Roadtrip Lofooteille – part 2 (Røren, Kvalvika ja Viikinkimuseo)

Kvalvikan ranta
Aamun lähtötunnelmat Uttakleivilta

Røren

Jätettyämme ihanan Uttakleivin taaksemme, siitä voit lukea lisää tästä. Löydettiin ihan mukiinmenevä leirintäalue Rørenin vierestä, johon pistettiin heti leiri pystyyn. Pakattiin pienet eväät matkaan ja lähdettiin valloittamaan Rørenin huippua. Mun jalka pääsi ensimmäiselle tosi koetukselle ja kineesioteipit siihen pyöräytettiin, ennen kävelyä.

Koko alkumatka oli pelkkää kiemuraista ylämäkeä ja se onnistui mun jalalla melkein leikiten. Ylhäällä maasto oli tosi paljon tasaisempaa ja helppokulkuista tervejalkaiselle. Mun eteneminen tyssäsi kuitenkin ennen viimeistä huippua, kun polku alkoi viettää vinosti liikaa ja jokaisen askeleen kanssa piti olla tosi tarkkana. Lopulta kävely alkoi tuntumaan niin kipeältä, että jätin leikin kesken. Me käännyttiin lasten kanssa takaisin ja mies kävi vielä viimeiselläkin huipulla. Olin vähän kade! Oli kuitenkin fiksu päätös kääntyä, sillä alamäki oli tuskainen mun jalalla, kuten jo ylöspäin kiivetessä aavistelin. Siitä kuitenkin selvittiin.

Meidän jengi
Hetken aikaa nähtiin aurinkoa
Isi ja poika
Isi ja poika
Akumatti huipulla
Alaspäin, alaspäin... auto näkyy jo!

Uni muuten maistui tämän suorituksen jälkeen! Askeleita kertyi tämän päivän aikana karvaa vaille 18 000 ja sen pituinen oli Rørenin reissu!

Kvalvika
Tästä lähtee!

Kvalvikan ranta

Olin haaveillut telttailusta myös Kvalvikan rannalla, mutta se osoittautui mahdottomaksi, kuten eilinen reissu osoitti. Sillä eihän meidän tavaroiden kantamiskyky ollut ihan kohdillaan. Mulla oli ihan riittävästi haastetta itseni liikuttamisessa ja muksujen selkään oli turha yrittää siirtää minun tavaroitani ja vaikka mun mies vahva onkin, niin ei sentään kameli.

Eilisestä viisastuneena jalkani teipattiin tänään tukevammin (urheiluteipillä) ja kyllä vain, aloin jo muistuttaa vauhdillani sunnuntailenkkeilijää. Välillä piti oikein muistella, että astuppa nyt ihan varovasti. Kvalvika beachille päästessämme todettiin, että täällähän tuulee toden teolla ja harmitus telttailemattomuudesta hälveni mielessäni. Sillä sen verran isoja vaahtopäät olivat. Tehtiin ruuat rannalla ja tutkittiin paikkoja tukka hulmuten. Saimme nähdä myös vilauksen auringosta ja vaude miten kauniisti se maisemaa valaisikin!

Kvalvika
Tämän nyppylän takana näkyy jo Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Lounasmaisemat
Kvalvikan lampaat
... ja lounasseura
Aurinko
Aurinko
Kvalvikan ranta
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos

Kaunis paikka oli tämäkin, mutta se täytyy kyllä sanoa, että aurinko on Lofoottien reissulla olennainen osa maisemia. Meren turkoosi väri alkaa näkymään jo pienestäkin paisteesta ja se on näiden maisemien suola.

Kvalvikan rannalta käveltiin sitten autolle ja jatkettiin matkaa kohti Lofoottien kärkeä. Illalla käytiin ajamassa Å:ssa asti ja etsittiin sieltä telttapaikka, mutta sellaista (ei maksullistakaan) ei löytynyt. Tehtiin Å:ssa kuitenkin iltaruoka, Lofoottien päätebussipysäkillä. Siihen aikaan ei enää ollut bussiliikennettä ja se oli just sopiva meidän käyttöön!

Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä

Koska Å:sta ei löytynyt telttapaikkaa, niin lähdettiin ajelemaan takaisinpäin ja koska tähän asti oltiin oltu yöt leirintäalueilla ja nyt päätettiin kokeilla jotain uutta ja vietettiin yksi yö sillan alla katuojassa. Onneksi tämä kuulostaa sanoin kerrottuna pahemmalta, kuin tilanne todellisuudessa oli. Jälleen kerran maisemat seurasivat meitä ja hyvin nukutti täälläkin. Tästä yöstä meidän lapset voi isona sitten kertoa hurjia tarinoita rankasta lapsuudestaan… Syy miksi päädyttiin tällaiseen paikkaan on se, että meidän teltta on kokonsa puolesta haastava pystytettävä, joten tasaisen paikan löytäminen Norjasta ei ollut aina ihan itsestään selvää. Pienellä teltalla löytyy leiripaikkoja helpommin hyvin usein myös hoidettujen tienvarsivessojen läheisyydestä. Kaikilta pysähdyspaikoilta löytyi myös runsaasti hyväkuntoisia pöydät kokkailua tai eväiden syömistä varten.

Pro tip: jos ei meinaa telttapaikkaa löytyä, niin kannattaa olla siltojen läheisyydessä tarkkana, sillä niistä lähtee huoltotiet sillan alle ja näin mekin löydettiin hyvä paikka iltamyöhään.

Day 6 – Sadepäivä

Teltta purettiin aamulla jo melko vauhdikkaasti, sillä olihan sitä jo useana päivänä harjoiteltu. Tämä oli hyvä, sillä telttaa purkaessa alkoi jo vähän ripsiä vettä. Itsestäni aloin huomaamaan jo pientä reissuväsymystä ja tämän seurauksena kamera ei ollut enää niin aktiivisessa käytössä, kuin ensimmäisinä päivinä. Tästä alkoi meidän kotimatka ja seuraavan yön halusimme viettää Ruotsin Abiskossa.

Lofotr Vikingmuseum
Lofotr Vikingmuseum

Lofotr Vikingmuseum

Menomatkalla meiltä jäi harmiksemme käymättä Viikinkimuseossa, joten päätimme nyt sadepäivänä korjata tilanteen. Museo-osuus oli vähän raskas lapsille, koska suomea ei ollut valittavissa kuulokkeiden kautta ääniopastukseen. Erikoissanastoa englannissa sen verran paljon, että aikuiseltakin olisi vaatinut mielikuvitusta ymmärtää kaikki näytillä ollut. Pintapuoliseksi jäi tästä syystä tutustuminen varsinaiseen museo-osioon.

Siirryttiin sitten varsinaiseen viikinkitaloon, joka on rakennettu sellaiselle paikalle mistä on löytynyt kahden alkuperäisen 500 – luvulla rakennetun viikinkitalon perustukset (toinen talon perustukset ovat nähtävänä uudelleenrakennettua taloa vastapäätä). Talo on siitä erikoinen, että se on isoin löytynyt ja pituutta nykyisellä rakennuksella on 67 metriä ja alun alkaen 83 metriä. Sisätilat jakautuvat viiteen huoneeseen, joten tästä jokainen voi päätellä, että ihan pieniä kopperoisia huoneet eivät ole ollut. Täällä oli käsityöläisen silmin vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää: pystykangaspuut, vanhalla tavalla valmistettuja vaatteita, neulakinnastekniikkaa, kehrääjänainen, sänky, jossa oli risuja ja lampaantaljoja pehmikkeenä ja kauniita nahkakenkiä… Näissä tiloissa olisin viihtynyt pidempäänkin.

