Hopeasavesta – hopeakorut

Eilen alkoi loma – täydellistä!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja rännit tiputtavat vettä, mutta pihassa on edelleen lähemmäs metri lunta. Ilmassa alkaa kuitenkin olla jo kevään tuntua, kyllä ne lumet saa kohta kyytiä. Terassin lasikaton päältä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja kunhan se sulaa loppuun niin terassillakin alkaa varmasti jo oikeasti tarkenemaan – ihanaa!

Olin joulukuussa toisen kerran hopeasavikurssilla ja tykkään tekniikasta kyllä tosi paljon. Tein siellä useammat korut ja siitä heräsi ajatus, että mitäpä jos tekisin tästä joka vuotisen perinteen.

Ennen talon rakentamisen aloittamista tein ensimmäisen hopeasavikoruni ja nimesin sen Tuohi- kaulakoruksi ja nyt sain luotua myös samaan sarjaa kuuluvat korvakorut. Mitäs tykkäätte näistä?

Tuohi- kaulakoru ja korvikset
Tuohi- kaulakoru ja korvikset

Taas kerran totesin, että mun sielulle kyllä sopii aina uudenlaisien taitojen opettelu, sielu imee energiaa kaikesta uudesta ja puskee samalla mitalla uusia ideoita pöytään.

Lapsena ja teininä mieluisin harrastukseni oli Aivian käsityökoulu (nykyisin Taitokeskus), jossa opeteltiin todella monipuolisesti eri tekniikoita, kuten vaikka hopea-, pronssi-, tiffany-, paperi- ja savitöitä lisäksi värjättiin, painettiin ja hitsaustakin pääsin kerran kokeilemaan. Olen kyllä tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mahdollistivat tämän, sillä sieltä tarttunut niin monenlaisia taitoja matkaan. Mahtavaa huomata yllättävissäkin paikoissa, miten tätä taitopääomaa voi hyödyntää ja soveltaa.

Sterling- hopean ja pronssin työstäminen on siis jo entuudestaan tuttuahuttua, sillä olen tehnyt aikaisemminkin erilaisia koruja: sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Hopeasavessa on kuitenkin jotain taianomista, plastisesta kiinteäksi ja siksi se on tosi inspiroiva materiaali. Tämä ominaisuus tuo uusia mahdollisuuksia kehiin.

Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa
Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa

Lyhyesti pieni tietopläjäys: tekniikka on keksitty Japanissa vuonna 1994.

Hopeasavea voi muovailla esim. sormilla, kaulitsemalla ja sen pintaan voi painella kuvioita. On olemassa myös nestemäisempää pastaversiota, jota voi sivellä pensselillä ja pursottaa. Se antaa taas aivan uudenlaiset mahdollisuudet – mielikuvitus vain rajana.

Kuivumisen jälkeen tuotos kuumennetaan uunissa ja tuloksena on 99,9% hienohopeinen koru. Hopeasaveen voi yhdistää zirkoneita, niillä saa kauniita yksityiskohtia. Hopeasaven kanssa ei saa yhdistää mitään sterling- hopeasta valmistettua, kuten riipuksen lenkkejä tai hopealankaa.

 

Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!

Oma prosessini Tuohi- korujeni kanssa eteni idean saamisen jälkeen, niin että ensiksi tein kiehuvassa vedessä sulatettavasta massasta muotin ja painoin siihen tuohesta tehdyllä originaalilla jäljen. Tämän jälkeen testasin tavallisella muovailuvahalla, sitä miten mallinnus muottiin onnistui ja miltä se näyttää. Samalla sain myös hahmotettua itselleni tarvittavan hopeasaven määrää.

Kun hopeasaven määrä oli selvillä, lämmittelin hopeasavea elmukelmun sisällä sormilla hieroen ja tämän jälkeen yksinkertaisuudessaan painoin hopeasaven öljyttyyn muottiin. Irrotin sen sieltä varoen, työstin ylimääräiset rösöt ja virheet pois.

Kärsimättömänä nopeutin kuivumista hiusten kuivaajalla. Kun työ on kuivunut myös sisältä, sen voi laittaa uuniin jonka lämpötila on 650-800 astetta ja siellä se saa olla puoli tuntia. Tänä aikana hopeasavi sintrautuu, eli pienen pienet hiukkaset sulavat yhteen ja samalla se myös kutistuu 8-10 %. Uunista ottamisen jälkeen pinnassa on valkoista töhnää (haha tälle oli joku virallinen nimikin) ja se harjataan teräsharjalla tai sukkapuikolla pinnasta pois.

Sen jälkeen pintaa voi työstää ja hioa niin kuin haluaa. Itse jätin pinnan tarkoituksella vähän rösöiseksi, koska en halunnut lopputuloksesta liian sliipattua. Tämän jälkeen käsittelin korut rikkimaksalla maalaten. Rikkimaksa tummentaa ja tuo kauniisti esiin erilaisia sävyjä.

Näkyyhän korvikset - varmasti?
Näkyyhän korvikset - varmasti?

Viettäkäähän te kaikki ihanat mukavaa pääsiäisen aikaa ja antakaan auringon helliä 🙂

Nii ja kutsukaa mut juhliin, niin voin ottaa noi korut käyttöön!

– Mari

Parvisänky – moderni, jykevä ja kaunislinjainen

Tänään päätin ottaa itseäni tiukalla otteella niskavilloista kiinni ja kirjoittaa kuulumisia tänne blogiin. Vauhtia on viime aikoina todentotta riittänyt ja hyvä niin, en ole laakereillani lepäävä ihminen.

Tämän kevään viimeinen puutyö on koivuinen parvisänky – tyttärelleni.

Halusin tehdä sen itse, koska jälleen kerran en löytänyt valmiina mieleistä. Meidän kodin huonekorkeus on melkein kolme metriä, joten sängyn allakin mahtuu jotain touhuilemaan ja näin ollen huoneeseen saadaan lisää tilaa.

