Roadtrip Lofooteille – part 2 (Røren, Kvalvika ja Viikinkimuseo)

Kvalvikan ranta
Aamun lähtötunnelmat Uttakleivilta

Røren

Jätettyämme ihanan Uttakleivin taaksemme, siitä voit lukea lisää tästä. Löydettiin ihan mukiinmenevä leirintäalue Rørenin vierestä, johon pistettiin heti leiri pystyyn. Pakattiin pienet eväät matkaan ja lähdettiin valloittamaan Rørenin huippua. Mun jalka pääsi ensimmäiselle tosi koetukselle ja kineesioteipit siihen pyöräytettiin, ennen kävelyä.

Koko alkumatka oli pelkkää kiemuraista ylämäkeä ja se onnistui mun jalalla melkein leikiten. Ylhäällä maasto oli tosi paljon tasaisempaa ja helppokulkuista tervejalkaiselle. Mun eteneminen tyssäsi kuitenkin ennen viimeistä huippua, kun polku alkoi viettää vinosti liikaa ja jokaisen askeleen kanssa piti olla tosi tarkkana. Lopulta kävely alkoi tuntumaan niin kipeältä, että jätin leikin kesken. Me käännyttiin lasten kanssa takaisin ja mies kävi vielä viimeiselläkin huipulla. Olin vähän kade! Oli kuitenkin fiksu päätös kääntyä, sillä alamäki oli tuskainen mun jalalla, kuten jo ylöspäin kiivetessä aavistelin. Siitä kuitenkin selvittiin.

Meidän jengi
Hetken aikaa nähtiin aurinkoa
Isi ja poika
Isi ja poika
Akumatti huipulla
Alaspäin, alaspäin... auto näkyy jo!

Uni muuten maistui tämän suorituksen jälkeen! Askeleita kertyi tämän päivän aikana karvaa vaille 18 000 ja sen pituinen oli Rørenin reissu!

Kvalvika
Tästä lähtee!

Kvalvikan ranta

Olin haaveillut telttailusta myös Kvalvikan rannalla, mutta se osoittautui mahdottomaksi, kuten eilinen reissu osoitti. Sillä eihän meidän tavaroiden kantamiskyky ollut ihan kohdillaan. Mulla oli ihan riittävästi haastetta itseni liikuttamisessa ja muksujen selkään oli turha yrittää siirtää minun tavaroitani ja vaikka mun mies vahva onkin, niin ei sentään kameli.

Eilisestä viisastuneena jalkani teipattiin tänään tukevammin (urheiluteipillä) ja kyllä vain, aloin jo muistuttaa vauhdillani sunnuntailenkkeilijää. Välillä piti oikein muistella, että astuppa nyt ihan varovasti. Kvalvika beachille päästessämme todettiin, että täällähän tuulee toden teolla ja harmitus telttailemattomuudesta hälveni mielessäni. Sillä sen verran isoja vaahtopäät olivat. Tehtiin ruuat rannalla ja tutkittiin paikkoja tukka hulmuten. Saimme nähdä myös vilauksen auringosta ja vaude miten kauniisti se maisemaa valaisikin!

Kvalvika
Tämän nyppylän takana näkyy jo Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Siinä se nyt on! - Kvalvika
Lounasmaisemat
Kvalvikan lampaat
... ja lounasseura
Aurinko
Aurinko
Kvalvikan ranta
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos
Kvalvikan hiekka on kuin taideteos

Kaunis paikka oli tämäkin, mutta se täytyy kyllä sanoa, että aurinko on Lofoottien reissulla olennainen osa maisemia. Meren turkoosi väri alkaa näkymään jo pienestäkin paisteesta ja se on näiden maisemien suola.

Kvalvikan rannalta käveltiin sitten autolle ja jatkettiin matkaa kohti Lofoottien kärkeä. Illalla käytiin ajamassa Å:ssa asti ja etsittiin sieltä telttapaikka, mutta sellaista (ei maksullistakaan) ei löytynyt. Tehtiin Å:ssa kuitenkin iltaruoka, Lofoottien päätebussipysäkillä. Siihen aikaan ei enää ollut bussiliikennettä ja se oli just sopiva meidän käyttöön!

Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å i Lofoten päätebussipysäkillä ruokaa
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä
Å:ssa runsaasti turskaa näkökentässä ja nenässä

Koska Å:sta ei löytynyt telttapaikkaa, niin lähdettiin ajelemaan takaisinpäin ja koska tähän asti oltiin oltu yöt leirintäalueilla ja nyt päätettiin kokeilla jotain uutta ja vietettiin yksi yö sillan alla katuojassa. Onneksi tämä kuulostaa sanoin kerrottuna pahemmalta, kuin tilanne todellisuudessa oli. Jälleen kerran maisemat seurasivat meitä ja hyvin nukutti täälläkin. Tästä yöstä meidän lapset voi isona sitten kertoa hurjia tarinoita rankasta lapsuudestaan… Syy miksi päädyttiin tällaiseen paikkaan on se, että meidän teltta on kokonsa puolesta haastava pystytettävä, joten tasaisen paikan löytäminen Norjasta ei ollut aina ihan itsestään selvää. Pienellä teltalla löytyy leiripaikkoja helpommin hyvin usein myös hoidettujen tienvarsivessojen läheisyydestä. Kaikilta pysähdyspaikoilta löytyi myös runsaasti hyväkuntoisia pöydät kokkailua tai eväiden syömistä varten.

Pro tip: jos ei meinaa telttapaikkaa löytyä, niin kannattaa olla siltojen läheisyydessä tarkkana, sillä niistä lähtee huoltotiet sillan alle ja näin mekin löydettiin hyvä paikka iltamyöhään.

Day 6 – Sadepäivä

Teltta purettiin aamulla jo melko vauhdikkaasti, sillä olihan sitä jo useana päivänä harjoiteltu. Tämä oli hyvä, sillä telttaa purkaessa alkoi jo vähän ripsiä vettä. Itsestäni aloin huomaamaan jo pientä reissuväsymystä ja tämän seurauksena kamera ei ollut enää niin aktiivisessa käytössä, kuin ensimmäisinä päivinä. Tästä alkoi meidän kotimatka ja seuraavan yön halusimme viettää Ruotsin Abiskossa.

Lofotr Vikingmuseum
Lofotr Vikingmuseum

Lofotr Vikingmuseum

Menomatkalla meiltä jäi harmiksemme käymättä Viikinkimuseossa, joten päätimme nyt sadepäivänä korjata tilanteen. Museo-osuus oli vähän raskas lapsille, koska suomea ei ollut valittavissa kuulokkeiden kautta ääniopastukseen. Erikoissanastoa englannissa sen verran paljon, että aikuiseltakin olisi vaatinut mielikuvitusta ymmärtää kaikki näytillä ollut. Pintapuoliseksi jäi tästä syystä tutustuminen varsinaiseen museo-osioon.