Hienoja nahkakenkiä!
Keittokattila
Keittokattila

Keskimmäinen iso huone oli ruokasali ja siellä opas kertoi englanniksi monipuolisesti meille talon ja viikinkien historiasta. Itse olen viikinkeihin jonkun verran jo aikaisemmin perehtynyt, joten oli helppo kuunnella ja täydentää omaa tietämystä, kuten vaikka sininen ja purppura väri vaatteissa ovat olleet siihen aikaa rikkaiden värejä ja naiset pystyivät perimään talon ja omaisuutta. Naiset ovat olleet yhtälailla taisteluissa mukana, haudoista on löytynyt aseita. Viikingit kirjoittivat riimuilla, mutta eivät kirjoittaneet omaa historiaa ylös. Historiaa on kirjoitettu vasta myöhäiskeskiajalla saagojen pohjalta. Viikinkien vaikutus kieleen Thorin päivästä on tullut thursday ja Tyrin päivästä on tullut tuesday. Mites sitten perjantain laita? No tietty Frejan päivästä on tullut friday. Viikinkitalon keskuslämmitysjärjestelmänä toimi muuten karja ja kotieläimet, joiden paikka oli talon toisessa päässä. Niin ja muistakaa nyt, että viikingeillä ei oikeasti ollut sarvikypäriä. Viikingit käyttivät rautaisia ja/tai nahkaisia kypäriä.

Jatkettiin viikinkitalosta ulos rannan suuntaan – vaikka satoi ja vihmoikin. Kävelyreitti oli yllättävän pitkä kipitettäväksi jalkani kanssa, mutta onneksi se oli helppokulkuista tietä. Tieltä käsin näkyi villisikoja ja hevosia. Rannantuntumassa oli kivoja aktiviteetteja mm. jousiammuntaa, kirveenheittämistä ja sepänpaja. Seppä olikin viikinkien aikaan yksi kylän arvostetuimmista henkilöistä.

Lapset innostuivat jousiammunnasta ihan tosissaan ja pyysivät, että saisivat itselleenkin jousipyssyt. Tämä laitettu harkintaan, sillä myönnetään, että olihan niillä kiva ampua. Näistä touhupisteistä jatkettiin rantaan viikinkilaivan suuntaan ja ehdittiin juuri nähdä, kun se irrottautui laiturista. Ei siis oltu tajuttu, että viikinkilaivalla olisi päässyt puolen tunnin risteilylle (lähtöjä puolen tunnin välein). Tässä vaiheessa meillä kaikilla alkoi jo vatsan pohjassa kurnia, joten jätimme väliin veneilyn. Eli jos haluaa risteilylle niin kannattaa heti suunnata rantaan ja käydä ampumassa jousipyssyllä, jos on aikaa ennen lähtöä, koska paikat ovat ihan vierekkäin.

Seppä työssään
Seppä työssään

Tämä oli viimeinen paikka missä käytiin Lofooteilla ja onneksi käytiin, sillä se oli sen arvoista! Tästä jatkettiin matkaa Ruotsin puolelle Abiskoon yöksi, jossa tarkoituksenamme maastopyöräillä seuraavana päivänä.

Roadtrip Lofooteille – Part 1 (Kukastunturi ja Uttakleiv)

Uttakleiv
.

Me oltiin haaveiltu jo useampi vuosi Lofoottien reissusta ja viime kesänä päätettiin, että seuraavana kesänä sitten mennään. Kävi kuitenkin niin, että tasan kolme viikkoa ennen reissuun onnistuin murtamaan jalkani. Ensiavun lääkäri arvioi paranemisajaksi 3-4 vkoa (juoksukieltoa sain myöhemmin kuudeksi viikoksi). Onneksi murtuma oli pieni ja kontrolliröntgen osoitti, että luutuminen oikeaan asentoon oli onnistunut ja leikkausta ei tarvittu. Vielä muutamia päiviä ennen reissua kävelyni oli todella hidasta ja yhtä huojuvaa, kuin kamelilla. Onneksi paranemisen etenemisen huomasi päivittäin ja kivut vähenivät vauhdilla. Jalan takia, en oikein osannut ennakkoon iloita tästä reissusta, koska sinne pääseminen tuntui koko ajan niin epävarmalta. Epävarmuutta mukaan toi myös uuden kävelytyylin kipeyttämät kantapäät, jonkinasteisen tulehduksen sinne sain.

.

 

 

 

Onneksi kuitenkin pääsimme reissuun, sillä asenteella, että mennään minne päästään.

Vielä muutamia päiviä ennen reissua kävelyni oli todella hidasta ja yhtä huojuvaa, kuin kamelilla. Onneksi paranemisen etenemisen huomasi päivittäin ja kivut vähenivät vauhdilla. Jalan takia, en oikein osannut ennakkoon iloita tästä reissusta, koska sinne pääseminen tuntui koko ajan niin epävarmalta. Epävarmuutta mukaan toi myös uuden kävelytyylin kipeyttämät kantapäät, jonkinasteisen tulehduksen sinne sain. Onneksi kuitenkin pääsimme reissuun, sillä asenteella, että mennään minne päästään.

.

Meidän ryhmärämämme kokoonpano muodostui kahdesta aikuisesta ja kahdesta yksitoista vuotiaasta lapsesta, maastopyöristä, teltasta ja matkailuun turhan pienestä auton peräkontista. Ruuat ostettiin ajan ja rahan säästämiseksi etukäteen, gluteenittomina ja valmistettiin retkikeittimellä.

reissutunnelmissa
Näkyykö reissutunnelma ilmeistä?

Day 1

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ensimmäisenä päivänä Ounastunturille asti, mutta me päätettiinkin jäädä Äkäslompolon leirintäalueelle, koska siellä oli niin kauniit maisemat ja ajoakin oli kertynyt tähän jo karvaa vaille 700 km. Maisemien lisäksi oli ilmeistä se, että saatiin heti runsaasti uusia mäkäräystäviä ja se motivoi kummasti pitämään teltan ovet visusti kiinni ja seuraavana päivänä ne kirittivät meitä pyörää taluttaessa. Ekana yönä teltassa nukutti makoisasti ja itselleni uusi telttavaruste; korvatulpat osoittautuivat heti korvaamattomaksi! Olen aina ollut herkkäuninen ja kaikenlaiset äänet vaikeuttavat nukahtamista ja nukkumista. Toinen reissun unen parantamiseen käyttämäni ”innovaatio” oli laittaa tuubihuivi silmille, tämä toimii täydellisesti kompaktina matkaversio pimennysverhoille ja tuntuuhan tuo toimivan kotonakin (sillä olen nähnyt tytön nukkuvan kotonakin näin).

Äkäslompolo
Äkäslompolo

Kukastunturi

Aamulla herättiin ja tehtiin ruokaa ja lähdettiin maastopyöräilemään. Tämä oli lasten ensimmäinen oikea maastopyöräretki. Ajokilometrejä siitä kertyi 12 km.Sanotaan, että matkailu avartaa ja Kukastunturin huipulla todellakin oli avaraa ja kaunista. Suomessa on kyllä mielettömän upeita paikkoja ja useamminkin pitäisi koti Suomessa matkailla.

Korkeuseroa huipulle oli noin 300 metriä ja se matka sisälsi tunteiden vuoristorataa. Itkettiin, raivottiin ja naurettiin. Pieni haaverikin sattui irtokivien takia alamäessä, mutta onneksi siitä selvittiin pelkällä ruvella. Oma jalka kesti pyöräilyssä ihan ok, vaikka vähän jännittikin, että jos joutuu tukea ottamaan murtuneella jalalla. Mielialojen kanssa taisteluista huolimatta tai kenties ansiosta, tämä jäi varmasti meille kaikkien mieliin koko elämäksi ja itse arvostan elämässä muistijälkiä. Muistijäljillä tarkoitan niitä muistoja, mitkä muistat vielä vanhana kiikkustuolissa.