Moderni, jykevä, mutta samalla kaunislinjainen sänky on tähtäimessä – arvostellaan lopputulos sitten yhdessä valmiina. Aavistuksen jännittää, se että tuleeko huoneesta liian ahtaan oloinen, koska sänky valmistuu 120 cm leveälle patjalle.

Edellä mainittujen adjektiivien lisäksi, halusin sängystä sellaisen, että vakiona hujan hajan lepäävät petivaatteet piiloutuvat sängyn syövereihin. Syystä, että yksinkertaisesti, poissa silmistä – poissa mielestä.

Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas
Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas

Yleensä olen vahaillut valmistamani huonekalut, mutta tällä kertaa ajattelin maalata sängyn peittävällä maalilla, väri tulee olemaan jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta.

Oisko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, että millä peittävällä maalilla saa kauniin ja kestävän lopputuloksen?

Mua hymyilyttää tätä kirjoittaessa, sillä oon huomannut, että mun ”pienille” projekteille aina nauretaan puutöissä (hyvässä mielessä).

Mitäs sä nyt teet?

Oon mä toki sellaisia pienempiä töitäkin tehnyt, kuten vaikka teepusseille tarkoitetun laatikon. Isoja linjoja on jotenkin kuitenkin kivempi vedellä ja samalla saa jumpattua painavien puiden kanssa. Pieniä töitä on hyvä tehdä aina silloin, kun puuvarasto pursuaa jämäpätkiä.

Eilen muistelin ensimmäistä puutyötäni ja se oli 2,5 metriä leveä patterinsuoja. Se on kyllä edelleen itselleni yks parhaiten onnistuneista töistäni, olen siihen edelleen tyytyväinen, vaikka en enää samaisessa kodissa asukaan. Tästä en äkkiseltään löytänyt arkiston kätköistä kuvaa.

Hyvää tulevaa viikkoa just sulle – kohta on muuten kevät!

-Mari

P.S. Suunnitelmissa on uudistaa blogin ulkoasua kevään aikana ja tv-tason ovet, kun sais paikoilleen niin siitä sais mielenkiintoisen jutun.

 

Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Kannen liimaus
Kannen liimaus
Ruokapöydän viimeistelyä
Ruokapöydän viimeistelyä
Pöytä ja höyläpenkki
Pöytä ja höyläpenkki
Ruokapöytä ja penkit
Ruokapöytä ja penkit

LEGO® SERIOUS PLAY®

Miten erilaiselta kaikki näyttääkään!” Me emme näe ihmisiä ja asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina, kuin itse olemme. Tästä syystä, kun kaksi ihmistä katsoo jotakin, syntyy kaksi erilaista reaktiota. Emme näe asioita ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme.

– Anthony De Mello

Tämä lainaus on Anthony De Mellon Havahtuminen kirjasta ja se kiteyttää kaikista parhaiten, juuri sitä mitä olen oppinut.

Lego - sai alkunsa tästä patentista
Lego - sai alkunsa tästä patentista

Sain ensimmäinen kosketukseni Serious Playhin viime keväänä Tanskan Legolandissa opiskelujeni merkeissä. Osallistuimme Creators luovan palvelumuotoilun (koulutusohjelma) porukan kanssa Lego Serious Play koulutukseen. Seikkailu Legojen maailmaan ja Serious Playn pariin oli antoisa ja tunteikas monessakin mielessä.

Äkkiseltään voisi ajatella, että metodi on vain Lego palikoiden kanssa hörhöilyä, vailla syvempää tarkoitusta. SERIOUS PLAY® on kuitenkin kehittynyt yritysmaailmassa ja juurikin käytännön tarpeeseen – se saa kokouksissa nukkujat osallistumaan.

SERIOUS PLAY® lupaa varovaisesti, että sen avulla on mahdollista saada koko ryhmän aivokapasiteetin hyötykäyttöön. Tällaisten uusien taitojen ja vaihtoehtoisten ajattelutapojen omaksuminen on tärkeää, sillä uusien asioiden/innovaatioiden keksimiseen tarvitaan erilaisten ihmisten ideoita ja näkökulmia.

Miettikääpä jos tällainen metodi olisi laajemmalti Suomessa käytössä?

Mitä se voisi saada aikaan Suomen kilpailukyvylle ja kansantaloudelle?

Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!
Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!

Legoilu on siis parhaimmillaan sitä, että kukaan ei ole omissa ajatuksissaan ja ihmisten kädet hoitavat suunnittelutyön? Metodi kieltää samalla ”kokoustamisen”. ”Don’t have meeting with yourself!” Kokoustamisella taas tarkoitetaan sitä, että ei saa jäädä pohtimaan tarkempaa suunnitelmaa, vaan on vain tartuttava mielenkiintoisiin palikoihin ja luotettava alitajunnan voimaan.

Pitää uskaltaa vain antaa mennä. Kuten jo mainittu, niin metodin lupauksen mukaan ajattelet koko aivokapasiteetillasi, mutta samalla et saa kuitenkaan ”ajatella” – siinäpä mielenkiintoinen yhdistelmä! Tämä on samalla siis terapeuttista työskentelyä.

Hei olen Lego Seriousplay torni!
Hei olen Lego Seriousplay torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!

Tanskassa mietittiin myös, että missä vaiheessa Design Thinking prosessia Serious Playta voisi käyttää ja tulimme siihen tulokseen, että sitä voi hyvinkin käyttää kaikissa vaiheissa, riippuen tietenkin suunniteltavan asian luonteesta.

Kahtena viimeisenä päivänä rakensimme mallinnuksia siitä, mihin olemme matkalla ja lisäksi mitä teemme asian eteen heti seuraavana maanantaina, kun pääsemme kotiin:

Minun rakennelmani mallin ydin oli kuplassa, jonka sisällä olin pitkään lymyillyt. Mallin ajatuksena oli, että kuplasta voisi välillä poistua, jotta tulen ihmisille paremmin näkyväksi. Lego Serious Play sai siis minut päättämään, että alan kirjoittamaan blogia.

Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa

Viimeinen harjoitus minkä teimme, liittyi Legon omaan laatusymboliin eli ankkaan. Meille kaikille annettiin samanlaiset pikkuiset Lego pussit, jotka sisälsivät kuusi palikkaa.

Aloittaessani tätä harjoitusta kuvittelin oikeasti, että on vain muutamia tapoja rakentaa ankka kuudesta palasta. Matemaattisesti laskettunahan mahdollisuuksia on varmaankin kymmeniä tuhansia – mutta niistä kaikista vaihtoehdoista ei kyllä löytyisi ankkaa vilkkaimmallakaan mielikuvituksella. Onneksi ankan rakentaminen oli nopea prosessi ja näin nopeasti, että kaikilla oli täysin erilaiset ankat. Seuraavaksi piti kertoa ankan mielialasta. Sopersin jotain ankastani, mutta jälkeenpäin ajateltuna oikeasti olisi pitänyt kertoa, että ankkani oli järkyttynyt. Jälkeenpäin olen useinkin hihitellyt itselleni, mutta on se hyvä, että kuitenkin viimeisenä päivänä sisäistin todellisen humpan juonen.

Kokonaisuutena Legon reissusta jäi mieleen myös se, että ei voi kuin ihmetellä miten hyvin palvelupolkua on mietitty kaikessa tekemisessä vessoista robotteihin, sillä ne kaikki yhdessä kertovat Legon tarinaa. Tuntuu siltä, kuin palvelupolkuajattelu olisi lisätty Billundissa asuvien dna:han.

Kiinnostavaa olisi tietää, millaisia tiedostamattomia asioita on Legojen avulla jo tähän päivään mennessä oivallettu?

Mihin sinä tai yrityksesi voisitte käyttää tätä metodia?

Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!
Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!

Mikrosementtiä vessan seiniin ja lattiaan

Hotelli Helpotus - Tässä se nyt on vihdoin valmiina!
Hotelli Helpotus - Tässä se nyt on vihdoin valmiina!

Saatiin vihdoin meidän ikuisuusprojekti eli hotelli helpotus valmiiksi ennen joulua. Nyt melkein kuukausi myöhemmin, tästä välivoitosta alkanut innostus ei ole vieläkään loppunut.

Lucky Me, sillä on ollut kiva touhuta juttuja yömyöhään. Tästä voikin päätellä, että vaikka keskeneräisyyden ajattelu ei ole päivittäin mielessä ollutkaan, niin on se näköjään painanut mieltä. Toki on mulla elämässä tällä hetkellä paljon muitakin innostavia juttuja, kuin vessa. Tästä se innostusputki kuitenkin starttasi.

AIVAN MAHTAVAA – sillä kohta meidän koti on täysin valmis!

Älkääkä vaan muistuttako pihasta 😉

Vessan pintojen tekeminen starttasi viime vuonna ennen joulua, jolloin ensimmäisiin vaiheisiin kuului vedeneristäminen ja seinävessan pöntön rungon kasaaminen. Taustaseinän sisässä kulkee myös radon- ja viemärin tuuletusputki, eli tällä tavalla saatiin putket näppärästi piilotettua seinän sisään näkymättömiin.

Vessa Grotesco tasoitteen jäljiltä ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyy seinän sisässä olevat radon- ja jätevesiputket
Vessa Grotesco tasoitteen jäljiltä ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyy seinän sisässä olevat radon- ja jätevesiputket
Mikrosementtiä ja seinään integroitu hylly
Mikrosementtiä ja seinään integroitu hylly

Taustaseinä ja sen lokerikko on tehty Tulppa®-levystä leikaten ja liimaillen, saumakohdat on nauhoitettu vedeneristenauhalla. Seinän ja lattian rajakohtaan on jätetty rako, jotta mahdollisen vesivahingon yllättäessä vesi valuu esiin, eikä jää pesimään ainoastaan seinän väliin. Lokerikon alimman hyllyn tein irrotettavaksi, sillä vessanpönttö tarvitsee huoltoluukun. Materiaaliksi siihen nappasin keittiökalusteista ylijäänyttä melamiini levyä, joka on nyt myös mikrosementoitu. Huoltoluukusta tuli kyllä huomaamaton ja se onnistui kyllä hyvin!

Vedeneristeen päälle levitettiin mikrosementin oma primer ja sen päälle levitettiin mikrosementin ensimmäinen aine Grotesco, jolla seinää saatiin tasoitettua. Taustaseinän Tulppa®-levy tasoitettiin ennen edellä mainittuja työvaiheita saneerauslaastilla.

Työvaiheita mikrosementin kanssa touhutessa kertyy aika paljon. Aineiden levittämiseen liittyviä työvaiheita kertyi neljätoista, mukaan lukien vedeneristäminen.

Mikrosementtiin oikean sävyn sekoittelin itse pigmenteistä ja lopulta se just oikea löytyikin. Halusin sellaisen sävyn, joka olisi mahdollisimman lähellä meidän betonilattian väriä. Nyt valmiina olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, sillä se näyttää hyvältä isona pintanakin, eikä ole pienessä tilassa liian tumma. Tosi hyvä yhdistelmä myös valkoisten kalusteiden kanssa.

Me käytettiin Ecolanicin mikrosementtiä ja pigmenttien sekoitusresepti toteutui seuraavanlaisesti:

  • Verde Oliva (oliivin vihreä) 1/2
  • Gris 20 % (kylmä harmaa) 1/4
  • Blanco (valkoinen) 1/4

Pigmenttien sekoittaminen on oma taiteenlajinsa, sillä väristä riippuen pigmentin määrä grammoina vaihtelee.