Siirryttiin sitten varsinaiseen viikinkitaloon, joka on rakennettu sellaiselle paikalle mistä on löytynyt kahden alkuperäisen 500 – luvulla rakennetun viikinkitalon perustukset (toinen talon perustukset ovat nähtävänä uudelleenrakennettua taloa vastapäätä). Talo on siitä erikoinen, että se on isoin löytynyt ja pituutta nykyisellä rakennuksella on 67 metriä ja alun alkaen 83 metriä. Sisätilat jakautuvat viiteen huoneeseen, joten tästä jokainen voi päätellä, että ihan pieniä kopperoisia huoneet eivät ole ollut. Täällä oli käsityöläisen silmin vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää: pystykangaspuut, vanhalla tavalla valmistettuja vaatteita, neulakinnastekniikkaa, kehrääjänainen, sänky, jossa oli risuja ja lampaantaljoja pehmikkeenä ja kauniita nahkakenkiä… Näissä tiloissa olisin viihtynyt pidempäänkin.

Hienoja nahkakenkiä!
Keittokattila
Keittokattila

Keskimmäinen iso huone oli ruokasali ja siellä opas kertoi englanniksi monipuolisesti meille talon ja viikinkien historiasta. Itse olen viikinkeihin jonkun verran jo aikaisemmin perehtynyt, joten oli helppo kuunnella ja täydentää omaa tietämystä, kuten vaikka sininen ja purppura väri vaatteissa ovat olleet siihen aikaa rikkaiden värejä ja naiset pystyivät perimään talon ja omaisuutta. Naiset ovat olleet yhtälailla taisteluissa mukana, haudoista on löytynyt aseita. Viikingit kirjoittivat riimuilla, mutta eivät kirjoittaneet omaa historiaa ylös. Historiaa on kirjoitettu vasta myöhäiskeskiajalla saagojen pohjalta. Viikinkien vaikutus kieleen Thorin päivästä on tullut thursday ja Tyrin päivästä on tullut tuesday. Mites sitten perjantain laita? No tietty Frejan päivästä on tullut friday. Viikinkitalon keskuslämmitysjärjestelmänä toimi muuten karja ja kotieläimet, joiden paikka oli talon toisessa päässä. Niin ja muistakaa nyt, että viikingeillä ei oikeasti ollut sarvikypäriä. Viikingit käyttivät rautaisia ja/tai nahkaisia kypäriä.

Jatkettiin viikinkitalosta ulos rannan suuntaan – vaikka satoi ja vihmoikin. Kävelyreitti oli yllättävän pitkä kipitettäväksi jalkani kanssa, mutta onneksi se oli helppokulkuista tietä. Tieltä käsin näkyi villisikoja ja hevosia. Rannantuntumassa oli kivoja aktiviteetteja mm. jousiammuntaa, kirveenheittämistä ja sepänpaja. Seppä olikin viikinkien aikaan yksi kylän arvostetuimmista henkilöistä.

Lapset innostuivat jousiammunnasta ihan tosissaan ja pyysivät, että saisivat itselleenkin jousipyssyt. Tämä laitettu harkintaan, sillä myönnetään, että olihan niillä kiva ampua. Näistä touhupisteistä jatkettiin rantaan viikinkilaivan suuntaan ja ehdittiin juuri nähdä, kun se irrottautui laiturista. Ei siis oltu tajuttu, että viikinkilaivalla olisi päässyt puolen tunnin risteilylle (lähtöjä puolen tunnin välein). Tässä vaiheessa meillä kaikilla alkoi jo vatsan pohjassa kurnia, joten jätimme väliin veneilyn. Eli jos haluaa risteilylle niin kannattaa heti suunnata rantaan ja käydä ampumassa jousipyssyllä, jos on aikaa ennen lähtöä, koska paikat ovat ihan vierekkäin.

Seppä työssään
Seppä työssään

Tämä oli viimeinen paikka missä käytiin Lofooteilla ja onneksi käytiin, sillä se oli sen arvoista! Tästä jatkettiin matkaa Ruotsin puolelle Abiskoon yöksi, jossa tarkoituksenamme maastopyöräillä seuraavana päivänä.

Roadtrip Lofooteille – Part 1 (Kukastunturi ja Uttakleiv)

Uttakleiv
.

Me oltiin haaveiltu jo useampi vuosi Lofoottien reissusta ja viime kesänä päätettiin, että seuraavana kesänä sitten mennään. Kävi kuitenkin niin, että tasan kolme viikkoa ennen reissuun onnistuin murtamaan jalkani. Ensiavun lääkäri arvioi paranemisajaksi 3-4 vkoa (juoksukieltoa sain myöhemmin kuudeksi viikoksi). Onneksi murtuma oli pieni ja kontrolliröntgen osoitti, että luutuminen oikeaan asentoon oli onnistunut ja leikkausta ei tarvittu. Vielä muutamia päiviä ennen reissua kävelyni oli todella hidasta ja yhtä huojuvaa, kuin kamelilla. Onneksi paranemisen etenemisen huomasi päivittäin ja kivut vähenivät vauhdilla. Jalan takia, en oikein osannut ennakkoon iloita tästä reissusta, koska sinne pääseminen tuntui koko ajan niin epävarmalta. Epävarmuutta mukaan toi myös uuden kävelytyylin kipeyttämät kantapäät, jonkinasteisen tulehduksen sinne sain.

.

 

 

 

Onneksi kuitenkin pääsimme reissuun, sillä asenteella, että mennään minne päästään.

Vielä muutamia päiviä ennen reissua kävelyni oli todella hidasta ja yhtä huojuvaa, kuin kamelilla. Onneksi paranemisen etenemisen huomasi päivittäin ja kivut vähenivät vauhdilla. Jalan takia, en oikein osannut ennakkoon iloita tästä reissusta, koska sinne pääseminen tuntui koko ajan niin epävarmalta. Epävarmuutta mukaan toi myös uuden kävelytyylin kipeyttämät kantapäät, jonkinasteisen tulehduksen sinne sain. Onneksi kuitenkin pääsimme reissuun, sillä asenteella, että mennään minne päästään.

.

Meidän ryhmärämämme kokoonpano muodostui kahdesta aikuisesta ja kahdesta yksitoista vuotiaasta lapsesta, maastopyöristä, teltasta ja matkailuun turhan pienestä auton peräkontista. Ruuat ostettiin ajan ja rahan säästämiseksi etukäteen, gluteenittomina ja valmistettiin retkikeittimellä.

reissutunnelmissa
Näkyykö reissutunnelma ilmeistä?

Day 1

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ensimmäisenä päivänä Ounastunturille asti, mutta me päätettiinkin jäädä Äkäslompolon leirintäalueelle, koska siellä oli niin kauniit maisemat ja ajoakin oli kertynyt tähän jo karvaa vaille 700 km. Maisemien lisäksi oli ilmeistä se, että saatiin heti runsaasti uusia mäkäräystäviä ja se motivoi kummasti pitämään teltan ovet visusti kiinni ja seuraavana päivänä ne kirittivät meitä pyörää taluttaessa. Ekana yönä teltassa nukutti makoisasti ja itselleni uusi telttavaruste; korvatulpat osoittautuivat heti korvaamattomaksi! Olen aina ollut herkkäuninen ja kaikenlaiset äänet vaikeuttavat nukahtamista ja nukkumista. Toinen reissun unen parantamiseen käyttämäni ”innovaatio” oli laittaa tuubihuivi silmille, tämä toimii täydellisesti kompaktina matkaversio pimennysverhoille ja tuntuuhan tuo toimivan kotonakin (sillä olen nähnyt tytön nukkuvan kotonakin näin).