Kohta ollaan Kukastunturin huipulla!
Melkein jo huipulla!
Kukastunturi
No nyt ollaan Kukastunturin huipulla!
Kukastunturilta alaspäin
Ja nyt sitten alaspäin!
Day 2 Lähdettiin joskus neljän aikoja ajamaan kohti Ruotsia. Alunperin oli tarkoitus ajaa Kilpisjärven kautta, mutta sääennustetta tutkittuamme päädyimme toisiin ajatuksiin, sillä sinne oli juuri saapumassa iso sadealue ja telttailijan näkökulmasta se ei ollut järin houkutteleva yhtälö… Sadetutka ohjasi reittimme Kiirunan itäpuolelle ja sieltä löysimmekin sopivan leirintäalueen Arctic Wilderness Camp. Ajokilometrejä kertyi varmaan korkeintaan 250 km. Leirintäalueella olisi voinut viettää lämpimänä päivänä pidempäänkin aikaa, sillä siellä oli vapaasti käytettävänä mm. kanootteja ja suppilautoja. Puolilta päivin taidettiin jatkaa täältä matkaa ja ajettiin Lofooteille asti, sillä seuraavaksi kahdeksi päiväksi oli luvattu unelmakeliä…   Ruotsin puolella ajettiin Kiirunan ja Abiskon ohi ja nähtiin matkalla tosi kauniita tuntureita. Tytär ilmoitti matkalla muuttavansa isona sinne. Norjan puolelle saavuttaessa maisemat eivät huonontuneet. Narvikissa kävimme nostamassa vähän rahaa ja tankkaamassa, sillä Lofooteilla on tosi vähän tankkauspaikkoja ja siitä sitten jatkettiin saman tien matkaa. Autosta katselin ympärilleni ja totesin, että tämä on rakkautta ensisilmäyksellä ja mietin, että kyllästyykö paikalliset koskaan näihin maisemiin. Sama minne katseensa kääntää, niin aina on kaunista. Vesiputouksia, turkoosin väristä vettä ja toinen toistaan kauniimpia vuoria, niin ja lampaita. Melko pian Narvikin jälkeen olisi ollut mahdollista käydä meriakvaariossa ja viikinkimuseossa, joita moni meille suositteli. Jätettiin akvaario ja viikinkimuseo kuitenkin tällä kertaa väliin, koska halusimme päästä nauttimaan täysin siemauksin unelmakeleistä. Loppuviikoksi kun oli luvattu sääennusteeksi epävakaista keliä. Saavuttuamme Lofooteille meidän ensimmäinen määränpäämme oli Uttakleivin ranta, jonne saavuimme ilta yhdeksän jälkeen. Teltan pystytyksessä hyvä apuväline oli retkilapio ja ei toki maaston epätasaisuuden takia, vaan lampaan kakkojen vuoksi. Niitä alueella meinaan piisaa! Onneksi ne olivat koostumukseltaan varsin heinäisiä ja onneksi oli valoisat yöt, niin ei tarvinnut yöllä pelätä kakkaan astumista.
Day 3 – 4 Uttakleiv Nukuttiin kaksi yötä tällä rannalla, josta lapset (niin kuin mekin) olimme ihan haltioissamme. Rannalla vaelteli ympäri vuorokauden turistien lisäksi myös paljon paikallisia – lampaita. Uskon, että näiden lampaiden täytyy olla maailman onnellisimpia, sillä siellä lepää varmasti myös lampaan mieli. Jotenkin käsittämätöntä, että jossain maassa voi olla näin kaunista.
Uttakleiv
Uttakleiv
Uttakleiv
  Uttakleiv valtasi pienen palan sydämestäni, sillä kauneuden lisäksi rakastan laineiden pauhun ääntä, niillä on aina ollut minuun rauhoittava vaikutus. Itselle laineiden ääniin liittyy myös paljon lapsuuden ja nuoruuden kesistä mökillä. Mökki on ison järven rannalla ja siellä usein tuulee, joten laineiden ääntä/pauhetta siellä on usein. Isäni on intohimoinen kalastaja ja verkoilla käydessä olen ollut paljon isäni soutajana. Vaikka koskaan en ole meren rannalla viettänyt enemmälti aikaa, niin vesi on, kuitenkin elementtinä sama oli se sitten järvessä tai meressä. Funny fact: joskus mun tulee muuten kuunneltua kotona Spotifystä laineiden ääntä. Ootko itse koskaan kuunnellut?
Selfiemestari itse ja lampaat
  Toinen hymyn huulille kirvoittama ääni oli lampaiden määintä. Sillä eihän sitä voi kuunnella hymyilemättä. Lapsetkin heittivät monen monta vitsiä aiheesta. Yks meni näin: ”Kuka teistä on se Late?” johon yksi tai useampi lammas vastas: ”Määäää”.
Nyt mennään eikä meinata!
  Hiekkarannan hiekka oli harmaan-valkoista (kauneinta näkemääni) ja vesi hyytävän kylmää. Tästä huolimatta muksut ja mun mies intoutuivat mennä uimaan Norjan mereen. Välineurheilu oli hieman läsnä ja toi pientä helpotusta asiaan, sillä mukana matkassa oli märkäpuvut. Minä tyydyin kuvaamaan ja treenailemaan jalkaani rannalla kävelyllä.  
Uimakamuja ilmaantui
  Uttakleivin rannalla yllätin itseni toistuvasti huokailemasta ja ei toki lomalla huolien takia, vaan yksinkertaisesti kauneuden takia. Jos jokin on henkeäsalpaavan kaunista, niin tämä ja keli oli myös täydellinen.
Et saa mua kiinni...!
Nice to know facts: Rannalla oli hyvin hoidetut vessat ja toimivat vesipisteet. Teltalla majoittuminen maksoi muistaakseni noin 16 euroa yöltä.   Checkout on joka päivä 13.00, joten jos haluaa maksimoida rannalla vietetyt tunnit, niin kannattaa saapua jo aamupäivällä. Autolla saavuttaessa matkan varrella on Haucklandin ranta ja siitä parin kilometrin päässä, vuoren toisella puolella on Uttakleivin ranta (ilta-aurinko). Uttakleivin puolella meidän puhelimista hävisi nettiyhteys, mutta vuoren toisella puolella se toimi. Haucklandin puolella (ilta-aurinko ei paista tänne) oli telttailu kielletty, ainakin kieltokyltit niin määräsivät. Näytti siellä kuitenkin joitain telttoja siitä huolimatta olevan. Haucklandin rannalla kävimme seuraavana päivänä maastopyöräilemässä. Reitti sinne kulkee rannikkolinjaa pitkin ja se on todella helppokulkuinen (pääsee vaikka pyörätuolilla) ja pakko sanoa, että maisemat ovat kauniit. Poika tuumasi maisemien olevan kuin elokuvamaisemat. Kiikaroitiin matkalla pyöriäisiä ja valaita – harmiksemme ei nähty.   Aamulla lähdettiin Uttakleivin hellästä, mutta tuulisesta huomasta, kohti uusia seikkailuja. Herättiin miehen kanssa kuuden aikaan aamulla, kun teltta lepatti villisti ympärillämme. Päätettiin alkaa samantien purkamaan kamppeita, kun teltan toinen pää rävähti kertaalleen irti ja tuuliolojen muuttumisesta suuntaan tai toiseen emme saaneet netittömässä elämässä käsitystä. Meren läheisyydessä elämisestä ja olemisesta meillä ei ole kokemusta ja tämä on hyvä muistutus noviisille siitä, miten äkkiä sääolosuhteet voi muuttua. Herätessämme keli oli vielä suhteellisen selkeä ja siellä ollessamme pystyi ihmettelemään, sitä miten nopeasti sumu/alapilvet valtasi laaksoa.   Tämän pitkän päivän tavoitteena oli löytää leirintäalue, jossa on suihkut, wifi ja pistorasiat kameran ja puhelimien akkujen lataamista varten. Hyvä että herättiin ja oltiin varhain liikkeellä, niin ehdittiin vielä paljon…   Ihanaa viikonloppua kaikille! - Mari

Roadtripin jälkimainingeissa

Finnlady Vuosaari
Vuosaaren satamassa lähtötunnelmissa

Reissusta on vierähtänyt jo useampi viikko ja siitä selvittiin kaikin puolin hyvin ja kelit suosi meitä – TODELLA.