Hiomista pääsi tämän vessa projektin aikana harrastamaan viisi kertaa, sillä jokaisen mikrosementin kerroksen levitysten välissä piti hioa ja hionta tunteja kyllä kertyikin – meille molemmille. Lokeron tekeminen ei ollut helpoimmasta, eikä nopeimmasta päästä, sillä siinä oli muutama nurkka ja kulma läpikäytävänä jokaisen työvaiheen jäljiltä. En uskalla edes arvata, mitä sen teettäminen ulkopuolisella olisi maksanut.

Mikrosementti lattian lakkaus puolivälissä
Mikrosementti lattian lakkaus puolivälissä
Kaunis mikrosementti seinä ja vessan kalusteiden asennus
Kaunis mikrosementti seinä ja vessan kalusteiden asennus

 

Vinkkejä mikrosementin kanssa touhuamista harkitseville

  • Mikrosementti ja virheiden mahdollisuudet ovat todellinen yhtälö, sitä ei käy edes ammattilaisten kieltäminen. Onnistuessaan taas mikrosementillä saa tosi upean näköisiä pintoja. Pohjat pitää olla kunnossa, se on kaiken A ja O. Tasoitteluhommia on turha kuvitella tekevänsä mikrosementillä.
  • Remonttikohteissa kannattaa huomioida myös, että pölyä tulee paljon hiomisten myötä.
  • Työtunteja vessaan on uponnut ja se on tehty pääosin kokonaan omin voimin. Jos oltaisiin teetetty kokonaan ulkopuolisilla, niin en edes osaa arvailla vessan kokonaiskustannuksia. Luulenpa, että tästä huolimatta olla meidän kodin kalleimmat neliöt.
  • Lakan valintaan kannattaa perehtyä, sillä jos se ei ole tarpeeksi hyvää, niin lattiasta ei tule pitkäikäinen
Tarviiko kertoo jotain - No onneks on betonilattia, niin voi vaikka porata reikiä vanerilevyyn olohuoneessa...
Tarviiko tästä kuvasta kertoo jotain - No kerron vaikka, että onneks on betonilattia, niin voi vaikka porata reikiä vanerilevyyn olohuoneessa...
Poltetusta koivuvanerista meille katto - no miksipäs ei!
Poltetusta koivuvanerista meille katto - no miksipäs ei!
Tässä on meidän vessan katto - vapaina vuosinaan
Tässä on meidän vessan katto - vapaina vuosinaan
Poltettu vaneri ja valaisimen heijastukset
Poltettu vaneri ja valaisimen heijastukset

Vessan katoksi valikoitui muutaman mutkan kautta poltettu vanerilevy.

Tein vessan katon 6 mm koivuvanerista, yhtenä palana, eli vessanmittojen mukaiseksi. Tämän jälkeen poltin levyn ulkona karrelle ja lakkasin spray- lakalla ennen sisälle tuomista ja paikoilleen liimausta. Voin muuten kertoa, että on helpompiakin tapoja tehdä vessan katto – mutta mun elämän suola on aina ollut mielenkiintoiset ja pähkähullut kokeilut.

 

Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

 

 

 

Laajakuvan kun omistais...
Laajakuvan kun omistais...

Valkoinen DIY- sauna

Viime kesänä listailtiin mieheni kanssa taloomme liittyviä asioita, jotka halusimme että olisivat jouluna valmiina. Näistä kaksi sisätiloihin liittyvää asiaa olivat saunan lauteet sekä toisen vessan valmiiksi saaminen. Lauteiden valmistuminen oli jo joulukuun alussa selvänä, ne kyllä ehditään.

Vessan kanssa olikin sitten enemmän jännitysnäytelmää aina ihan loppumetreille asti. Tässä kohtaa voin taas katsoa peiliin ja kysyä kuka halusikaan poltetun vanerikaton? Tästä projektista voisin myös kirjoitella tänne blogiin. Meille erityisen merkityksellisen tästä joulusta teki se, että se oli ensimmäinen joulumme uudessa kodissa ja meillä oli sitä viettämässä yhteensä seitsemäntoista henkeä.

Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat
Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat

Minulla oli saunan suunnittelua aloittaessani selkeä kuva, siitä millainen sauna tulee tyylillisesti olemaan – moderni ilme ja selkeät linjat.

Mieheni oli päättänyt, että muulla ei väliä, kunhan saadaan vastakkaiset lauteet! Mieheni päätös määräsi siis saunamme oven paikan, eli keskellä seinää ja vastakkaisella puolella on ikkuna. Saunamme on mitoiltaan todella kompakti n. 190 x 180 cm. Näiden totuuksien ympärille lähdin sitten miettimään lopullista toteutusta sekä värimaailmaa – tumma vai vaalea?

Pitkään olin haaveillut mustasta saunasta ja sen värin tuomasta huolettomuudesta ja hämyisestä tunnelmasta. Päädyttiin kuitenkin vaaleaan saunaan siitä syystä, että haapa on itsessään niin kaunista, ettei sitä yksinkertaisesti tohtinut piilottaa. Aika sitten näyttää miten kauan se pysyy kauniina ja kuinka usein sitä tarvitsee huoltaa (lisätä saunasupia tai hioa).

Vastakkain lauteet saunassa
Vastakkain lauteet meidän saunassa

Ensimmäisen vuoden aikana käyttöjälkiä ei ole ilokseni paljoakaan tullut. Huoltotoimenpiteitä tein sen verran joulusiivouksen yhteydessä, että pesin alatasanteen höyrypesurilla ja lisäsin saunasupia toisen kerroksen. Siistiltä näyttää, mutta rantasaunaan en kyllä vastaavaa lähtisi edes miettimään, koska jalkojen mukana kulkeutuu väkisinkin paljon likaa ja roskia.