Äkäslompolo
Äkäslompolo

Kukastunturi

Aamulla herättiin ja tehtiin ruokaa ja lähdettiin maastopyöräilemään. Tämä oli lasten ensimmäinen oikea maastopyöräretki. Ajokilometrejä siitä kertyi 12 km.Sanotaan, että matkailu avartaa ja Kukastunturin huipulla todellakin oli avaraa ja kaunista. Suomessa on kyllä mielettömän upeita paikkoja ja useamminkin pitäisi koti Suomessa matkailla.

Korkeuseroa huipulle oli noin 300 metriä ja se matka sisälsi tunteiden vuoristorataa. Itkettiin, raivottiin ja naurettiin. Pieni haaverikin sattui irtokivien takia alamäessä, mutta onneksi siitä selvittiin pelkällä ruvella. Oma jalka kesti pyöräilyssä ihan ok, vaikka vähän jännittikin, että jos joutuu tukea ottamaan murtuneella jalalla. Mielialojen kanssa taisteluista huolimatta tai kenties ansiosta, tämä jäi varmasti meille kaikkien mieliin koko elämäksi ja itse arvostan elämässä muistijälkiä. Muistijäljillä tarkoitan niitä muistoja, mitkä muistat vielä vanhana kiikkustuolissa.

Kohta ollaan Kukastunturin huipulla!
Melkein jo huipulla!
Kukastunturi
No nyt ollaan Kukastunturin huipulla!
Kukastunturilta alaspäin
Ja nyt sitten alaspäin!
Day 2 Lähdettiin joskus neljän aikoja ajamaan kohti Ruotsia. Alunperin oli tarkoitus ajaa Kilpisjärven kautta, mutta sääennustetta tutkittuamme päädyimme toisiin ajatuksiin, sillä sinne oli juuri saapumassa iso sadealue ja telttailijan näkökulmasta se ei ollut järin houkutteleva yhtälö… Sadetutka ohjasi reittimme Kiirunan itäpuolelle ja sieltä löysimmekin sopivan leirintäalueen Arctic Wilderness Camp. Ajokilometrejä kertyi varmaan korkeintaan 250 km. Leirintäalueella olisi voinut viettää lämpimänä päivänä pidempäänkin aikaa, sillä siellä oli vapaasti käytettävänä mm. kanootteja ja suppilautoja. Puolilta päivin taidettiin jatkaa täältä matkaa ja ajettiin Lofooteille asti, sillä seuraavaksi kahdeksi päiväksi oli luvattu unelmakeliä…   Ruotsin puolella ajettiin Kiirunan ja Abiskon ohi ja nähtiin matkalla tosi kauniita tuntureita. Tytär ilmoitti matkalla muuttavansa isona sinne. Norjan puolelle saavuttaessa maisemat eivät huonontuneet. Narvikissa kävimme nostamassa vähän rahaa ja tankkaamassa, sillä Lofooteilla on tosi vähän tankkauspaikkoja ja siitä sitten jatkettiin saman tien matkaa. Autosta katselin ympärilleni ja totesin, että tämä on rakkautta ensisilmäyksellä ja mietin, että kyllästyykö paikalliset koskaan näihin maisemiin. Sama minne katseensa kääntää, niin aina on kaunista. Vesiputouksia, turkoosin väristä vettä ja toinen toistaan kauniimpia vuoria, niin ja lampaita. Melko pian Narvikin jälkeen olisi ollut mahdollista käydä meriakvaariossa ja viikinkimuseossa, joita moni meille suositteli. Jätettiin akvaario ja viikinkimuseo kuitenkin tällä kertaa väliin, koska halusimme päästä nauttimaan täysin siemauksin unelmakeleistä. Loppuviikoksi kun oli luvattu sääennusteeksi epävakaista keliä. Saavuttuamme Lofooteille meidän ensimmäinen määränpäämme oli Uttakleivin ranta, jonne saavuimme ilta yhdeksän jälkeen. Teltan pystytyksessä hyvä apuväline oli retkilapio ja ei toki maaston epätasaisuuden takia, vaan lampaan kakkojen vuoksi. Niitä alueella meinaan piisaa! Onneksi ne olivat koostumukseltaan varsin heinäisiä ja onneksi oli valoisat yöt, niin ei tarvinnut yöllä pelätä kakkaan astumista.
Day 3 – 4 Uttakleiv Nukuttiin kaksi yötä tällä rannalla, josta lapset (niin kuin mekin) olimme ihan haltioissamme. Rannalla vaelteli ympäri vuorokauden turistien lisäksi myös paljon paikallisia – lampaita. Uskon, että näiden lampaiden täytyy olla maailman onnellisimpia, sillä siellä lepää varmasti myös lampaan mieli. Jotenkin käsittämätöntä, että jossain maassa voi olla näin kaunista.
Uttakleiv
Uttakleiv
Uttakleiv
  Uttakleiv valtasi pienen palan sydämestäni, sillä kauneuden lisäksi rakastan laineiden pauhun ääntä, niillä on aina ollut minuun rauhoittava vaikutus. Itselle laineiden ääniin liittyy myös paljon lapsuuden ja nuoruuden kesistä mökillä. Mökki on ison järven rannalla ja siellä usein tuulee, joten laineiden ääntä/pauhetta siellä on usein. Isäni on intohimoinen kalastaja ja verkoilla käydessä olen ollut paljon isäni soutajana. Vaikka koskaan en ole meren rannalla viettänyt enemmälti aikaa, niin vesi on, kuitenkin elementtinä sama oli se sitten järvessä tai meressä. Funny fact: joskus mun tulee muuten kuunneltua kotona Spotifystä laineiden ääntä. Ootko itse koskaan kuunnellut?
Selfiemestari itse ja lampaat
  Toinen hymyn huulille kirvoittama ääni oli lampaiden määintä. Sillä eihän sitä voi kuunnella hymyilemättä. Lapsetkin heittivät monen monta vitsiä aiheesta. Yks meni näin: ”Kuka teistä on se Late?” johon yksi tai useampi lammas vastas: ”Määäää”.
Nyt mennään eikä meinata!
  Hiekkarannan hiekka oli harmaan-valkoista (kauneinta näkemääni) ja vesi hyytävän kylmää. Tästä huolimatta muksut ja mun mies intoutuivat mennä uimaan Norjan mereen. Välineurheilu oli hieman läsnä ja toi pientä helpotusta asiaan, sillä mukana matkassa oli märkäpuvut. Minä tyydyin kuvaamaan ja treenailemaan jalkaani rannalla kävelyllä.  
Uimakamuja ilmaantui
  Uttakleivin rannalla yllätin itseni toistuvasti huokailemasta ja ei toki lomalla huolien takia, vaan yksinkertaisesti kauneuden takia. Jos jokin on henkeäsalpaavan kaunista, niin tämä ja keli oli myös täydellinen.
Et saa mua kiinni...!
Nice to know facts: Rannalla oli hyvin hoidetut vessat ja toimivat vesipisteet. Teltalla majoittuminen maksoi muistaakseni noin 16 euroa yöltä.   Checkout on joka päivä 13.00, joten jos haluaa maksimoida rannalla vietetyt tunnit, niin kannattaa saapua jo aamupäivällä. Autolla saavuttaessa matkan varrella on Haucklandin ranta ja siitä parin kilometrin päässä, vuoren toisella puolella on Uttakleivin ranta (ilta-aurinko). Uttakleivin puolella meidän puhelimista hävisi nettiyhteys, mutta vuoren toisella puolella se toimi. Haucklandin puolella (ilta-aurinko ei paista tänne) oli telttailu kielletty, ainakin kieltokyltit niin määräsivät. Näytti siellä kuitenkin joitain telttoja siitä huolimatta olevan. Haucklandin rannalla kävimme seuraavana päivänä maastopyöräilemässä. Reitti sinne kulkee rannikkolinjaa pitkin ja se on todella helppokulkuinen (pääsee vaikka pyörätuolilla) ja pakko sanoa, että maisemat ovat kauniit. Poika tuumasi maisemien olevan kuin elokuvamaisemat. Kiikaroitiin matkalla pyöriäisiä ja valaita – harmiksemme ei nähty.   Aamulla lähdettiin Uttakleivin hellästä, mutta tuulisesta huomasta, kohti uusia seikkailuja. Herättiin miehen kanssa kuuden aikaan aamulla, kun teltta lepatti villisti ympärillämme. Päätettiin alkaa samantien purkamaan kamppeita, kun teltan toinen pää rävähti kertaalleen irti ja tuuliolojen muuttumisesta suuntaan tai toiseen emme saaneet netittömässä elämässä käsitystä. Meren läheisyydessä elämisestä ja olemisesta meillä ei ole kokemusta ja tämä on hyvä muistutus noviisille siitä, miten äkkiä sääolosuhteet voi muuttua. Herätessämme keli oli vielä suhteellisen selkeä ja siellä ollessamme pystyi ihmettelemään, sitä miten nopeasti sumu/alapilvet valtasi laaksoa.   Tämän pitkän päivän tavoitteena oli löytää leirintäalue, jossa on suihkut, wifi ja pistorasiat kameran ja puhelimien akkujen lataamista varten. Hyvä että herättiin ja oltiin varhain liikkeellä, niin ehdittiin vielä paljon…   Ihanaa viikonloppua kaikille! - Mari