Meidän Roadtrip alkoi perjantaina laivamatkalla Helsingistä Travemündeen, jossa olimme perillä lauantai iltana. En ole aikaisemmin kyseisellä laivareitillä matkustanut. Ennakkokäsitykseni laivasta olivat karut, totuus oli kuitenkin erilainen.

Finnladyn laiva oli oleskelutiloiltaan tosi avara ja rauhallinen, eikä karu ja kolkko, niinkuin mielikuvat. Jännä juttu on se, että en ole koskaan pitänyt laivamatkustamisesta. Tämä reissu teki kuitenkin poikkeuksen, sillä matkan aikana mieleeni hiipi ajatus siitä, että tämähän on mukavaa ja rentouttavaa. Rauhallisuus ja ilmavuus laivalla oli itselleni se juttu, minkä takia siellä viihdyin. Toinen tähän rentoutumiseen vaikuttanut asia oli se, että meillä ei ollut nettiä käytössä. Luulempa, että loma kannattaisi aloittaa aina ilman nettiä ja samalla minulla oli hyvää aikaa aloittaa kirjoittamaan myös oparia.

Lauantaina käytiin vähän heilumassa laivan salilla ja ei voinut kyllä maisemista valittaa. Kuumuuden yllättäessä, vilvoittelua varten löytyi parveke, josta näkyi tyyni jyvästävä sininen meri ja aurinko tarjosi täysilaidallisen parastaan. Ensimmäinen yö rantautumisen jälkeen vietettiin Lyypekissä ja sieltä löytyi heti ne ensimmäiset kukkivat kirsikkapuut! Sieltä lähdettiin sunnuntaina aamupäivällä ajamaan kohti Berliiniä.

Finnlady Lyypekin satamassa
Finnlady Lyypekin satamassa
Kirsikkapuu kukassa
Kirsikkapuu kukassa
Lypekin hotelli - Tällaisen mäkin haluaisin omaan pihaan
Lypekin hotelli - Tällaisen mäkin haluaisin omaan pihaan
Berlin skyline
Berlin skyline

Berliini

Kohti Berliiniä lähdettiin heti aamulla ja siellä oltiin kokonaiset kaksi vuorokautta ja siellä majoituttiin konttikylässä, joka oli toteutettu modernilla maulla ja rennolla otteella. Loistava paikka opiskelijoille ja budjettimatkaajille. Luksusta tässä paikassa ei pääse kyllä tavoittelemaan, idyllinen paikka senkin edestä. Isojen puiden alla oli kuormalavoista toteutettu oleskelualue ja ulkobaari. Suurimpana miinuksena oli se, että yhteiset pesutilat olis kaivannut tiuhempaa siivousväliä. Berliinissä käytiin useassa paikassa mm. useassa paikassa Berliinin muurilla ja vehreässä Tierkartenissa. Toisena päivänä vuokrattiin läheisestä pyörävuokraamosta pyörät ja niillä olikin tosi helppo huristella paikasta toiseen. Suosittelen pyöränvuokrausta Berliiniin!

Holocaust memorial
Holocaust memorial
Holocaust Memorialin lähellä kasvaa tämä kaunis kukkainen puu
Holocaust Memorialin lähellä kasvaa kaunis puu
Berlin Wall
Berlin Wall Art
Berlin Wall Art
berliini house art
Berlin Wall Memorialin lähellä oleva varsin lihaisa seinämaalaus
Berliinin muuri
Berliinin muuri
metalliromu_taide
Mun mies tapas sen kamun matkalla pyörävuokraamoon
Viktoriafall Berliinissä
Viktoriafall Berliinissä
Pyörällä Tierkartenissa
Pyörällä Tierkartenissa
Tierkarten - Alppiruusupuisto
Tierkarten - Alppiruusupuisto
Senja Tierkartenissa
Senja Tierkartenissa

Augustov

Berliinistä matka jatkui Augustoviin ja sinne osuikin reissumme lämpimin keli, jossa lämpöä oli varjossa 29 astetta. Mikä parasta niin, tämä sattui olemaan meidän ainut rantakohde. Augustovissa vietettiin koko päivä rannalla ja otettiin rennosti.

Augustovin rannalla
Augustovin rannalla
Beach life
Beach life

Varsova

Varsovassa liikuttiin vapaasti ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa ja tällaista kaunista nähtävää osui meidän kohdalle.

Varsovassa vastarinnan monumentti
Varsovassa vastarinnan monumentti
Tulppaaneja
Tulppaaneja
Kauniit patsaat
Kauniit patsaat

Vilna

Mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja Vilna kyllä yllätti tosi positiivisesti. Siellä oli jotenkin tosi rento tunnelma. Jotenkin Vilnaa voisi kuvailla jopa, ehkä sanalla skandinaavinen? Vilnaan ja Latviaan voisi tehdä kokonaan oman reissunsa.

Vilna ylätti meidät kauneudellaan
Vilna ylätti meidät kauneudellaan
Kivi taidetta
Kivi taidetta
Kaunis katos
Kaunis katos

Riika

Riikassa ehdittiin olla kaikista vähiten aikaa, koska meillä oli viimeiselle päivälle reilusti ajettavaa.

Mieheni kanssa olemme tehneet nyt kaksi isompaa roadtrippiä, ensimmäinen oli Kroatiassa vuosia sitten ja nyt tämä. Mulla alkaa vahvistumaan tunne siitä, että roadtripit on meidän perheen juttu. Ei oikein jakseta pyöriä samoilla kulmilla pitkään, saati löhötä pitkään samalla rannalla.

Tää oli mahtava reissu ja Finnladylla haluun kyllä vielä joskus uudestaan matkustamaan :). Ehdottomasti lasten kanssa mukavampaa, kuin autolla saman matkan ajaminen.

Riika ja kaunis puu
Riika ja kaunis puu
Kaunis on Riikakin!
Kaunis on Riikakin!

Keväinen Roadtrip

Meidän keväisen roadtripin retkisuunnitelma
Meidän keväisen roadtripin retkisuunnitelma

Mieletöntä, että lumet on käytännössä sulanut ja kohta on jo toukokuu. Näin keväisissä tunnelmissa, iskee aina tarve mönkiä pois talvikolostaan ja sen vuoksi päätettiin, että lähdetään kymmeneksi päiväksi reissaamaan omalla autolla (Saksa, Puola ja Baltia):

  • Lähdetään laivalla iltapäivällä Helsingistä – Travenmündeen (laivalla on syömisen lisäksi monenlaista viihdykettä mm. punttisali)
  • Tresmündeen saavumme seuraavana iltana, josta suuntaamme ekaksi yöksi Lyypekkiin
  • Matka jatkuu Berliiniin, jossa pörrätään varmaan parisen päivää, toivottavasti nähdään kaveri siellä (jos vaan pääsee töistä irtautumaan).
  • Neljäntenä kohteena on mahdollisesti Poznanin linnoitus, päätetään matkan varrella mennäänkö sinne vai suoraan Varsovaan
  • Varsova – huh, sinne on luvattu ensi viikoksi hellettä melkein 30 astetta
  • Augustov toimii kenties meidän yöpaikkana
  • Vilna (sielläkin on tarkoitus tavata tuttuja)
  • Riikaan ei vielä mitään suunnitelmia, mutta eikös täällä ollut ainakin hieno vanha kaupunki?
  • Tallinnasta sitten päivälaivalla takaisin Helsinkiin

Kertokaa kaikki must see jutut reissulle!