Saunassamme on käytetty kahta puutavaraa: seinät on Siparilan vaaleaa Haapa- saunapaneelia ja kaikki muu näkyvä puu on oman metsän haapaa. Alatasanteen ja lauteiden käsittelyaine on Tikkurilan valkoinen Supi Saunavaha. Se on Siparilan paneelien kanssa ihan täydellinen kombo, sillä sävyeroa ei ole ja se ei myöskään juurikaan muuta haavan luonnollista lämmintä värimaailmaa!

Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset
Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset

Saunahan ei ole vielä täysin valmis, sillä selkänojat on mietinnässä ja rappuset on vielä esteettisesti kesken. Rappusten aukot on tarkoitus vielä laittaa umpeen, niin että näköyhteys lauteiden alle katkeaa.

Pitkään on ollut mietinnässä, miten sen teen ja nyt olen päätymässä siihen, että liimaan yhtenäiset liimalevyt rappusten pystyväleihin. Sivut varmaan kiinnitän kiinteästi rappusten sivuihin. Siten rappuset on mahdollista työntää helposti lauteiden alle, silloin kun on siivouksen aika.

Keskeneräiset rappuset
Keskeneräiset rappuset
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä

Enää ei onneksi tämä keskeneräisyys ahdista 🙂 pikkujuttuja enää jäljellä!

Tässäpä tulisi sitten vielä muutama omasta kantapäästä poimittu vinkki, siitä mitä kannattaa tehdä toisin ja huomioida jo suunnitteluvaiheessa…

  • Huolehdi että puutavara on riittävän vanhaa ja kuivaa – unohda kiire valmiissa maailmassa tai osta ne haapalauteet valmiina. Jos puut olisivat olleet vanhempia, ne eivät olisi ehkä venkoilleet ihan niin paljon. Tästä vääntyilystä oli haittaa melkeinpä jokaisessa työvaiheessa. Tämä olisi varmasti myös vähentänyt lankkujen päiden halkeilua, jos kuivuminen oli ollut hitaampaa.
  • Jos toiveissa on lankkulauteet niin haapapöllien pituuteen lisäisin reilusti ylimääräistä pituutta, ihan minimissään 70 cm ja tämä olisi ihan rehellistä halkeiluvaraa. Nyt minun oli pakko halkaista lankut, sydänpuun halkeamien kohdalta. Leveistä lankuista olisi kyllä saanut todella kauniit ja uniikit lauteet, vieläkin sydämessä vähän kaihertaa tämän takia, mutta onneksi hienot sain muutenkin!
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haapalauteiden liimaus
Haapalauteiden liimaus
  • Halkeilemisen johdosta minulla oli lopulta leveiden lankkujen sijasta paljon halkaistuja lankkuja. Vaihtoehtoja etenemisen suhteen oli tehdä laude perinteisillä raoilla tai sitten tehdä niistä liimalevy, joka saattaa myös ajan kanssa haljeta, joko liiman pettämisen takia tai turpoamisen ja kuivumisen johdosta. Aluksi ajattelin, että en uskalla lähteä kokeilemaan liimaamista, vaan olin päätymässä perinteiseen ratkaisuun. Tämä päätös kuitenkin kaihersi mieltä ja siitä syystä lopulta hylkäsin raolliset lauteet.
  • Lauteita aloittaessani olin tietoinen myös siitä, että haapa elää ja vääntyilee paljon. Tietämisellä ja uskomisella on aina kuitenkin se merkittävä pieni ero, sillä usein vasta kantapään kautta kokemus muodostaa täyden ymmärryksen ja tämä projekti tarjosi minulle juuri sellaista oppia. Nyt olen sisäistänyt, että kyllä se ihan oikeasti elää ja vääntyilee.
  • Syksyllä sitten päätin, että kokeilen liimaamista, en voisi menettää enää muutakuin työajan. Löysin rautakaupasta Cascolin Outdoor- puuliimaa. Pullon kyljessä lupaillaa, että se sopii saunan lisäksi myös ulkokäyttöön ja sen kosteuden kestävyys luokka on D3. Luotto on liimaan nyt siis kova ja uskoisin, että vuodessa alkaa jo selviämään, lunastaako liima lupauksensa vai onko jossain vaiheessa edessä kenties uusien lauteiden valmistusprojekti.
  • Kuten jo aikaisemmin mainittu, niin haapa tosiaan elää (ihan omaa elämäänsä) ja liimalevyt veti itsensä myös ihan propelille ja meidän lauteet muistuttikin ensin keinutuolia, kunnes ruuvattiin lauteet alatasanteen rakojen kautta kiinni. Nyt ei kiiku eikä liiku ja on tukevat istua. Muista, että haapa elää ja vääntyilee!
  • Jos jänneväli on pidempi kuin meillä, niin ehdottomasti kannattaa tehdä lauteiden alle tukipuu, joka estää lauteiden taipumisen. Nämä meidän lauteet kestää kolme isoa miestä. Lauteiden vahvuus on 40 mm.
Haapalauteet liimattuna
Haapalauteet liimattuna
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus

Saunan tulikokeet on nyt takana, sillä joulu oli ja meni. Lauteet on testattu perheen ja ystävien voimin joulusaunomisten merkeissä. Meidän joulu sujui hyvin, toivottavasti myös sinunkin joulusi sujui hyvin!

Nyt kun projekti on loppusuoralla ja lauteet paikoillaan hymyilytyttää ja on aika alkaa pohtimaan uusia tapoja haastaa omaa osaamista. Saunan alkuvaiheista voit käydä lukaisemassa täältä.

Mitäs tykkäätte? Kumman olisit itse valinnut tumman vai vaalean?

Niin ja hei laudeliinat on vielä hakusessa – mielessä on jotain vaaleaa kaunista pellavaa. Vinkit otetaan vastaan!

 

Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät ”rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari

Syysloma Saksassa, part two – Burg Eltz linna

Syysloman jälkeinen elämä on ollut hengästyttävän kiireistä, viikonloput mukaan lukien. Nyt on kuitenkin sellainen hetki, että olen onnellisesti suvantovaiheessa – hetki ladata akkuja, ennen joulun kiireitä. Paljon innostavaa tekemistäkin on näköpiirissä. Viime lauantaina kokoonnuttiin naapureiden kanssa tekemään himmeleitä ja parin viikon päästä menen myös hopeasavi kurssille. Siitä kirjoittelen sitten tarkemmin joulukuun puolella.

Kirjoitin aikaisemmassa syysloma postauksessa Felsenmeeristä. Toinen kirjoittamisen arvoinen paikka on ehdottomasti Burg Eltz, joka on rakennuksena kuin myös historialtaan uniikki paikka!

 

Oletko nyt valmis hyppäämään keskiajalle?

 

Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle
Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle

Ekaks nice to know facts

Burg Eltz sijaitsee Frankfurt Am Main:sta länteen päin, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Linna on rakennettu jo 1000 – 1200 luvuilla, kolmen veljeksen toimesta ja se on ollut saman suvun omistuksessa rakentamisestaan asti. Linna on säilynyt vahingoittumattomana sen koko historian ajan suvun taitavien diplomatiataitojen ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

Eltzien linna on rakennettu 70 metriä korkean ovaalin muotoisen kallion päälle, keskelle laaksoa. Perustukset on siis nykymittapuun mukaan järeät. Linnan muoto jäljittelee kauniisti kallion muotoja, aikaansaaden uniikkia arkkitehtuuria. Elzbach puro kiertää linnaa kolmelta puolelta.

Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU
Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU

Linnalle pääsee kahta reittiä – kävellen sekä autolla, me valitsimme kävelyreitin. Eltz:in lehtometsää voisi kuvailla taikametsäksi, joka on nähnyt enemmän kuin ihmiselämään mahtuu. Kiemurtelevalla ja mäkisellä polulla kulkiessa, minulla oli koko ajan sadunomainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä mutkan takaa voisi ilmestyä linnanväkeä hevosillaan ratsastaen. Metsässä tuntui, että aika oli pysähtynyt.

Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - välipihalla
Burg Eltz - välipihalla
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman

Odotin linnalta ennalta vain hienoa arkkitehtuuria, mutta sen sijaan tämän kuvan kauniin linnan 850-vuotinen historia oli se, joka löi minut usealla tapaa ällikällä. Suomalaisena on ensinnäkin vaikea ymmärtää Saksan linnakulttuuria. Useimmat Saksassa vierailleet tietävät, että linnojahan Saksassa on, niitä on aikoinaan noussut kuin sieniä sateella. Jos tehdään pikainen vertailu Suomeen, niin mitä Suomesta nyt sitten löytyy, no ainakin Turunlinna, Olavinlinna ja Hämeenlinna. Nämä kaikki on rakennettu käsittääkseni puhtaasti puolustus tarkoituksessa strategisesti merkittäviin paikkoihin. Eltzien linnakin on rakennettu strategisesti oikeaan paikkaa, sillä se on sijainnut yhden merkittävimmän kaupankäyntireitin varrelle, sillä puro on linkittynyt Mosel jokeen.

Osallistuimme maksulliselle linnakierrokselle ja sen aikana valokuvaaminen oli kiellettyä, koska liikuimme ihmisten yksityisessä kodissa. Tämän linkin takaa pääsee vähän kurkkimaan tunnelmia. Kierros alkoi huoneesta, jossa oli säilössä paljon erilaisia aseita, mm. pyssyjä ja miekkoja. Kaikki ajalleen tyypilliseen tapaan, tarkkaan koristeltuja ja viimeisen päälle tarkkaan tehtyjä käsityön taidonnäytteitä.

 

 

Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Häikii
Burg Eltz - Häikii
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia

 

Ensimmäinen asia kierroksella joka laittoi miettimään, oli se, että suuressa osassa huoneita oli edelleen alkuperäiset pinnat ja tämä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten 850- vuotta vanhassa koko ajan käytössä olleessa rakennuksessa voi olla yhtäkään alkuperäistä pintaa jäljellä? Mitä tämä kertoo nykyisestä kertakäyttökulttuuristamme ja materiaalinkäyttö taidoistamme? Perinteiden kunnioittaminen, onko sitä oikeasti?

 

Burg Eltz - Hieno ovi!
Burg Eltz - Hieno ovi!

 

Huoneissa olevat huonekalut olivat pääosin puuta ja kierreportaat ja oviaukot kapeita. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet huonekaluista on valmistettu paikan päällä ja ne ovat myös samaisesta syystä säilyneet samoilla paikoillaan tähän päivään saakka.

Missäpä muuten arvelisitte, että olisitte heidän asemassaan keskiajalla säilyttäneet omaisuuttanne?

–No tietenkin holvisängyn (sänky jossa on pilarit ja katto) päällä, koska sieltä palvelusväki ei ylettänyt anastamaan sitä.

 

Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linna
Burg Eltz linna
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen

 

Linnaa katsellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, että mitä sen rakentaminen on maksanut ja miten se on rahoitettu? Linnan aarrekammiokin kertoi historiasta myös omaa sanatonta tarinaansa, siellä oli pääasiassa kultaa ja kultaa – niin paljon, että se muuttui tasapaksuksi. Heidän sukunsa kohdalla, voi jo ihan epäröimättä sanoa, että nyt on kyllä synnytty kultalusikka suussa! Eltzien suku on historiansa aikana ollut kirkollisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeissä asemissa ja he ovat vaikuttaneet koko sen ajan voimakkaasti Saksan historiaan.

Ritarisali oli itselleni mieleenpainuvin huone, siinä kiehtoi arkkitehtuuri ja tilaan liittyvät tarina. Kyseisessä tilassa on pidetty historiansa aikana merkittäviä neuvotteluja. Samaisesta salista löytyy myös salaisuuksien huone, jossa kerrotut asiat ovat olleet täysin luottamuksellisia… Sieltä löytyi mm. useita haarniskoita ja silmiin pistävää oli huomata, että ihmiset ovat oikeasti olleet silloin todella pieniä. Lapsiamme nauratti erityisesti yksi haarniska, jolla oli myös merkittävän iso maha, no onhan se niin että kyllä se elintasokumpu on siihenkin aikaan oman tilansa vaatinut!