Roadtripin jälkimainingeissa

Finnlady Vuosaari
Vuosaaren satamassa lähtötunnelmissa

Reissusta on vierähtänyt jo useampi viikko ja siitä selvittiin kaikin puolin hyvin ja kelit suosi meitä – TODELLA.

Meidän Roadtrip alkoi perjantaina laivamatkalla Helsingistä Travemündeen, jossa olimme perillä lauantai iltana. En ole aikaisemmin kyseisellä laivareitillä matkustanut. Ennakkokäsitykseni laivasta olivat karut, totuus oli kuitenkin erilainen.

Finnladyn laiva oli oleskelutiloiltaan tosi avara ja rauhallinen, eikä karu ja kolkko, niinkuin mielikuvat. Jännä juttu on se, että en ole koskaan pitänyt laivamatkustamisesta. Tämä reissu teki kuitenkin poikkeuksen, sillä matkan aikana mieleeni hiipi ajatus siitä, että tämähän on mukavaa ja rentouttavaa. Rauhallisuus ja ilmavuus laivalla oli itselleni se juttu, minkä takia siellä viihdyin. Toinen tähän rentoutumiseen vaikuttanut asia oli se, että meillä ei ollut nettiä käytössä. Luulempa, että loma kannattaisi aloittaa aina ilman nettiä ja samalla minulla oli hyvää aikaa aloittaa kirjoittamaan myös oparia.

Lauantaina käytiin vähän heilumassa laivan salilla ja ei voinut kyllä maisemista valittaa. Kuumuuden yllättäessä, vilvoittelua varten löytyi parveke, josta näkyi tyyni jyvästävä sininen meri ja aurinko tarjosi täysilaidallisen parastaan. Ensimmäinen yö rantautumisen jälkeen vietettiin Lyypekissä ja sieltä löytyi heti ne ensimmäiset kukkivat kirsikkapuut! Sieltä lähdettiin sunnuntaina aamupäivällä ajamaan kohti Berliiniä.

Finnlady Lyypekin satamassa
Finnlady Lyypekin satamassa
Kirsikkapuu kukassa
Kirsikkapuu kukassa
Lypekin hotelli - Tällaisen mäkin haluaisin omaan pihaan
Lypekin hotelli - Tällaisen mäkin haluaisin omaan pihaan
Berlin skyline
Berlin skyline

Berliini

Kohti Berliiniä lähdettiin heti aamulla ja siellä oltiin kokonaiset kaksi vuorokautta ja siellä majoituttiin konttikylässä, joka oli toteutettu modernilla maulla ja rennolla otteella. Loistava paikka opiskelijoille ja budjettimatkaajille. Luksusta tässä paikassa ei pääse kyllä tavoittelemaan, idyllinen paikka senkin edestä. Isojen puiden alla oli kuormalavoista toteutettu oleskelualue ja ulkobaari. Suurimpana miinuksena oli se, että yhteiset pesutilat olis kaivannut tiuhempaa siivousväliä. Berliinissä käytiin useassa paikassa mm. useassa paikassa Berliinin muurilla ja vehreässä Tierkartenissa. Toisena päivänä vuokrattiin läheisestä pyörävuokraamosta pyörät ja niillä olikin tosi helppo huristella paikasta toiseen. Suosittelen pyöränvuokrausta Berliiniin!

Holocaust memorial
Holocaust memorial
Holocaust Memorialin lähellä kasvaa tämä kaunis kukkainen puu
Holocaust Memorialin lähellä kasvaa kaunis puu
Berlin Wall
Berlin Wall Art
Berlin Wall Art
berliini house art
Berlin Wall Memorialin lähellä oleva varsin lihaisa seinämaalaus
Berliinin muuri
Berliinin muuri
metalliromu_taide
Mun mies tapas sen kamun matkalla pyörävuokraamoon
Viktoriafall Berliinissä
Viktoriafall Berliinissä
Pyörällä Tierkartenissa
Pyörällä Tierkartenissa
Tierkarten - Alppiruusupuisto
Tierkarten - Alppiruusupuisto
Senja Tierkartenissa
Senja Tierkartenissa

Augustov

Berliinistä matka jatkui Augustoviin ja sinne osuikin reissumme lämpimin keli, jossa lämpöä oli varjossa 29 astetta. Mikä parasta niin, tämä sattui olemaan meidän ainut rantakohde. Augustovissa vietettiin koko päivä rannalla ja otettiin rennosti.

Augustovin rannalla
Augustovin rannalla
Beach life
Beach life

Varsova

Varsovassa liikuttiin vapaasti ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa ja tällaista kaunista nähtävää osui meidän kohdalle.

Varsovassa vastarinnan monumentti
Varsovassa vastarinnan monumentti
Tulppaaneja
Tulppaaneja
Kauniit patsaat
Kauniit patsaat

Vilna

Mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja Vilna kyllä yllätti tosi positiivisesti. Siellä oli jotenkin tosi rento tunnelma. Jotenkin Vilnaa voisi kuvailla jopa, ehkä sanalla skandinaavinen? Vilnaan ja Latviaan voisi tehdä kokonaan oman reissunsa.