Syvälliset pohdinnat reissuun liittyen:

Vieläköhän kirsikat kukkii matkalla? Joko haikaroilla on pesät valmiina? Tukehdunkon koivun siitepölyyn, voi olla että selfieitä ei paljon otella… Kaikki tämä selviää varmasti ensi viikolla 🙂

 

Alppiruusu näkyy jo talon pohjoispuolella
Alppiruusu näkyy jo talon pohjoispuolella

Kukkiikohan atsaleat ja alppiruusut, kun tullaan takaisin? Nyt ne on vielä toistaiseksi lumen saartamia.

Hyvää viikkoa just sulle 🙂

Hopeasavesta – hopeakorut

Eilen alkoi loma – täydellistä!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja rännit tiputtavat vettä, mutta pihassa on edelleen lähemmäs metri lunta. Ilmassa alkaa kuitenkin olla jo kevään tuntua, kyllä ne lumet saa kohta kyytiä. Terassin lasikaton päältä on jo melkein kaikki lumi sulanut ja kunhan se sulaa loppuun niin terassillakin alkaa varmasti jo oikeasti tarkenemaan – ihanaa!

Olin joulukuussa toisen kerran hopeasavikurssilla ja tykkään tekniikasta kyllä tosi paljon. Tein siellä useammat korut ja siitä heräsi ajatus, että mitäpä jos tekisin tästä joka vuotisen perinteen.

Ennen talon rakentamisen aloittamista tein ensimmäisen hopeasavikoruni ja nimesin sen Tuohi- kaulakoruksi ja nyt sain luotua myös samaan sarjaa kuuluvat korvakorut. Mitäs tykkäätte näistä?

Tuohi- kaulakoru ja korvikset
Tuohi- kaulakoru ja korvikset

Taas kerran totesin, että mun sielulle kyllä sopii aina uudenlaisien taitojen opettelu, sielu imee energiaa kaikesta uudesta ja puskee samalla mitalla uusia ideoita pöytään.

Lapsena ja teininä mieluisin harrastukseni oli Aivian käsityökoulu (nykyisin Taitokeskus), jossa opeteltiin todella monipuolisesti eri tekniikoita, kuten vaikka hopea-, pronssi-, tiffany-, paperi- ja savitöitä lisäksi värjättiin, painettiin ja hitsaustakin pääsin kerran kokeilemaan. Olen kyllä tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä, että mahdollistivat tämän, sillä sieltä tarttunut niin monenlaisia taitoja matkaan. Mahtavaa huomata yllättävissäkin paikoissa, miten tätä taitopääomaa voi hyödyntää ja soveltaa.

Sterling- hopean ja pronssin työstäminen on siis jo entuudestaan tuttuahuttua, sillä olen tehnyt aikaisemminkin erilaisia koruja: sormuksia, ranne- ja kaulakoruja. Hopeasavessa on kuitenkin jotain taianomista, plastisesta kiinteäksi ja siksi se on tosi inspiroiva materiaali. Tämä ominaisuus tuo uusia mahdollisuuksia kehiin.

Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa
Hopeasavikorvis kuivuneena - ennen polttoa

Lyhyesti pieni tietopläjäys: tekniikka on keksitty Japanissa vuonna 1994.

Hopeasavea voi muovailla esim. sormilla, kaulitsemalla ja sen pintaan voi painella kuvioita. On olemassa myös nestemäisempää pastaversiota, jota voi sivellä pensselillä ja pursottaa. Se antaa taas aivan uudenlaiset mahdollisuudet – mielikuvitus vain rajana.

Kuivumisen jälkeen tuotos kuumennetaan uunissa ja tuloksena on 99,9% hienohopeinen koru. Hopeasaveen voi yhdistää zirkoneita, niillä saa kauniita yksityiskohtia. Hopeasaven kanssa ei saa yhdistää mitään sterling- hopeasta valmistettua, kuten riipuksen lenkkejä tai hopealankaa.

 

Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeasavikorvikset polton jälkeen
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Hopeariipuksen käsittely rikkimaksalla
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Rikkimaksa käsittely puolessa välissä
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!
Hopeasavikorvikset rikkimaksa käsittelyn jälkeen - Tsiikatkaa noita sävyjä!

Oma prosessini Tuohi- korujeni kanssa eteni idean saamisen jälkeen, niin että ensiksi tein kiehuvassa vedessä sulatettavasta massasta muotin ja painoin siihen tuohesta tehdyllä originaalilla jäljen. Tämän jälkeen testasin tavallisella muovailuvahalla, sitä miten mallinnus muottiin onnistui ja miltä se näyttää. Samalla sain myös hahmotettua itselleni tarvittavan hopeasaven määrää.

Kun hopeasaven määrä oli selvillä, lämmittelin hopeasavea elmukelmun sisällä sormilla hieroen ja tämän jälkeen yksinkertaisuudessaan painoin hopeasaven öljyttyyn muottiin. Irrotin sen sieltä varoen, työstin ylimääräiset rösöt ja virheet pois.

Kärsimättömänä nopeutin kuivumista hiusten kuivaajalla. Kun työ on kuivunut myös sisältä, sen voi laittaa uuniin jonka lämpötila on 650-800 astetta ja siellä se saa olla puoli tuntia. Tänä aikana hopeasavi sintrautuu, eli pienen pienet hiukkaset sulavat yhteen ja samalla se myös kutistuu 8-10 %. Uunista ottamisen jälkeen pinnassa on valkoista töhnää (haha tälle oli joku virallinen nimikin) ja se harjataan teräsharjalla tai sukkapuikolla pinnasta pois.

Sen jälkeen pintaa voi työstää ja hioa niin kuin haluaa. Itse jätin pinnan tarkoituksella vähän rösöiseksi, koska en halunnut lopputuloksesta liian sliipattua. Tämän jälkeen käsittelin korut rikkimaksalla maalaten. Rikkimaksa tummentaa ja tuo kauniisti esiin erilaisia sävyjä.

Näkyyhän korvikset - varmasti?
Näkyyhän korvikset - varmasti?

Viettäkäähän te kaikki ihanat mukavaa pääsiäisen aikaa ja antakaan auringon helliä 🙂

Nii ja kutsukaa mut juhliin, niin voin ottaa noi korut käyttöön!

– Mari

Parvisänky – moderni, jykevä ja kaunislinjainen

Tänään päätin ottaa itseäni tiukalla otteella niskavilloista kiinni ja kirjoittaa kuulumisia tänne blogiin. Vauhtia on viime aikoina todentotta riittänyt ja hyvä niin, en ole laakereillani lepäävä ihminen.

Tämän kevään viimeinen puutyö on koivuinen parvisänky – tyttärelleni.

Halusin tehdä sen itse, koska jälleen kerran en löytänyt valmiina mieleistä. Meidän kodin huonekorkeus on melkein kolme metriä, joten sängyn allakin mahtuu jotain touhuilemaan ja näin ollen huoneeseen saadaan lisää tilaa.

Moderni, jykevä, mutta samalla kaunislinjainen sänky on tähtäimessä – arvostellaan lopputulos sitten yhdessä valmiina. Aavistuksen jännittää, se että tuleeko huoneesta liian ahtaan oloinen, koska sänky valmistuu 120 cm leveälle patjalle.

Edellä mainittujen adjektiivien lisäksi, halusin sängystä sellaisen, että vakiona hujan hajan lepäävät petivaatteet piiloutuvat sängyn syövereihin. Syystä, että yksinkertaisesti, poissa silmistä – poissa mielestä.

Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas
Parvisänky - moderni, jykevä ja linjakas

Yleensä olen vahaillut valmistamani huonekalut, mutta tällä kertaa ajattelin maalata sängyn peittävällä maalilla, väri tulee olemaan jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta.

Oisko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, että millä peittävällä maalilla saa kauniin ja kestävän lopputuloksen?

Mua hymyilyttää tätä kirjoittaessa, sillä oon huomannut, että mun ”pienille” projekteille aina nauretaan puutöissä (hyvässä mielessä).

Mitäs sä nyt teet?

Oon mä toki sellaisia pienempiä töitäkin tehnyt, kuten vaikka teepusseille tarkoitetun laatikon. Isoja linjoja on jotenkin kuitenkin kivempi vedellä ja samalla saa jumpattua painavien puiden kanssa. Pieniä töitä on hyvä tehdä aina silloin, kun puuvarasto pursuaa jämäpätkiä.

Eilen muistelin ensimmäistä puutyötäni ja se oli 2,5 metriä leveä patterinsuoja. Se on kyllä edelleen itselleni yks parhaiten onnistuneista töistäni, olen siihen edelleen tyytyväinen, vaikka en enää samaisessa kodissa asukaan. Tästä en äkkiseltään löytänyt arkiston kätköistä kuvaa.

Hyvää tulevaa viikkoa just sulle – kohta on muuten kevät!

-Mari

P.S. Suunnitelmissa on uudistaa blogin ulkoasua kevään aikana ja tv-tason ovet, kun sais paikoilleen niin siitä sais mielenkiintoisen jutun.

 

Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Ruokapöytä penkkeineen meidän mestoilla
Kannen liimaus
Kannen liimaus
Ruokapöydän viimeistelyä
Ruokapöydän viimeistelyä
Pöytä ja höyläpenkki
Pöytä ja höyläpenkki
Ruokapöytä ja penkit
Ruokapöytä ja penkit

LEGO® SERIOUS PLAY®

Miten erilaiselta kaikki näyttääkään!” Me emme näe ihmisiä ja asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina, kuin itse olemme. Tästä syystä, kun kaksi ihmistä katsoo jotakin, syntyy kaksi erilaista reaktiota. Emme näe asioita ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme.

– Anthony De Mello

Tämä lainaus on Anthony De Mellon Havahtuminen kirjasta ja se kiteyttää kaikista parhaiten, juuri sitä mitä olen oppinut.

Lego - sai alkunsa tästä patentista
Lego - sai alkunsa tästä patentista

Sain ensimmäinen kosketukseni Serious Playhin viime keväänä Tanskan Legolandissa opiskelujeni merkeissä. Osallistuimme Creators luovan palvelumuotoilun (koulutusohjelma) porukan kanssa Lego Serious Play koulutukseen. Seikkailu Legojen maailmaan ja Serious Playn pariin oli antoisa ja tunteikas monessakin mielessä.

Äkkiseltään voisi ajatella, että metodi on vain Lego palikoiden kanssa hörhöilyä, vailla syvempää tarkoitusta. SERIOUS PLAY® on kuitenkin kehittynyt yritysmaailmassa ja juurikin käytännön tarpeeseen – se saa kokouksissa nukkujat osallistumaan.

SERIOUS PLAY® lupaa varovaisesti, että sen avulla on mahdollista saada koko ryhmän aivokapasiteetin hyötykäyttöön. Tällaisten uusien taitojen ja vaihtoehtoisten ajattelutapojen omaksuminen on tärkeää, sillä uusien asioiden/innovaatioiden keksimiseen tarvitaan erilaisten ihmisten ideoita ja näkökulmia.

Miettikääpä jos tällainen metodi olisi laajemmalti Suomessa käytössä?

Mitä se voisi saada aikaan Suomen kilpailukyvylle ja kansantaloudelle?

Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!
Jos hommat pissii kintuille, niin mieti miten voit vaihtaa näkökulmaa!

Legoilu on siis parhaimmillaan sitä, että kukaan ei ole omissa ajatuksissaan ja ihmisten kädet hoitavat suunnittelutyön? Metodi kieltää samalla ”kokoustamisen”. ”Don’t have meeting with yourself!” Kokoustamisella taas tarkoitetaan sitä, että ei saa jäädä pohtimaan tarkempaa suunnitelmaa, vaan on vain tartuttava mielenkiintoisiin palikoihin ja luotettava alitajunnan voimaan.

Pitää uskaltaa vain antaa mennä. Kuten jo mainittu, niin metodin lupauksen mukaan ajattelet koko aivokapasiteetillasi, mutta samalla et saa kuitenkaan ”ajatella” – siinäpä mielenkiintoinen yhdistelmä! Tämä on samalla siis terapeuttista työskentelyä.

Hei olen Lego Seriousplay torni!
Hei olen Lego Seriousplay torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!
Lego Serious Play - Hei olen myös Torni!

Tanskassa mietittiin myös, että missä vaiheessa Design Thinking prosessia Serious Playta voisi käyttää ja tulimme siihen tulokseen, että sitä voi hyvinkin käyttää kaikissa vaiheissa, riippuen tietenkin suunniteltavan asian luonteesta.

Kahtena viimeisenä päivänä rakensimme mallinnuksia siitä, mihin olemme matkalla ja lisäksi mitä teemme asian eteen heti seuraavana maanantaina, kun pääsemme kotiin:

Minun rakennelmani mallin ydin oli kuplassa, jonka sisällä olin pitkään lymyillyt. Mallin ajatuksena oli, että kuplasta voisi välillä poistua, jotta tulen ihmisille paremmin näkyväksi. Lego Serious Play sai siis minut päättämään, että alan kirjoittamaan blogia.

Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Lego Serious Play - ja nyt ne verkostot voi kasvaa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa
Legot ja Business Model Canvas - tekijöillä saattanut kyllä olla vähän pilkettä silmäkulmassa

Viimeinen harjoitus minkä teimme, liittyi Legon omaan laatusymboliin eli ankkaan. Meille kaikille annettiin samanlaiset pikkuiset Lego pussit, jotka sisälsivät kuusi palikkaa.

Aloittaessani tätä harjoitusta kuvittelin oikeasti, että on vain muutamia tapoja rakentaa ankka kuudesta palasta. Matemaattisesti laskettunahan mahdollisuuksia on varmaankin kymmeniä tuhansia – mutta niistä kaikista vaihtoehdoista ei kyllä löytyisi ankkaa vilkkaimmallakaan mielikuvituksella. Onneksi ankan rakentaminen oli nopea prosessi ja näin nopeasti, että kaikilla oli täysin erilaiset ankat. Seuraavaksi piti kertoa ankan mielialasta. Sopersin jotain ankastani, mutta jälkeenpäin ajateltuna oikeasti olisi pitänyt kertoa, että ankkani oli järkyttynyt. Jälkeenpäin olen useinkin hihitellyt itselleni, mutta on se hyvä, että kuitenkin viimeisenä päivänä sisäistin todellisen humpan juonen.

Kokonaisuutena Legon reissusta jäi mieleen myös se, että ei voi kuin ihmetellä miten hyvin palvelupolkua on mietitty kaikessa tekemisessä vessoista robotteihin, sillä ne kaikki yhdessä kertovat Legon tarinaa. Tuntuu siltä, kuin palvelupolkuajattelu olisi lisätty Billundissa asuvien dna:han.

Kiinnostavaa olisi tietää, millaisia tiedostamattomia asioita on Legojen avulla jo tähän päivään mennessä oivallettu?

Mihin sinä tai yrityksesi voisitte käyttää tätä metodia?

Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!
Ole sinäkin avoin ja uskalla kokeilla uusia juttuja!

Mikrosementtiä vessan seiniin ja lattiaan

Hotelli Helpotus - Tässä se nyt on vihdoin valmiina!
Hotelli Helpotus - Tässä se nyt on vihdoin valmiina!