Lastenhuoneissa oli maalaukset lapsista, joiden maalaaja oli tehnyt ennen linnaan saapumistaan lapsille vartalot valmiiksi. Linnaan saavuttuaan isäntäväki oli valinnut, että mikä vartalo tulisi kenellekin lapselle ja kyllä ennakkotiedoissa ei oltu huomioitu sitä, että ikäjakaumaa oli jonkin verran. Pienimmän lapsen maalaus hymyilytti, sillä vauvan kasvot oli maalattu isomman lapsen vartaloon. Vaikka monet asiat on aikoinaan tehty paljon yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin, kuin nykyään niin monissa asioissa on osattu myös oikoa nykyajalle epätyypilliseen tapaan.

Historiassa ja sen tuntemisessa itselleni antoisinta on kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan ja se, että uusien asioiden oppiminen on aina antoisaa. Vanha sananlasku matkailu avartaa, ei ollut tälläkään kerralla tuulesta temmattu.

Eltz forest - Taikapuu
Eltz metsä - Taikapuu

Syysloma Saksassa, part one – Felsenmeer

Syysloma oli erittäin onnistunut, niin kelien kuin kokemustenkin puolesta, takana on (taas) aktiiviloma.  Kuten jo aiemmin maininnut, niin löhölomat ei ole mun juttu. Sillon kun mennään, niin mennään eikä meinata!

Aurinko paistoi (viimeistä päivää lukuun ottamatta) koko viikon ja lämpötila pyöri päivisin kahdenkymmenen asteen tuntumassa. Keli oli siis ihan täydellinen aktiivilomailijoille. Retkikohteiksimme valikoitui lopulta Felsenmeer ja Burg Eltz. Saxonin Switzeralandin- kansallispuistosta haaveilin myös ennen reissua, mutta se jätettiin kokonaan omaksi reissukseen! Meillä oli koko viikon ajan käytössä vuokra-auto ja sen avulla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Tämän postauksen aiheena on Felsenmeer, Burg Eltzistä kerron myöhemmin.

Felsenmeer - hymy - aurinko
Felsenmeer - hymy - aurinko
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!

Felsenmeer eli tuttavallisemmin lohkaremeri sijaitsee Frankfurtin eteläpuolella, vain tunnin ajomatkan päässä. Arvaattekin varmaan, että minä rakastuin tähän kohteeseen – koska kivet! Ehkäpä joskus vielä pääsen sinne palaamaan…

Tämä paikka on ennen kaikkea aivan loistava aktiviteetti lapsiperheille. Felsenmeer on muuten saanut vuonna 2015 UNESCO Geo(Natur)Park kohteeksi.

Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Ruska kauneimmillaan!
Ruska kauneimmillaan!
Kaunis kuin koru?
Kaunis kuin koru?
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Mun sammaleiset rakkauskivet!
Mun sammaleiset rakkauskivet!

Lyhyesti vielä Felsenmeerin historiasta:

Ylänkö on muodostunut 340 miljoona vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksestä. Myöhemmin maanpinnan liikkeiden vuoksi kallio on pirstoutunut palasiksi. Jääkauden sulamisen alkaessa n. 12 000 vuotta sitten, ovat Felsenmeerin kivet saaneet pyöreän olomuotonsa ja samalla sulamisvedet on vieneet muun maa-aineksen mennessään.

Muinaiset roomalaiset käyttivät 300 – 400 luvuilla Felsenmeeriä kivilouhoksenaan ja siltä ajalta on jäänyt alueelle paljon todistusaineistoa (louhittuja kiviä), erityisesti alueen yläosiin. Onneksi kivet on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan luonnontilassaan – sillä kiipeilemisen näkökulmastakin on erittäin miellyttävää, että kaikki kivet on pyöreitä. En ainakaan muista, että kukaan meidän porukasta olisi saanut yhtään nirhaumaa kiipeilyn aikana!

Syyslomaviikon  aikana talvi oli ehtinyt valloittaa Suomen ja myös meidän pihan, joten nähtäväksi jää loppuiko meidän pihatyöt nyt sitten tähän tämän syksyn osalta.

Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Felsenmeerin louhittu kivi
Felsenmeerin louhittu kivi
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa

Tämä ja tulevat viikot ovat tämän syksyn kiireisintä aikaa ja blogissa tulee olemaan sen johdosta varmaan tavanomaista hiljaisempaa. Tänään nautin sunnuntaista ja takkatulesta.

Tiedättekö te sen tunteen, kun tulta katsellessa tuntee heti stressin helpottuvan?

Reissujalkaa vipattaa jo!

Jo perinteeksi muodostunut – syyslomaksi anoppilaan Frankurt am Mainiin on tulevana lauantaina taas ajankohtainen! Visiittejä sinne on tehty vuosien varrella useampia, joten tänä vuonna ajateltiin, että nyt on vihdoin aika laajentaa reviiriä isommalla kädellä! Lähinähtävyydet on jo nähty.

Reviirin laajentamisen apuvälineeksi vuokrataan auto, jolloin päästään liikkumaan oman mielen mukaan joustavasti paikasta toiseen. Julkisiakin voisi mielellään käyttää, mutta on ollut järkyttävää huomata, että Saksassa kaupunkien ulkopuolella viiden hengen liikkuttaminen julkisilla on kallista sekä hankalaa. Saksako muka yksityisautoilun luvattu maa? 😉

Viikon aikataulut ja määränpäät on vielä sopivasti avoinna…

 

Mikä on ollut sinun elämäsi ikimuistoisin turistikokemus?