Vilna ylätti meidät kauneudellaan
Vilna ylätti meidät kauneudellaan
Kivi taidetta
Kivi taidetta
Kaunis katos
Kaunis katos

Riika

Riikassa ehdittiin olla kaikista vähiten aikaa, koska meillä oli viimeiselle päivälle reilusti ajettavaa.

Mieheni kanssa olemme tehneet nyt kaksi isompaa roadtrippiä, ensimmäinen oli Kroatiassa vuosia sitten ja nyt tämä. Mulla alkaa vahvistumaan tunne siitä, että roadtripit on meidän perheen juttu. Ei oikein jakseta pyöriä samoilla kulmilla pitkään, saati löhötä pitkään samalla rannalla.

Tää oli mahtava reissu ja Finnladylla haluun kyllä vielä joskus uudestaan matkustamaan :). Ehdottomasti lasten kanssa mukavampaa, kuin autolla saman matkan ajaminen.

Riika ja kaunis puu
Riika ja kaunis puu
Kaunis on Riikakin!
Kaunis on Riikakin!

Keväinen Roadtrip

Meidän keväisen roadtripin retkisuunnitelma
Meidän keväisen roadtripin retkisuunnitelma

Mieletöntä, että lumet on käytännössä sulanut ja kohta on jo toukokuu. Näin keväisissä tunnelmissa, iskee aina tarve mönkiä pois talvikolostaan ja sen vuoksi päätettiin, että lähdetään kymmeneksi päiväksi reissaamaan omalla autolla (Saksa, Puola ja Baltia):

  • Lähdetään laivalla iltapäivällä Helsingistä – Travenmündeen (laivalla on syömisen lisäksi monenlaista viihdykettä mm. punttisali)
  • Tresmündeen saavumme seuraavana iltana, josta suuntaamme ekaksi yöksi Lyypekkiin
  • Matka jatkuu Berliiniin, jossa pörrätään varmaan parisen päivää, toivottavasti nähdään kaveri siellä (jos vaan pääsee töistä irtautumaan).
  • Neljäntenä kohteena on mahdollisesti Poznanin linnoitus, päätetään matkan varrella mennäänkö sinne vai suoraan Varsovaan
  • Varsova – huh, sinne on luvattu ensi viikoksi hellettä melkein 30 astetta
  • Augustov toimii kenties meidän yöpaikkana
  • Vilna (sielläkin on tarkoitus tavata tuttuja)
  • Riikaan ei vielä mitään suunnitelmia, mutta eikös täällä ollut ainakin hieno vanha kaupunki?
  • Tallinnasta sitten päivälaivalla takaisin Helsinkiin

Kertokaa kaikki must see jutut reissulle!

Syvälliset pohdinnat reissuun liittyen:

Vieläköhän kirsikat kukkii matkalla? Joko haikaroilla on pesät valmiina? Tukehdunkon koivun siitepölyyn, voi olla että selfieitä ei paljon otella… Kaikki tämä selviää varmasti ensi viikolla 🙂

 

Alppiruusu näkyy jo talon pohjoispuolella
Alppiruusu näkyy jo talon pohjoispuolella

Kukkiikohan atsaleat ja alppiruusut, kun tullaan takaisin? Nyt ne on vielä toistaiseksi lumen saartamia.

Hyvää viikkoa just sulle 🙂

Syysloma Saksassa, part two – Burg Eltz linna

Syysloman jälkeinen elämä on ollut hengästyttävän kiireistä, viikonloput mukaan lukien. Nyt on kuitenkin sellainen hetki, että olen onnellisesti suvantovaiheessa – hetki ladata akkuja, ennen joulun kiireitä. Paljon innostavaa tekemistäkin on näköpiirissä. Viime lauantaina kokoonnuttiin naapureiden kanssa tekemään himmeleitä ja parin viikon päästä menen myös hopeasavi kurssille. Siitä kirjoittelen sitten tarkemmin joulukuun puolella.

Kirjoitin aikaisemmassa syysloma postauksessa Felsenmeeristä. Toinen kirjoittamisen arvoinen paikka on ehdottomasti Burg Eltz, joka on rakennuksena kuin myös historialtaan uniikki paikka!

 

Oletko nyt valmis hyppäämään keskiajalle?

 

Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle
Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle

Ekaks nice to know facts

Burg Eltz sijaitsee Frankfurt Am Main:sta länteen päin, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Linna on rakennettu jo 1000 – 1200 luvuilla, kolmen veljeksen toimesta ja se on ollut saman suvun omistuksessa rakentamisestaan asti. Linna on säilynyt vahingoittumattomana sen koko historian ajan suvun taitavien diplomatiataitojen ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

Eltzien linna on rakennettu 70 metriä korkean ovaalin muotoisen kallion päälle, keskelle laaksoa. Perustukset on siis nykymittapuun mukaan järeät. Linnan muoto jäljittelee kauniisti kallion muotoja, aikaansaaden uniikkia arkkitehtuuria. Elzbach puro kiertää linnaa kolmelta puolelta.

Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU
Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU

Linnalle pääsee kahta reittiä – kävellen sekä autolla, me valitsimme kävelyreitin. Eltz:in lehtometsää voisi kuvailla taikametsäksi, joka on nähnyt enemmän kuin ihmiselämään mahtuu. Kiemurtelevalla ja mäkisellä polulla kulkiessa, minulla oli koko ajan sadunomainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä mutkan takaa voisi ilmestyä linnanväkeä hevosillaan ratsastaen. Metsässä tuntui, että aika oli pysähtynyt.

Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - välipihalla
Burg Eltz - välipihalla
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman

Odotin linnalta ennalta vain hienoa arkkitehtuuria, mutta sen sijaan tämän kuvan kauniin linnan 850-vuotinen historia oli se, joka löi minut usealla tapaa ällikällä. Suomalaisena on ensinnäkin vaikea ymmärtää Saksan linnakulttuuria. Useimmat Saksassa vierailleet tietävät, että linnojahan Saksassa on, niitä on aikoinaan noussut kuin sieniä sateella. Jos tehdään pikainen vertailu Suomeen, niin mitä Suomesta nyt sitten löytyy, no ainakin Turunlinna, Olavinlinna ja Hämeenlinna. Nämä kaikki on rakennettu käsittääkseni puhtaasti puolustus tarkoituksessa strategisesti merkittäviin paikkoihin. Eltzien linnakin on rakennettu strategisesti oikeaan paikkaa, sillä se on sijainnut yhden merkittävimmän kaupankäyntireitin varrelle, sillä puro on linkittynyt Mosel jokeen.

Osallistuimme maksulliselle linnakierrokselle ja sen aikana valokuvaaminen oli kiellettyä, koska liikuimme ihmisten yksityisessä kodissa. Tämän linkin takaa pääsee vähän kurkkimaan tunnelmia. Kierros alkoi huoneesta, jossa oli säilössä paljon erilaisia aseita, mm. pyssyjä ja miekkoja. Kaikki ajalleen tyypilliseen tapaan, tarkkaan koristeltuja ja viimeisen päälle tarkkaan tehtyjä käsityön taidonnäytteitä.

 

 

Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Häikii
Burg Eltz - Häikii
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia

 

Ensimmäinen asia kierroksella joka laittoi miettimään, oli se, että suuressa osassa huoneita oli edelleen alkuperäiset pinnat ja tämä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten 850- vuotta vanhassa koko ajan käytössä olleessa rakennuksessa voi olla yhtäkään alkuperäistä pintaa jäljellä? Mitä tämä kertoo nykyisestä kertakäyttökulttuuristamme ja materiaalinkäyttö taidoistamme? Perinteiden kunnioittaminen, onko sitä oikeasti?

 

Burg Eltz - Hieno ovi!
Burg Eltz - Hieno ovi!

 

Huoneissa olevat huonekalut olivat pääosin puuta ja kierreportaat ja oviaukot kapeita. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet huonekaluista on valmistettu paikan päällä ja ne ovat myös samaisesta syystä säilyneet samoilla paikoillaan tähän päivään saakka.

Missäpä muuten arvelisitte, että olisitte heidän asemassaan keskiajalla säilyttäneet omaisuuttanne?

–No tietenkin holvisängyn (sänky jossa on pilarit ja katto) päällä, koska sieltä palvelusväki ei ylettänyt anastamaan sitä.

 

Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linna
Burg Eltz linna
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen

 

Linnaa katsellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, että mitä sen rakentaminen on maksanut ja miten se on rahoitettu? Linnan aarrekammiokin kertoi historiasta myös omaa sanatonta tarinaansa, siellä oli pääasiassa kultaa ja kultaa – niin paljon, että se muuttui tasapaksuksi. Heidän sukunsa kohdalla, voi jo ihan epäröimättä sanoa, että nyt on kyllä synnytty kultalusikka suussa! Eltzien suku on historiansa aikana ollut kirkollisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeissä asemissa ja he ovat vaikuttaneet koko sen ajan voimakkaasti Saksan historiaan.

Ritarisali oli itselleni mieleenpainuvin huone, siinä kiehtoi arkkitehtuuri ja tilaan liittyvät tarina. Kyseisessä tilassa on pidetty historiansa aikana merkittäviä neuvotteluja. Samaisesta salista löytyy myös salaisuuksien huone, jossa kerrotut asiat ovat olleet täysin luottamuksellisia… Sieltä löytyi mm. useita haarniskoita ja silmiin pistävää oli huomata, että ihmiset ovat oikeasti olleet silloin todella pieniä. Lapsiamme nauratti erityisesti yksi haarniska, jolla oli myös merkittävän iso maha, no onhan se niin että kyllä se elintasokumpu on siihenkin aikaan oman tilansa vaatinut!

Lastenhuoneissa oli maalaukset lapsista, joiden maalaaja oli tehnyt ennen linnaan saapumistaan lapsille vartalot valmiiksi. Linnaan saavuttuaan isäntäväki oli valinnut, että mikä vartalo tulisi kenellekin lapselle ja kyllä ennakkotiedoissa ei oltu huomioitu sitä, että ikäjakaumaa oli jonkin verran. Pienimmän lapsen maalaus hymyilytti, sillä vauvan kasvot oli maalattu isomman lapsen vartaloon. Vaikka monet asiat on aikoinaan tehty paljon yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin, kuin nykyään niin monissa asioissa on osattu myös oikoa nykyajalle epätyypilliseen tapaan.

Historiassa ja sen tuntemisessa itselleni antoisinta on kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan ja se, että uusien asioiden oppiminen on aina antoisaa. Vanha sananlasku matkailu avartaa, ei ollut tälläkään kerralla tuulesta temmattu.

Eltz forest - Taikapuu
Eltz metsä - Taikapuu

Syysloma Saksassa, part one – Felsenmeer

Syysloma oli erittäin onnistunut, niin kelien kuin kokemustenkin puolesta, takana on (taas) aktiiviloma.  Kuten jo aiemmin maininnut, niin löhölomat ei ole mun juttu. Sillon kun mennään, niin mennään eikä meinata!

Aurinko paistoi (viimeistä päivää lukuun ottamatta) koko viikon ja lämpötila pyöri päivisin kahdenkymmenen asteen tuntumassa. Keli oli siis ihan täydellinen aktiivilomailijoille. Retkikohteiksimme valikoitui lopulta Felsenmeer ja Burg Eltz. Saxonin Switzeralandin- kansallispuistosta haaveilin myös ennen reissua, mutta se jätettiin kokonaan omaksi reissukseen! Meillä oli koko viikon ajan käytössä vuokra-auto ja sen avulla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Tämän postauksen aiheena on Felsenmeer, Burg Eltzistä kerron myöhemmin.

Felsenmeer - hymy - aurinko
Felsenmeer - hymy - aurinko
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!

Felsenmeer eli tuttavallisemmin lohkaremeri sijaitsee Frankfurtin eteläpuolella, vain tunnin ajomatkan päässä. Arvaattekin varmaan, että minä rakastuin tähän kohteeseen – koska kivet! Ehkäpä joskus vielä pääsen sinne palaamaan…

Tämä paikka on ennen kaikkea aivan loistava aktiviteetti lapsiperheille. Felsenmeer on muuten saanut vuonna 2015 UNESCO Geo(Natur)Park kohteeksi.

Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Ruska kauneimmillaan!
Ruska kauneimmillaan!
Kaunis kuin koru?
Kaunis kuin koru?
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Mun sammaleiset rakkauskivet!
Mun sammaleiset rakkauskivet!

Lyhyesti vielä Felsenmeerin historiasta:

Ylänkö on muodostunut 340 miljoona vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksestä. Myöhemmin maanpinnan liikkeiden vuoksi kallio on pirstoutunut palasiksi. Jääkauden sulamisen alkaessa n. 12 000 vuotta sitten, ovat Felsenmeerin kivet saaneet pyöreän olomuotonsa ja samalla sulamisvedet on vieneet muun maa-aineksen mennessään.

Muinaiset roomalaiset käyttivät 300 – 400 luvuilla Felsenmeeriä kivilouhoksenaan ja siltä ajalta on jäänyt alueelle paljon todistusaineistoa (louhittuja kiviä), erityisesti alueen yläosiin. Onneksi kivet on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan luonnontilassaan – sillä kiipeilemisen näkökulmastakin on erittäin miellyttävää, että kaikki kivet on pyöreitä. En ainakaan muista, että kukaan meidän porukasta olisi saanut yhtään nirhaumaa kiipeilyn aikana!

Syyslomaviikon  aikana talvi oli ehtinyt valloittaa Suomen ja myös meidän pihan, joten nähtäväksi jää loppuiko meidän pihatyöt nyt sitten tähän tämän syksyn osalta.

Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Felsenmeerin louhittu kivi
Felsenmeerin louhittu kivi
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa

Tämä ja tulevat viikot ovat tämän syksyn kiireisintä aikaa ja blogissa tulee olemaan sen johdosta varmaan tavanomaista hiljaisempaa. Tänään nautin sunnuntaista ja takkatulesta.

Tiedättekö te sen tunteen, kun tulta katsellessa tuntee heti stressin helpottuvan?

Reissujalkaa vipattaa jo!

Jo perinteeksi muodostunut – syyslomaksi anoppilaan Frankurt am Mainiin on tulevana lauantaina taas ajankohtainen! Visiittejä sinne on tehty vuosien varrella useampia, joten tänä vuonna ajateltiin, että nyt on vihdoin aika laajentaa reviiriä isommalla kädellä! Lähinähtävyydet on jo nähty.

Reviirin laajentamisen apuvälineeksi vuokrataan auto, jolloin päästään liikkumaan oman mielen mukaan joustavasti paikasta toiseen. Julkisiakin voisi mielellään käyttää, mutta on ollut järkyttävää huomata, että Saksassa kaupunkien ulkopuolella viiden hengen liikkuttaminen julkisilla on kallista sekä hankalaa. Saksako muka yksityisautoilun luvattu maa? 😉

Viikon aikataulut ja määränpäät on vielä sopivasti avoinna…

 

Mikä on ollut sinun elämäsi ikimuistoisin turistikokemus?

 

Oman elämän ikimuistoisin turistikokemus sijoittuu vuorikiipeilijöiden suosimaan paikkaan – Paklenican kansallispuistoon. Silloin olimme roadtripillä häämatkan merkeissä ja ajoimme Kroatian läpi, eteläpään Dubrovnikistä aina Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan.

Tämän ajoreitin varrella koluttiin monen monta kansallispuistoa, koska me molemmat innostutaan niistä. Oli satumaisen kauniita vesiputouksia,  tippukiviluolaa ja paratiisisaarta, kaiken kaikkiaan niistä jäi paljon hienoja muistijälkiä. Kaikkia näitä paikkoja kuitenkin yhdisti turistimassat.

Alkureitti Paklenicalla oli pusikkoinen, vaatimaton ja jopa kävelyreitille oli valettu betonia ja mukulakiviä, jotka oli paikoin tosi liukkaita. Ihmeteltiin vähän tätä, mutta jatkettiin matkaa nilkan muljahtamisen uhalla.

Käveltiin ensimmäiselle ja alueen ainoalle kahvilalle, jossa toimintasuunnitelma laadittiin faffan kaffin äärellä. Päätettiin antaa tällekin kansallispuistolle mahdollisuus ja kävellä vain lyhintä reittiä takaisin autolle! Se päätös kannatti sillä reitti palkitsi meidät ruhtinaallisesti, kilometrejä reitillä kertyi yli 20 ja korkeuseroa oli 900 metriä.

Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!

 

Paklenicalla patikoidessani lävitseni pyyhkäisi miellyttävä pienuuden tunne ja elin täysin hetkessä.  Tämä tunne tuli siellä täysin arvaamatta, todella lujaa takavasemmalta. Ilmassa tuoksui villeys ja korvissa kaikui erämaan hiljaisuus. Mittasuhteet oli jotenkin aivan häkellyttävät, kuvien avulla voin itse taas muistaa sen tunteen.

Miltähän mahtaa tuntua oikeasti suurien vuorien valloittajista?

Ette muuten ikinä arvaa mikä oli vaikein osuus patikoinnissa!? – No se oli tietysti mukulakivistä serpetiinipolkua pitkin laskeutuminen alas. Aloin puolessa välissä alamäkeä pelätä muuttuvani Teletapiksi, koska jokaisen kaarteen takaa paljastui aina tismalleen samannäköinen alaspäin vyöryvä kaarre: ”uudestaan, uudestaan, uudestaan…”

Haaveilen nyt suuresti uuden ”Paklenican” löytämisestä, hiki ja tuska tällä reitillä olisi tervetullutta. Kohteen ei ole pakko olla vuori. Turistirysästä miinusta, sillä seikkailunhaluinen introvertti tarvitsee ympärilleen tilaa hengittää. En ole koskaan ollut ihminen, joka haaveilee löhöilylomasta drinksulasi kädessään, vaan mun unelmat liittyy omien rajojen koetteluun, muistijälkiä hankkimiseen ja seikkailuun, niin että sydän meinaa pakahtua!

Mistäpä siis löytyisi parille päivälle sopiva seikkailu?

 

 

 

Saxon Switzerland
Saxon Switzerland
Bastei:n silta
Bastei:n silta

Ukki matkustaa tulevalla viikolla Dresden:iin työmatkalle, josta sain seuraavan ajatuksen Saxon Switzerland kansallispuistosta.

Varmuudella tiedän, että ainakin mennään katsomaan vähän saksalaisia kiviä läheisessä Felsenmeer:ssä.

Burg Eltz on myös yksi hyvä vaihtoehto.

 

Löytyiskö keltään muita hyviä must see vinkkejä?

Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz

Melomalla salaiseen paikkaan X

Reissuaamuna heräsin pirteänä, kuin peipon poikainen, koska seikkailuhan kolkutti jo oveen. Ulko-oven auetessa seikkailu konkretisoitui, sillä kylmyys ja koleus oli myös yön aikana pyytänyt lupaa päästä mukaan.

Autokyydityksen aikana kuitenkin myhäilin - sillä olinkin salaa toivonut pääseväni lipumaan sumun sekaan. Tuomiojärven rantaan päästyäni huomasin, että toiveisiini oli vastattu.

Tuomiojärvellä aamusumua
Tuomiojärvellä aamusumua
Lähtötunnelmissa
Lähtötunnelmissa
Maaginen tunnelma

Seikkailulle lähdettiin Tavinsulan "lähtöterminaalista" viiden kanootin ja yhden kajakin voimin. Päämäärä oli yksitoista henkeä ja määränpää Korttajärven uimaranta Puuppolassa. Sieltä olimme menossa salaiseen määränpäähän X.

Miksi en sitten tiennyt mihin olen menossa?

Tämä seikkailu liittyy opiskeluihini Tiimiakatemialla ja Creators luovan palvelumuotoilun koulutusohjelmaan. Tällä kertaa reissu oli järjestetty niin, että meille ei ollut paljastettu majapaikkaamme. Itse ainakin koin, että välillä on hauskaa heittäytyä ns. virran vietäväksi ja päästää kontrollin tarpeesta irti.

Olen aina myös nauttinut irtiotoista, joissa saan liikkua ja käyttää omia lihaksiani matkan taittamiseen. Silloin saan päätäni nollattua ja stressitasoja alas. En ole koskaan ollut rannalla löhöilijä tyyppi. Tarvitsen toimintaa ja liikettä, jotta voin rentoutua ja nollautua.

Viime huhtikuussa kävimme myös samalla porukalla Tanskan Legolandissa ja siellä pääsimme tutustumaan Legolandiaan, Legon tehtaaseen robotteineen ja ennen kaikkea LEGO® SERIOUS PLAY® metodiin.

Tuomiojärveltä Palokkajärvelle

Sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa, kun menimme Löylyjokea pitkin Palokkajärvelle. Sieltä matka jatkui Alvajärvelle.

Alvajärven Lammassaaressa pysähdyttiin lepäämään ja ottamaan samalla, vähän murua rinnan alle. Minä tietysti könysin ravitsemuksen lisäksi pusikossa räpsimässä kuvia.

Hapero Lammassaaressa

Iltapäivällä kahden aikoihin rantauduttiin Korttajärven uimarannalle ja sieltä lähdimme pikku bussilla matkaamaan kohti salaista määränpäätä X. Määränpääksi paljastui Ränssin Kievari, jossa viivyimme illan, yön ja päivän. Siellä vähän lisää LEGO® SERIOUS PLAY® :tä.

