimaus
Tv-tason liimaus

Vanha tv-taso on ajanut kunnialla asiansa tähän saakka. Edellinen versio oli myös minun tekemäni, mutta se ei oikein koskaan näyttänyt täysin sopivalta meidän uuteen kotiimme. Mittasuhteet oli varmaan suurin ongelma, leveällä seinällä se näytti liian kapealta. Visio uudesta tv-tasosta oli alusta asti selkeänä päässä, valkoinen ja moderni seinään kiinnitettävä malli, johon pitää saada näppärät ovet. Ovet siksi, että haluan tarvittaessa johtojen sekamelskan täysin piiloon!

Taustalevynä käytin "kierrätysvaneria", joka on tullut meille jonkun rakennustarviketoimituksen yhteydessä. Vähän eri sävyä, kuin koivu mutta kunhan ovet saadaan niin eipä tuo enää sitten silmiin pistä.

Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Tv-taso ja johtojen sekamelska
Tv-taso ja johtojen sekamelska

Tähän tv-tasoon on tulossa vielä alhaalta ylös nousevat/taittuvat ovet, mutta ne saavat vielä hetkisen odottaa!

Mitäs ootte tuotoksesta mieltä?

 

Kivipuutarhan edistyminen

Tukossa ollut sadevesiputki saatiin viime perjantaina kuntoon ja samaisena päivänä pihaan toimitettiin myös multakuorma. Viikonlopun ohjelmaan se mahdollisti istuttamisen.

Tällä viikolla on siis ollut aihetta hymyyn, sillä viikonloppuna saatiin kaikki tälle syksylle suunnitellut istutukset tehtyä (paitsi Hemlokki, joka on vielä matkalla). Itselle tämä on ollut henkisesti suuri välisteppi, sillä omasta pihasta olen haaveillut kauan ja nyt se konkretisoitui!  On se jännä, että vaikka mitään eheää vihreyttä pihassa ei vielä ole, niin silti piha on heti paljon viihtyisämpi!

 

Riippakuuset sumussa
Riippakuuset sumussa
Lintunen kuusen juurella
Lintunen pääsi jo kuusen juurelle

Riippakuusten juurelle istutetut pienemmät havut leviää kasvaessaan tasaisemmaksi maanpeitteeksi. Alkuperäinen suunnitelma näiden kaveriksi oli kuntta, mutta ajattelin että näiden kanssa tuleekin joko mustaa kuorikatetta tai kiveä.

Kumpaa itse laittaisit?

Istutusten kanssa on vielä vähän jumppaamista, sillä tukikepit ja mahdollisesti myös järeämmät verkot olisit tarkoitus laittaa suojaamaan taimia jäniksiltä. Jänikset on meidän alueella varsinainen riesa, sillä niitä vilisee pihoissa päivittäin. Erään naapurin omenapuu tuli syödyksi jo tänä kesänä.

Meilläkään tuhoilta ei olla vältytty sillä mm. Mongolianvaahteran taimien latvat käytiin popsimassa jo ennen istutusta. Saa nähdä miltä ne sitten keväällä näyttää, kun kasvukausi taas alkaa tai ihan ensiksikin onko niistä keväällä enää mitään jäljellä!

Kaikki taimet istutettuna
Kaikki taimet istutettuna - Jes!
Luumupuu Sinikka
Luumupuu Sinikka

Nyt kun istutukset on paikoillaan, niin nyt on myös aika alkaa levittämään suodatinkankaita paikoilleen. Heti kun ne on saatu paikoilleen, niin päästäänkin taas tosi toimiin sillä… Japanilaisen kivipuutarha tittelin saavuttamiseksi pitää kuitenkin vielä hankkia lisää kiviä.

Kivimuurin viereen olen päätynyt laittaamaan tumman harmaan väristä mursketta, mikä mukailee samaa muoto- ja värimaailmaa kivimuurin kanssa. Ensimmäisessä suunnitelmassa oli seulanpäänkiviä, mutta eihän ne kyllä tarkemmin ajateltuna istu ollenkaan maisemaan.

Oisko kenelläkään viherpeukalolla ehdotuksia siitä, että mitä voisin istuttaa Mustamarjaorapihlajan juurelle?

Huomennahan on perjantai 😍

Hyvää viikonloppua!

Mustamarjaorapihjala, pesäkuuset ja alppikärhö
Mustamarjaorapihjala, pesäkuuset ja alppikärhö

Kivikkopuutarha perustettu

Pihatyöt kaivinkoneen kanssa saatiin valmiiksi viime sunnuntaina tai niin me hetken aikaa luultiin. Välivalmistumisen kumoutuminen alkoi siitä, kun mieheni alkoi sateella ihmettelemään, että miksiköhän sadevesiputken päästä ei virtaa vettä sateella?

Tätäpä sitten aloimme tutkimaan ja syykin tähän löytyi ja tämän seurauksena noin viiden metrin matkalta menee sadevesiputket uusiksi, koska ne on lytyssä. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa sitä, että etupihan istutukset viivästyy siihen asti kunnes se työ on tehty. Ikävää on se, että ei olla huomattu tätä missään vaiheessa aiemmin ja syksy etenee koko ajan! Hyvää on se, että en ehtinyt istuttaa puita puhumattakaan muista pienemmistä kasveista. Sellaisen urakan jälkeen positiivista suhtautumista olisi voinut joutua haeskelemaan.

Innostuksen ja ilon aiheita sunnuntailta kuitenkin löytyy, sillä pystyin kuitenkin kaikesta huolimatta istuttamaan ensimmäiset riippakuuset ja ne on tosi kauniit! Nyt vaan paljon kastelua, että juurtuu mahdollisimman hyvin. Syyslannoitettakin niille jo laitoin!

Kanadanatsalea violetta
Kanadanatsalea violetta
Kivimuuri
Kivimuuri

Kokonaisuudessa meidän pihamme on edennyt eteenpäin isoin harppauksin ja tämän hetken aikaansaannoksista olen ihan super tyytyväinen. Kiitollinen saa olla myös ammattitaitoisesta kaivinkonekuskista! Istuttamista päästään jatkamaan sisäpihan puolella, kunhan vaan saadaan multakuorma pihaan!

Tiedän, että seuraavasta viikosta tulee pitkä sillä odotan mullan saapumista ja istuttamista aivan into pinkeänä (huom. viime viikolla odotin taimia). Mielessäni myös kipuilen, sitä että olenko osannut tehdä hyviä valintoja ja miltä piha näyttää kun puut ja pienemmät kasvit on saatu istutettua.

Nurmikon istuttamisen ajankohtaa olemme myös pohtineet. Paljon nurmikoita työkseen tehnyt naapurimme vinkkasi, että tasaisimman lopputuloksen saa niin, että levittää mullat ennen talvea. Multa saisi rauhassa painua talven yli ja keväällä sitten pienen tasoituksen jälkeen voisi istuttaa nurmikon. Mutta, mutta malttaisiko sitä millään odottaa ensi kevääseen? Eniten mietityttää mudan ja liejun määrä eteisessä ja kotimme lattioilla noin puolen vuoden ajan. Kumpi siis painaa vaakakupissa enemmän?

Odottavan aika on toden totta pitkä, mutta samalla myös antoisa!

Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Näkymä autokatoksen katolta
Toissa viikkoinen näkymä autokatoksen katolta
Alppiruusu Pohjolan Tytär
Alppiruusu Pohjolan Tytär

Mummon Meduusa Mekkonen

Kesän omien ompeluksien joukkoon kuuluu tällainen ihana Mekkonen.

Tämän Mekkosen tarina alkoi siitä, kun anopillani oli haasteita löytää itselleen mieluista mekkoa kaupasta. Halusin ratkaista pulman niin, että lupasin tehdä hänelle sellaisen mittatilauksena. Pitäähän sitä nyt kunnon kesämekko olla! Kankaan valinta jäi hänen harteilleen.

Terhi Söderlundin suunnittelema mustapohjainen Meduusa
Paljon meduusoita
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa

Anopin kanssa meitä on aina yhdistänyt se, että me molemmat pidetään mustaa väriä erittäin värikkäänä. Kesämekon kangas olisi siis ihan hyvin voinut olla täysin musta, mutta tällä kertaa oli oikea hetki "räväyttää"! 

Kankaaksi valikoitui Ommelliselta hankittu mustapohjainen Meduusa trikookangas. Kuosin on suunnitellut Terhi Söderlund. Kaavan muokkasin Ommelliselle piirtämästäni Mekkosen kaavasta. Saman mekon kaava ilmestyi myös Suuri Käsityö- lehden 4/2017 numerossa.

Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mekkonen Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla

Sellainen täytyy mainita, että ihan varmasti kaikilla mummoilla ei ole samanlaista mekkoa. Tärkein pointti on kuitenkin se, että ei ole kyllä yhtä vauhdikasta mummoakaan 😊!

Mekko ja mummo, kuin toisilleen tehdyt!

Melomalla salaiseen paikkaan X

Reissuaamuna heräsin pirteänä, kuin peipon poikainen, koska seikkailuhan kolkutti jo oveen. Ulko-oven auetessa seikkailu konkretisoitui, sillä kylmyys ja koleus oli myös yön aikana pyytänyt lupaa päästä mukaan.

Autokyydityksen aikana kuitenkin myhäilin - sillä olinkin salaa toivonut pääseväni lipumaan sumun sekaan. Tuomiojärven rantaan päästyäni huomasin, että toiveisiini oli vastattu.

Tuomiojärvellä aamusumua
Tuomiojärvellä aamusumua
Lähtötunnelmissa
Lähtötunnelmissa
Maaginen tunnelma

Seikkailulle lähdettiin Tavinsulan "lähtöterminaalista" viiden kanootin ja yhden kajakin voimin. Päämäärä oli yksitoista henkeä ja määränpää Korttajärven uimaranta Puuppolassa. Sieltä olimme menossa salaiseen määränpäähän X.

Miksi en sitten tiennyt mihin olen menossa?

Tämä seikkailu liittyy opiskeluihini Tiimiakatemialla ja Creators luovan palvelumuotoilun koulutusohjelmaan. Tällä kertaa reissu oli järjestetty niin, että meille ei ollut paljastettu majapaikkaamme. Itse ainakin koin, että välillä on hauskaa heittäytyä ns. virran vietäväksi ja päästää kontrollin tarpeesta irti.

Olen aina myös nauttinut irtiotoista, joissa saan liikkua ja käyttää omia lihaksiani matkan taittamiseen. Silloin saan päätäni nollattua ja stressitasoja alas. En ole koskaan ollut rannalla löhöilijä tyyppi. Tarvitsen toimintaa ja liikettä, jotta voin rentoutua ja nollautua.

Viime huhtikuussa kävimme myös samalla porukalla Tanskan Legolandissa ja siellä pääsimme tutustumaan Legolandiaan, Legon tehtaaseen robotteineen ja ennen kaikkea LEGO® SERIOUS PLAY® metodiin.

Tuomiojärveltä Palokkajärvelle

Sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa, kun menimme Löylyjokea pitkin Palokkajärvelle. Sieltä matka jatkui Alvajärvelle.

Alvajärven Lammassaaressa pysähdyttiin lepäämään ja ottamaan samalla, vähän murua rinnan alle. Minä tietysti könysin ravitsemuksen lisäksi pusikossa räpsimässä kuvia.

Hapero Lammassaaressa

Iltapäivällä kahden aikoihin rantauduttiin Korttajärven uimarannalle ja sieltä lähdimme pikku bussilla matkaamaan kohti salaista määränpäätä X. Määränpääksi paljastui Ränssin Kievari, jossa viivyimme illan, yön ja päivän. Siellä vähän lisää LEGO® SERIOUS PLAY® :tä.