 

Oman elämän ikimuistoisin turistikokemus sijoittuu vuorikiipeilijöiden suosimaan paikkaan – Paklenican kansallispuistoon. Silloin olimme roadtripillä häämatkan merkeissä ja ajoimme Kroatian läpi, eteläpään Dubrovnikistä aina Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan.

Tämän ajoreitin varrella koluttiin monen monta kansallispuistoa, koska me molemmat innostutaan niistä. Oli satumaisen kauniita vesiputouksia,  tippukiviluolaa ja paratiisisaarta, kaiken kaikkiaan niistä jäi paljon hienoja muistijälkiä. Kaikkia näitä paikkoja kuitenkin yhdisti turistimassat.

Alkureitti Paklenicalla oli pusikkoinen, vaatimaton ja jopa kävelyreitille oli valettu betonia ja mukulakiviä, jotka oli paikoin tosi liukkaita. Ihmeteltiin vähän tätä, mutta jatkettiin matkaa nilkan muljahtamisen uhalla.

Käveltiin ensimmäiselle ja alueen ainoalle kahvilalle, jossa toimintasuunnitelma laadittiin faffan kaffin äärellä. Päätettiin antaa tällekin kansallispuistolle mahdollisuus ja kävellä vain lyhintä reittiä takaisin autolle! Se päätös kannatti sillä reitti palkitsi meidät ruhtinaallisesti, kilometrejä reitillä kertyi yli 20 ja korkeuseroa oli 900 metriä.

Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!

 

Paklenicalla patikoidessani lävitseni pyyhkäisi miellyttävä pienuuden tunne ja elin täysin hetkessä.  Tämä tunne tuli siellä täysin arvaamatta, todella lujaa takavasemmalta. Ilmassa tuoksui villeys ja korvissa kaikui erämaan hiljaisuus. Mittasuhteet oli jotenkin aivan häkellyttävät, kuvien avulla voin itse taas muistaa sen tunteen.

Miltähän mahtaa tuntua oikeasti suurien vuorien valloittajista?

Ette muuten ikinä arvaa mikä oli vaikein osuus patikoinnissa!? – No se oli tietysti mukulakivistä serpetiinipolkua pitkin laskeutuminen alas. Aloin puolessa välissä alamäkeä pelätä muuttuvani Teletapiksi, koska jokaisen kaarteen takaa paljastui aina tismalleen samannäköinen alaspäin vyöryvä kaarre: ”uudestaan, uudestaan, uudestaan…”

Haaveilen nyt suuresti uuden ”Paklenican” löytämisestä, hiki ja tuska tällä reitillä olisi tervetullutta. Kohteen ei ole pakko olla vuori. Turistirysästä miinusta, sillä seikkailunhaluinen introvertti tarvitsee ympärilleen tilaa hengittää. En ole koskaan ollut ihminen, joka haaveilee löhöilylomasta drinksulasi kädessään, vaan mun unelmat liittyy omien rajojen koetteluun, muistijälkiä hankkimiseen ja seikkailuun, niin että sydän meinaa pakahtua!

Mistäpä siis löytyisi parille päivälle sopiva seikkailu?

 

 

 

Saxon Switzerland
Saxon Switzerland
Bastei:n silta
Bastei:n silta

Ukki matkustaa tulevalla viikolla Dresden:iin työmatkalle, josta sain seuraavan ajatuksen Saxon Switzerland kansallispuistosta.

Varmuudella tiedän, että ainakin mennään katsomaan vähän saksalaisia kiviä läheisessä Felsenmeer:ssä.

Burg Eltz on myös yksi hyvä vaihtoehto.

 

Löytyiskö keltään muita hyviä must see vinkkejä?

Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz

Mikäs se sieltä tupsahti?

Vihdoin ja viimein ensimmäinen postaus puutöistä! Postauksen aiheessa piilee tarkkaavaisille lukijoille yllätys ja se ei ole todellakaan mitään saunaan liittyvää, vaan koivuinen Tv-taso. Vannoin aikaisemmin täällä blogissanikin, että ensin teen puutöissä kaikki rästihommat ja vasta sitten aloitan uudet työt...

Nooh, niinhän siinä ei sitten käynyt, sillä sain itseni kiinni rysän päältä heti sen jälkeen, kun mieheni hankki uuden telkkarin. Sitten tämä projekti oli tuotantolinjalla ennen kuin ehdin itselleni kissaa sanomaan. Pääasia kuitenkin on, että meidän koneisto pyörii, asiat etenevät ja saadaan kotia eteenpäin palanen kerrallaan!

Liimatappien reikien poraus
Liimatapit ja niiden reikien poraus
Taustalevyn uran talttausta
Taustalevyn uran talttausta
Tv-tason liimaus
Tv-tason liimaus

Vanha tv-taso on ajanut kunnialla asiansa tähän saakka. Edellinen versio oli myös minun tekemäni, mutta se ei oikein koskaan näyttänyt täysin sopivalta meidän uuteen kotiimme. Mittasuhteet oli varmaan suurin ongelma, leveällä seinällä se näytti liian kapealta. Visio uudesta tv-tasosta oli alusta asti selkeänä päässä, valkoinen ja moderni seinään kiinnitettävä malli, johon pitää saada näppärät ovet. Ovet siksi, että haluan tarvittaessa johtojen sekamelskan täysin piiloon!

Taustalevynä käytin "kierrätysvaneria", joka on tullut meille jonkun rakennustarviketoimituksen yhteydessä. Vähän eri sävyä, kuin koivu mutta kunhan ovet saadaan niin eipä tuo enää sitten silmiin pistä.

Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Tv-taso ja johtojen sekamelska
Tv-taso ja johtojen sekamelska

Tähän tv-tasoon on tulossa vielä alhaalta ylös nousevat/taittuvat ovet, mutta ne saavat vielä hetkisen odottaa!

Mitäs ootte tuotoksesta mieltä?