Creatorsin Serious Play tehtävänantojen aikana olen saanut aikaa pohtia itseäni luovana persoonana ja blogin syntyminen on hyvin pitkälti tulosta juuri näistä pohdinnoista. Tanskan reissulla päätin, että astun ulos omasta turvallisuuskuplasta.

Ranta-asunto
Ranta-asunto-osake-yhtiö Tirppa
Pakollinen lumpeenlehti kuva, koska ne on vaan niin ihania :)
Oli tää vaan niin jännää!

Haluan, että nautitte syksyn parhaista puolista: lähtekää, menkää, kokekaa ja etsikää elämäänne muistijälkiä!

Itse muistan tämän reissun vielä pitkään, sillä se ei ollut vain päivä muiden joukossa.

Follow

Terkkuja Viron reissulta

Reissun aikana Pärnun katuja kulkiessa sain vahvistuksen ajatukselle, että tänä kesänä Pärnu on todellakin ollut niin monen suomalaisen reissukohteena. Varmasti myös kylmä kesä on näkynyt tässä. Suomea puhuvia oli paljon liikkeellä – ruokapaikoissa, rannalla ja vanhassa kaupungissa.

Viime viikonloppuna kotiuduttiin kuuden päivän Viron lomareissulta (Tallinna, Saku, Pärnu ja Tallinna) ja voin todeta, että reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ajomatkat sujui tosi mukavasti ja lapsilla oli haikaroiden ikkunasta bongauskilpailu. Kelit oli juuri sopivasti lämpimämmät kuin Suomessa, tekemättä lasten kanssa seikkailemisesta kuitenkaan liian paahtavaa.

Saku

Ensimmäinen yö vietettiin Saku Mõis majapaikassa, joka on Tallinnan eteläpuolella. Rakennus oli täynnä vanhan ajan roso romanttista tunnelmaa, mitä itse niin suuresti rakastan. Kartano on rakennettu vuonna 1820 uusklassiseen tyyliin. Sakun Panimo on saanut alkunsa juuri tämän kartanon panimosta.

 

Pärnu

Omiin lemppareihin Pärnussa lukeutuu ehdottomasti läheinen Soomaan kansallispuisto, sekä tietysti myös Pärnun ranta. Kaikki ravintolat yllättivät korkealla tasollaan! Kävelimme helppokulkuisen Riisan luontopolun läpi, joka oli pituudeltaan 4,5 km. Se on sopivan mittainen lasten kanssa.  Mottoni: kerran kesässä kansallispuistoon on nyt siis toteutettu.

Riisan luontopolun tunnelmia (Riisa raba)

Riisan luontopolku (Riisa raba)

Pärnun ranta

Kaikista aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät vietettiin tottakai Pärnun rannalla. Pärnun ranta on todella kaunis ja rannalla on ihanan hienoa hiekkaa. Siellä on paljon leikkikavereita, voi uida, kahlailla tai juosta vapaasti. Vanhemmat voi myös ottaa lasten kanssa rannalla vähän chillimmin, sillä ranta syvenee niin maltillisesti. Itse seurailin lasten uintia, kahlailin paljon rannalla, räpsin kuvia, nautin auringosta, merestä ja lokkien kirkunasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että mistä meren rantojen lumous johtuu?

Kaikissa merenrannoissa on kuitenkin jotain sellaista villeyttä, mitä ei järvien rannoilla voi aistia.

Pärnun rannan luontopolku

Pärnu ranta rannan luontopolku

Tallinna

Takaisin palatessa vietimme päivän Tallinnassa. Kävimme syömässä Kaks Kokka ravintolassa. Ruoka siellä oli todella herkkua ja ne jälkkärit vasta nannaa olikin! Suosittelen!

Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa
Tallinnan tunnelmaa

Kesäseikkailulle Pärnuun!

Tänä vuonna päästään vihdoin lomalle Pärnuun! Vihdoin siitä syystä, että olimme pohtineet menevämme sinne jo viime kesänä. Talonrakennus oli silloin kuitenkin ihan alussa ja oltiin niin alkuinnostuksesta pinkeenä, että ei malttanut lähteä. Reissun siirtäminen tälle kesälle oli hyvä päätös, sillä tänä kesänä on mukava vaihtaa maisemaa  rennommissa merkeissä perheen kanssa. Tämän kesän kelitkään ei ole Suomessa ihan lunastanut odotuksiaan, joten nyt on kaikki all-in Pärnun hiekkarannan ja kelien osalta.

Aluskattohuovan asennus
Tasan vuosi sitten asensimme aluskattohuopaa

Pärnu tuntuu olleen tänä kesänä niin monien huulilla, sillä ainakin omaan someeni on tulvinut  monen monta kaunista lomakuvaa. Pärnun reissun suunnittelusta sanottakoon sen verran, että suomalaisturistille se on ainakin tehty todella helpoksi. Visit Pärnun sivujen suomenkielisyys, informaation paljous ja toimivuus yllätti ainakin minut positiivisesti. Asiakaskokemusta on mietitty. Kaikki olennainen saman sivuston alla. Pärnu näyttää olevan kauneutensa lisäksi monen ikäisten kaupunki.

Meidän reissuseurueeseen kuuluu 1 x vauva, 1 x kaksivuotias, 3 x 10- vuotiasta lasta ja 4 x aikuista. Reissuun ollaan lähdössä yhdessä ystäväperheen kanssa ja automatka starttaa maanantaina Jyväskylästä. Ensimmäisen yön Viron puolella olemme Sakussa, joka on Tallinnan eteläpuolella Saku Mõis & Saku Manorissa. Pärnussa viivymme kolme yötä ja majoittumisen varasimme näppärästi Airbnb:n kautta.

Teijon kansallispuisto
Minulla on kesään ja lomailuun liittyvä kolmen koon sääntö ja se kuuluu näin: kerran kesässä kansallispuistoon. Viime kesänä käytiin Teijon kansallispuistossa

Viron kansallispuistohin tutustuminen olikin siis ensimmäisiä asioita mitä tein. Pärnun läheisyydestä löytyikin Torin põrgu (Torin helvetti) sekä Riisan luontopolku Soomaan kansallispuistossa. Molemmat kohteista on samalla suunnalla ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pärnusta. Erityisesti Riisan luontopolku kiinnostaa minua, sillä suo, pitkospuut, kuusimetsä ja suopursuthan toimivat aina. Täällä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa ensimmäiset 1,2 km.

Muut kansallispuistot löytyy täältä.

Suopursujen taikaa
Suopursujen taikaa
https://www.visitestonia.com/fi/parnun-seikkailukeskus

Kuvassa näkyvä Tartsan seikkailupuisto houkuttelisi myös.

Takaisin paluureitti ja aikataulu on vielä suunnitteilla, samoin kuin laivamatkan varaus. Jos paluumatkalla jää luppoaikaa niin tarkoitus on piipahtaa Tallinnassa ainakin Karnaluksilla, sekä tavata Tallinnassa asuvaa ystäväämme. Kotimme monesta ikkunasta uupuu myös verhot, joten sen osalta paikallinen tarjonta olisi järkevää katsastaa.

Hyvät matkavinkit otetaan vastaan! Kommentoimaan pääsee, kun klikkaa postauksen otsikkoa. Blogi vaatii vielä tältäkin osin säätämistä.

Toivottavasti kelit suosisi 🙂