Creatorsin Serious Play tehtävänantojen aikana olen saanut aikaa pohtia itseäni luovana persoonana ja blogin syntyminen on hyvin pitkälti tulosta juuri näistä pohdinnoista. Tanskan reissulla päätin, että astun ulos omasta turvallisuuskuplasta.

Ranta-asunto
Ranta-asunto-osake-yhtiö Tirppa
Pakollinen lumpeenlehti kuva, koska ne on vaan niin ihania :)
Oli tää vaan niin jännää!

Haluan, että nautitte syksyn parhaista puolista: lähtekää, menkää, kokekaa ja etsikää elämäänne muistijälkiä!

Itse muistan tämän reissun vielä pitkään, sillä se ei ollut vain päivä muiden joukossa.

Follow

Syksyä ilmassa – takaisin harrastusten pariin

Eilen ne puutyöt sitten alkoivat! Woopwoop!

Parasta uuden luomisen lisäksi on se, että siellä näkee kaikki vanhat tutut ja monen kanssa olenkin viettänyt maanantai iltani jo melkein kymmenen vuoden ajan. Kuulumisia tulee vaihdettua ahkerasti. Ryhmässämme on todella hyvä henki ja myös huumorinkukka kukkii.

Uusia projekteja on kesän aikana maalailtu mieleen, kun samalla takaraivossa on jyskyttänyt aikaisemmat keskeneräisyydet. Syksy starttaa nyt keskeneräisten projektien loppuun saattamisella ja todellisuudessa taitaa kevätkausikin jatkua niiden merkeissä. Katsellaan, katsellaan miten hommat etenee. Ensimmäisenä työn alle pääsi saunan rappuset, sillä niitä on jo viimeisen puolen vuoden aikana kaivattu. Rappusten virkaa on tähän asti toimittanut vanha keittiöjakkara. Turvallisuudesta ja ulkonäöstä se ei ole saanut pisteitä.

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Saunan rappusten jälkeen vuorossa on sitten saunanlauteet! Saunaamme on kuvailtu tähän asti sanoilla sympaattinen ja söpö.

Btw. Kaikki saunanlaudepuut on haapalankkua ja ne on kaadettu omasta metsästä toissa talvena.

Tämä hetki on täynnä odotuksia tulevan talven osalta, mutta samalla tietyllä tavalla haikea, sillä omissa ajatuksissa puutöiden alkaminen on yhtä kuin syksyn alku ja paluu arkeen. Harrastukset antavat paljon energiaa ja voimaa pimeän vuodenajan selättämiseen.

Yleensä syksyllä oma touhuaminen suuntautuu sisätiloihin. Tämä syksy on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että nyt hommaa on enemmän ulkona, kuin sisällä. Aikaisemmin kerroinkin jo pihasuunnitelmistamme ja ne etenivät kivasti viikonloppuna. Kivimuurista laitan kuvia, kun saadaan se valmiiksi ja ylimääräiset kivet raivattua pois. Tonttimme on tällä hetkellä varsinainen kivenpyörittäjän kylä tai sitten todellinen zen pyhättö. Piha on kirjaimellisesti täynnä kiveä, viikonloppuun asti.

Mikä parasta niin, olen kyllä ihan supertyytyväinen tähänastisiin aikaansaannoksiin.

Japanilainen kivipuutarha
Japanilainen kiviröykkiö tai zen pyhättö

Ensimmäiset istutukset sain tänään multaan, maksaruohoja ja mehikasveja. Tykkään 🙂

Kaunis maksaruoho kukkii, Japanilainen kivipuutarha
Kaunis maksaruoho kukkii
Maksaruohot kivien välissä, Japanilainen kivipuutarha
Maksaruohot kivien välissä
Mehikukkia kiven kolossa, Japanilainen kivipuutarha
Mehikukkia kiven kolossa

Huomenna onkin kiva pieni seikkailu tiedossa, sillä olen lähdössä melomaan. Määränpäänä salainen paikka, jota en vielä itsekään tiedä. Nyt vielä pakkailemaan kamppeet huomiselle!