Saatiin vihdoin meidän ikuisuusprojekti eli hotelli helpotus valmiiksi ennen joulua. Nyt melkein kuukausi myöhemmin, tästä välivoitosta alkanut innostus ei ole vieläkään loppunut.

Lucky Me, sillä on ollut kiva touhuta juttuja yömyöhään. Tästä voikin päätellä, että vaikka keskeneräisyyden ajattelu ei ole päivittäin mielessä ollutkaan, niin on se näköjään painanut mieltä. Toki on mulla elämässä tällä hetkellä paljon muitakin innostavia juttuja, kuin vessa. Tästä se innostusputki kuitenkin starttasi.

AIVAN MAHTAVAA – sillä kohta meidän koti on täysin valmis!

Älkääkä vaan muistuttako pihasta 😉

Vessan pintojen tekeminen starttasi viime vuonna ennen joulua, jolloin ensimmäisiin vaiheisiin kuului vedeneristäminen ja seinävessan pöntön rungon kasaaminen. Taustaseinän sisässä kulkee myös radon- ja viemärin tuuletusputki, eli tällä tavalla saatiin putket näppärästi piilotettua seinän sisään näkymättömiin.

Vessa Grotesco tasoitteen jäljiltä ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyy seinän sisässä olevat radon- ja jätevesiputket
Vessa Grotesco tasoitteen jäljiltä ja kuvan oikeassa alakulmassa näkyy seinän sisässä olevat radon- ja jätevesiputket
Mikrosementtiä ja seinään integroitu hylly
Mikrosementtiä ja seinään integroitu hylly

Taustaseinä ja sen lokerikko on tehty Tulppa®-levystä leikaten ja liimaillen, saumakohdat on nauhoitettu vedeneristenauhalla. Seinän ja lattian rajakohtaan on jätetty rako, jotta mahdollisen vesivahingon yllättäessä vesi valuu esiin, eikä jää pesimään ainoastaan seinän väliin. Lokerikon alimman hyllyn tein irrotettavaksi, sillä vessanpönttö tarvitsee huoltoluukun. Materiaaliksi siihen nappasin keittiökalusteista ylijäänyttä melamiini levyä, joka on nyt myös mikrosementoitu. Huoltoluukusta tuli kyllä huomaamaton ja se onnistui kyllä hyvin!

Vedeneristeen päälle levitettiin mikrosementin oma primer ja sen päälle levitettiin mikrosementin ensimmäinen aine Grotesco, jolla seinää saatiin tasoitettua. Taustaseinän Tulppa®-levy tasoitettiin ennen edellä mainittuja työvaiheita saneerauslaastilla.

Työvaiheita mikrosementin kanssa touhutessa kertyy aika paljon. Aineiden levittämiseen liittyviä työvaiheita kertyi neljätoista, mukaan lukien vedeneristäminen.

Mikrosementtiin oikean sävyn sekoittelin itse pigmenteistä ja lopulta se just oikea löytyikin. Halusin sellaisen sävyn, joka olisi mahdollisimman lähellä meidän betonilattian väriä. Nyt valmiina olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, sillä se näyttää hyvältä isona pintanakin, eikä ole pienessä tilassa liian tumma. Tosi hyvä yhdistelmä myös valkoisten kalusteiden kanssa.

Me käytettiin Ecolanicin mikrosementtiä ja pigmenttien sekoitusresepti toteutui seuraavanlaisesti:

  • Verde Oliva (oliivin vihreä) 1/2
  • Gris 20 % (kylmä harmaa) 1/4
  • Blanco (valkoinen) 1/4

Pigmenttien sekoittaminen on oma taiteenlajinsa, sillä väristä riippuen pigmentin määrä grammoina vaihtelee.

Hiomista pääsi tämän vessa projektin aikana harrastamaan viisi kertaa, sillä jokaisen mikrosementin kerroksen levitysten välissä piti hioa ja hionta tunteja kyllä kertyikin – meille molemmille. Lokeron tekeminen ei ollut helpoimmasta, eikä nopeimmasta päästä, sillä siinä oli muutama nurkka ja kulma läpikäytävänä jokaisen työvaiheen jäljiltä. En uskalla edes arvata, mitä sen teettäminen ulkopuolisella olisi maksanut.

Mikrosementti lattian lakkaus puolivälissä
Mikrosementti lattian lakkaus puolivälissä
Kaunis mikrosementti seinä ja vessan kalusteiden asennus
Kaunis mikrosementti seinä ja vessan kalusteiden asennus

 

Vinkkejä mikrosementin kanssa touhuamista harkitseville

  • Mikrosementti ja virheiden mahdollisuudet ovat todellinen yhtälö, sitä ei käy edes ammattilaisten kieltäminen. Onnistuessaan taas mikrosementillä saa tosi upean näköisiä pintoja. Pohjat pitää olla kunnossa, se on kaiken A ja O. Tasoitteluhommia on turha kuvitella tekevänsä mikrosementillä.
  • Remonttikohteissa kannattaa huomioida myös, että pölyä tulee paljon hiomisten myötä.
  • Työtunteja vessaan on uponnut ja se on tehty pääosin kokonaan omin voimin. Jos oltaisiin teetetty kokonaan ulkopuolisilla, niin en edes osaa arvailla vessan kokonaiskustannuksia. Luulenpa, että tästä huolimatta olla meidän kodin kalleimmat neliöt.
  • Lakan valintaan kannattaa perehtyä, sillä jos se ei ole tarpeeksi hyvää, niin lattiasta ei tule pitkäikäinen
Tarviiko kertoo jotain - No onneks on betonilattia, niin voi vaikka porata reikiä vanerilevyyn olohuoneessa...
Tarviiko tästä kuvasta kertoo jotain - No kerron vaikka, että onneks on betonilattia, niin voi vaikka porata reikiä vanerilevyyn olohuoneessa...
Poltetusta koivuvanerista meille katto - no miksipäs ei!
Poltetusta koivuvanerista meille katto - no miksipäs ei!
Tässä on meidän vessan katto - vapaina vuosinaan
Tässä on meidän vessan katto - vapaina vuosinaan
Poltettu vaneri ja valaisimen heijastukset
Poltettu vaneri ja valaisimen heijastukset

Vessan katoksi valikoitui muutaman mutkan kautta poltettu vanerilevy.

Tein vessan katon 6 mm koivuvanerista, yhtenä palana, eli vessanmittojen mukaiseksi. Tämän jälkeen poltin levyn ulkona karrelle ja lakkasin spray- lakalla ennen sisälle tuomista ja paikoilleen liimausta. Voin muuten kertoa, että on helpompiakin tapoja tehdä vessan katto – mutta mun elämän suola on aina ollut mielenkiintoiset ja pähkähullut kokeilut.

 

Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

 

 

 

Laajakuvan kun omistais...
Laajakuvan kun omistais...

Valkoinen DIY- sauna

Viime kesänä listailtiin mieheni kanssa taloomme liittyviä asioita, jotka halusimme että olisivat jouluna valmiina. Näistä kaksi sisätiloihin liittyvää asiaa olivat saunan lauteet sekä toisen vessan valmiiksi saaminen. Lauteiden valmistuminen oli jo joulukuun alussa selvänä, ne kyllä ehditään.

Vessan kanssa olikin sitten enemmän jännitysnäytelmää aina ihan loppumetreille asti. Tässä kohtaa voin taas katsoa peiliin ja kysyä kuka halusikaan poltetun vanerikaton? Tästä projektista voisin myös kirjoitella tänne blogiin. Meille erityisen merkityksellisen tästä joulusta teki se, että se oli ensimmäinen joulumme uudessa kodissa ja meillä oli sitä viettämässä yhteensä seitsemäntoista henkeä.

Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat
Valkoisessa saunassa on moderni ilme ja selkeät linjat

Minulla oli saunan suunnittelua aloittaessani selkeä kuva, siitä millainen sauna tulee tyylillisesti olemaan – moderni ilme ja selkeät linjat.

Mieheni oli päättänyt, että muulla ei väliä, kunhan saadaan vastakkaiset lauteet! Mieheni päätös määräsi siis saunamme oven paikan, eli keskellä seinää ja vastakkaisella puolella on ikkuna. Saunamme on mitoiltaan todella kompakti n. 190 x 180 cm. Näiden totuuksien ympärille lähdin sitten miettimään lopullista toteutusta sekä värimaailmaa – tumma vai vaalea?

Pitkään olin haaveillut mustasta saunasta ja sen värin tuomasta huolettomuudesta ja hämyisestä tunnelmasta. Päädyttiin kuitenkin vaaleaan saunaan siitä syystä, että haapa on itsessään niin kaunista, ettei sitä yksinkertaisesti tohtinut piilottaa. Aika sitten näyttää miten kauan se pysyy kauniina ja kuinka usein sitä tarvitsee huoltaa (lisätä saunasupia tai hioa).

Vastakkain lauteet saunassa
Vastakkain lauteet meidän saunassa

Ensimmäisen vuoden aikana käyttöjälkiä ei ole ilokseni paljoakaan tullut. Huoltotoimenpiteitä tein sen verran joulusiivouksen yhteydessä, että pesin alatasanteen höyrypesurilla ja lisäsin saunasupia toisen kerroksen. Siistiltä näyttää, mutta rantasaunaan en kyllä vastaavaa lähtisi edes miettimään, koska jalkojen mukana kulkeutuu väkisinkin paljon likaa ja roskia.

Saunassamme on käytetty kahta puutavaraa: seinät on Siparilan vaaleaa Haapa- saunapaneelia ja kaikki muu näkyvä puu on oman metsän haapaa. Alatasanteen ja lauteiden käsittelyaine on Tikkurilan valkoinen Supi Saunavaha. Se on Siparilan paneelien kanssa ihan täydellinen kombo, sillä sävyeroa ei ole ja se ei myöskään juurikaan muuta haavan luonnollista lämmintä värimaailmaa!

Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset
Tikkurilan valkoinen Saunasupi ja Siparilan saunapaneeli on yhdessä just täydelliset

Saunahan ei ole vielä täysin valmis, sillä selkänojat on mietinnässä ja rappuset on vielä esteettisesti kesken. Rappusten aukot on tarkoitus vielä laittaa umpeen, niin että näköyhteys lauteiden alle katkeaa.

Pitkään on ollut mietinnässä, miten sen teen ja nyt olen päätymässä siihen, että liimaan yhtenäiset liimalevyt rappusten pystyväleihin. Sivut varmaan kiinnitän kiinteästi rappusten sivuihin. Siten rappuset on mahdollista työntää helposti lauteiden alle, silloin kun on siivouksen aika.

Keskeneräiset rappuset
Keskeneräiset rappuset
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä
Haapalankuista tehdyt saunanrappuset ylhäältä

Enää ei onneksi tämä keskeneräisyys ahdista 🙂 pikkujuttuja enää jäljellä!

Tässäpä tulisi sitten vielä muutama omasta kantapäästä poimittu vinkki, siitä mitä kannattaa tehdä toisin ja huomioida jo suunnitteluvaiheessa…

  • Huolehdi että puutavara on riittävän vanhaa ja kuivaa – unohda kiire valmiissa maailmassa tai osta ne haapalauteet valmiina. Jos puut olisivat olleet vanhempia, ne eivät olisi ehkä venkoilleet ihan niin paljon. Tästä vääntyilystä oli haittaa melkeinpä jokaisessa työvaiheessa. Tämä olisi varmasti myös vähentänyt lankkujen päiden halkeilua, jos kuivuminen oli ollut hitaampaa.
  • Jos toiveissa on lankkulauteet niin haapapöllien pituuteen lisäisin reilusti ylimääräistä pituutta, ihan minimissään 70 cm ja tämä olisi ihan rehellistä halkeiluvaraa. Nyt minun oli pakko halkaista lankut, sydänpuun halkeamien kohdalta. Leveistä lankuista olisi kyllä saanut todella kauniit ja uniikit lauteet, vieläkin sydämessä vähän kaihertaa tämän takia, mutta onneksi hienot sain muutenkin!
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haljenneet kaunokaiset vierekkäin
Haapalauteiden liimaus
Haapalauteiden liimaus
  • Halkeilemisen johdosta minulla oli lopulta leveiden lankkujen sijasta paljon halkaistuja lankkuja. Vaihtoehtoja etenemisen suhteen oli tehdä laude perinteisillä raoilla tai sitten tehdä niistä liimalevy, joka saattaa myös ajan kanssa haljeta, joko liiman pettämisen takia tai turpoamisen ja kuivumisen johdosta. Aluksi ajattelin, että en uskalla lähteä kokeilemaan liimaamista, vaan olin päätymässä perinteiseen ratkaisuun. Tämä päätös kuitenkin kaihersi mieltä ja siitä syystä lopulta hylkäsin raolliset lauteet.
  • Lauteita aloittaessani olin tietoinen myös siitä, että haapa elää ja vääntyilee paljon. Tietämisellä ja uskomisella on aina kuitenkin se merkittävä pieni ero, sillä usein vasta kantapään kautta kokemus muodostaa täyden ymmärryksen ja tämä projekti tarjosi minulle juuri sellaista oppia. Nyt olen sisäistänyt, että kyllä se ihan oikeasti elää ja vääntyilee.
  • Syksyllä sitten päätin, että kokeilen liimaamista, en voisi menettää enää muutakuin työajan. Löysin rautakaupasta Cascolin Outdoor- puuliimaa. Pullon kyljessä lupaillaa, että se sopii saunan lisäksi myös ulkokäyttöön ja sen kosteuden kestävyys luokka on D3. Luotto on liimaan nyt siis kova ja uskoisin, että vuodessa alkaa jo selviämään, lunastaako liima lupauksensa vai onko jossain vaiheessa edessä kenties uusien lauteiden valmistusprojekti.
  • Kuten jo aikaisemmin mainittu, niin haapa tosiaan elää (ihan omaa elämäänsä) ja liimalevyt veti itsensä myös ihan propelille ja meidän lauteet muistuttikin ensin keinutuolia, kunnes ruuvattiin lauteet alatasanteen rakojen kautta kiinni. Nyt ei kiiku eikä liiku ja on tukevat istua. Muista, että haapa elää ja vääntyilee!
  • Jos jänneväli on pidempi kuin meillä, niin ehdottomasti kannattaa tehdä lauteiden alle tukipuu, joka estää lauteiden taipumisen. Nämä meidän lauteet kestää kolme isoa miestä. Lauteiden vahvuus on 40 mm.
Haapalauteet liimattuna
Haapalauteet liimattuna
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus
DIY - Saunanlauteiden jalkojen kasaus

Saunan tulikokeet on nyt takana, sillä joulu oli ja meni. Lauteet on testattu perheen ja ystävien voimin joulusaunomisten merkeissä. Meidän joulu sujui hyvin, toivottavasti myös sinunkin joulusi sujui hyvin!

Nyt kun projekti on loppusuoralla ja lauteet paikoillaan hymyilytyttää ja on aika alkaa pohtimaan uusia tapoja haastaa omaa osaamista. Saunan alkuvaiheista voit käydä lukaisemassa täältä.

Mitäs tykkäätte? Kumman olisit itse valinnut tumman vai vaalean?

Niin ja hei laudeliinat on vielä hakusessa – mielessä on jotain vaaleaa kaunista pellavaa. Vinkit otetaan vastaan!

 

Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät ”rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari