Syysloma Saksassa, part two – Burg Eltz linna

Syysloman jälkeinen elämä on ollut hengästyttävän kiireistä, viikonloput mukaan lukien. Nyt on kuitenkin sellainen hetki, että olen onnellisesti suvantovaiheessa – hetki ladata akkuja, ennen joulun kiireitä. Paljon innostavaa tekemistäkin on näköpiirissä. Viime lauantaina kokoonnuttiin naapureiden kanssa tekemään himmeleitä ja parin viikon päästä menen myös hopeasavi kurssille. Siitä kirjoittelen sitten tarkemmin joulukuun puolella.

Kirjoitin aikaisemmassa syysloma postauksessa Felsenmeeristä. Toinen kirjoittamisen arvoinen paikka on ehdottomasti Burg Eltz, joka on rakennuksena kuin myös historialtaan uniikki paikka!

 

Oletko nyt valmis hyppäämään keskiajalle?

 

Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle
Burg Eltz on rakennettu laakson keskelle

Ekaks nice to know facts

Burg Eltz sijaitsee Frankfurt Am Main:sta länteen päin, vain parin tunnin ajomatkan päässä. Linna on rakennettu jo 1000 – 1200 luvuilla, kolmen veljeksen toimesta ja se on ollut saman suvun omistuksessa rakentamisestaan asti. Linna on säilynyt vahingoittumattomana sen koko historian ajan suvun taitavien diplomatiataitojen ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

Eltzien linna on rakennettu 70 metriä korkean ovaalin muotoisen kallion päälle, keskelle laaksoa. Perustukset on siis nykymittapuun mukaan järeät. Linnan muoto jäljittelee kauniisti kallion muotoja, aikaansaaden uniikkia arkkitehtuuria. Elzbach puro kiertää linnaa kolmelta puolelta.

Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU
Burg Eltz - Linnalle johtavalta polulta, linnalle saavuttaessa - VAU

Linnalle pääsee kahta reittiä – kävellen sekä autolla, me valitsimme kävelyreitin. Eltz:in lehtometsää voisi kuvailla taikametsäksi, joka on nähnyt enemmän kuin ihmiselämään mahtuu. Kiemurtelevalla ja mäkisellä polulla kulkiessa, minulla oli koko ajan sadunomainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä mutkan takaa voisi ilmestyä linnanväkeä hevosillaan ratsastaen. Metsässä tuntui, että aika oli pysähtynyt.

Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - Lintuja
Burg Eltz - välipihalla
Burg Eltz - välipihalla
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman
Miettikääpä tätä reittiä liukkaalla kelillä, hevosella tai ilman

Odotin linnalta ennalta vain hienoa arkkitehtuuria, mutta sen sijaan tämän kuvan kauniin linnan 850-vuotinen historia oli se, joka löi minut usealla tapaa ällikällä. Suomalaisena on ensinnäkin vaikea ymmärtää Saksan linnakulttuuria. Useimmat Saksassa vierailleet tietävät, että linnojahan Saksassa on, niitä on aikoinaan noussut kuin sieniä sateella. Jos tehdään pikainen vertailu Suomeen, niin mitä Suomesta nyt sitten löytyy, no ainakin Turunlinna, Olavinlinna ja Hämeenlinna. Nämä kaikki on rakennettu käsittääkseni puhtaasti puolustus tarkoituksessa strategisesti merkittäviin paikkoihin. Eltzien linnakin on rakennettu strategisesti oikeaan paikkaa, sillä se on sijainnut yhden merkittävimmän kaupankäyntireitin varrelle, sillä puro on linkittynyt Mosel jokeen.

Osallistuimme maksulliselle linnakierrokselle ja sen aikana valokuvaaminen oli kiellettyä, koska liikuimme ihmisten yksityisessä kodissa. Tämän linkin takaa pääsee vähän kurkkimaan tunnelmia. Kierros alkoi huoneesta, jossa oli säilössä paljon erilaisia aseita, mm. pyssyjä ja miekkoja. Kaikki ajalleen tyypilliseen tapaan, tarkkaan koristeltuja ja viimeisen päälle tarkkaan tehtyjä käsityön taidonnäytteitä.

 

 

Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Aurinko hellii tornin seinää
Burg Eltz - Häikii
Burg Eltz - Häikii
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia
Mitäs tuolla onkaan? -Katapultinkuulia

 

Ensimmäinen asia kierroksella joka laittoi miettimään, oli se, että suuressa osassa huoneita oli edelleen alkuperäiset pinnat ja tämä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten 850- vuotta vanhassa koko ajan käytössä olleessa rakennuksessa voi olla yhtäkään alkuperäistä pintaa jäljellä? Mitä tämä kertoo nykyisestä kertakäyttökulttuuristamme ja materiaalinkäyttö taidoistamme? Perinteiden kunnioittaminen, onko sitä oikeasti?

 

Burg Eltz - Hieno ovi!
Burg Eltz - Hieno ovi!

 

Huoneissa olevat huonekalut olivat pääosin puuta ja kierreportaat ja oviaukot kapeita. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet huonekaluista on valmistettu paikan päällä ja ne ovat myös samaisesta syystä säilyneet samoilla paikoillaan tähän päivään saakka.

Missäpä muuten arvelisitte, että olisitte heidän asemassaan keskiajalla säilyttäneet omaisuuttanne?

–No tietenkin holvisängyn (sänky jossa on pilarit ja katto) päällä, koska sieltä palvelusväki ei ylettänyt anastamaan sitä.

 

Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linnan sisäpihalla
Burg Eltz linna
Burg Eltz linna
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen
Oli ihana tutustua - Auf Wiedesehen

 

Linnaa katsellessa ei voinut välttyä ajattelemasta sitä, että mitä sen rakentaminen on maksanut ja miten se on rahoitettu? Linnan aarrekammiokin kertoi historiasta myös omaa sanatonta tarinaansa, siellä oli pääasiassa kultaa ja kultaa – niin paljon, että se muuttui tasapaksuksi. Heidän sukunsa kohdalla, voi jo ihan epäröimättä sanoa, että nyt on kyllä synnytty kultalusikka suussa! Eltzien suku on historiansa aikana ollut kirkollisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeissä asemissa ja he ovat vaikuttaneet koko sen ajan voimakkaasti Saksan historiaan.

Ritarisali oli itselleni mieleenpainuvin huone, siinä kiehtoi arkkitehtuuri ja tilaan liittyvät tarina. Kyseisessä tilassa on pidetty historiansa aikana merkittäviä neuvotteluja. Samaisesta salista löytyy myös salaisuuksien huone, jossa kerrotut asiat ovat olleet täysin luottamuksellisia… Sieltä löytyi mm. useita haarniskoita ja silmiin pistävää oli huomata, että ihmiset ovat oikeasti olleet silloin todella pieniä. Lapsiamme nauratti erityisesti yksi haarniska, jolla oli myös merkittävän iso maha, no onhan se niin että kyllä se elintasokumpu on siihenkin aikaan oman tilansa vaatinut!

Lastenhuoneissa oli maalaukset lapsista, joiden maalaaja oli tehnyt ennen linnaan saapumistaan lapsille vartalot valmiiksi. Linnaan saavuttuaan isäntäväki oli valinnut, että mikä vartalo tulisi kenellekin lapselle ja kyllä ennakkotiedoissa ei oltu huomioitu sitä, että ikäjakaumaa oli jonkin verran. Pienimmän lapsen maalaus hymyilytti, sillä vauvan kasvot oli maalattu isomman lapsen vartaloon. Vaikka monet asiat on aikoinaan tehty paljon yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin, kuin nykyään niin monissa asioissa on osattu myös oikoa nykyajalle epätyypilliseen tapaan.

Historiassa ja sen tuntemisessa itselleni antoisinta on kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan ja se, että uusien asioiden oppiminen on aina antoisaa. Vanha sananlasku matkailu avartaa, ei ollut tälläkään kerralla tuulesta temmattu.

Eltz forest - Taikapuu
Eltz metsä - Taikapuu

Syysloma Saksassa, part one – Felsenmeer

Syysloma oli erittäin onnistunut, niin kelien kuin kokemustenkin puolesta, takana on (taas) aktiiviloma.  Kuten jo aiemmin maininnut, niin löhölomat ei ole mun juttu. Sillon kun mennään, niin mennään eikä meinata!

Aurinko paistoi (viimeistä päivää lukuun ottamatta) koko viikon ja lämpötila pyöri päivisin kahdenkymmenen asteen tuntumassa. Keli oli siis ihan täydellinen aktiivilomailijoille. Retkikohteiksimme valikoitui lopulta Felsenmeer ja Burg Eltz. Saxonin Switzeralandin- kansallispuistosta haaveilin myös ennen reissua, mutta se jätettiin kokonaan omaksi reissukseen! Meillä oli koko viikon ajan käytössä vuokra-auto ja sen avulla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Tämän postauksen aiheena on Felsenmeer, Burg Eltzistä kerron myöhemmin.

Felsenmeer - hymy - aurinko
Felsenmeer - hymy - aurinko
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!
200 metrin ylöspäin kipuaminen käy jumpasta!

Felsenmeer eli tuttavallisemmin lohkaremeri sijaitsee Frankfurtin eteläpuolella, vain tunnin ajomatkan päässä. Arvaattekin varmaan, että minä rakastuin tähän kohteeseen – koska kivet! Ehkäpä joskus vielä pääsen sinne palaamaan…

Tämä paikka on ennen kaikkea aivan loistava aktiviteetti lapsiperheille. Felsenmeer on muuten saanut vuonna 2015 UNESCO Geo(Natur)Park kohteeksi.

Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Felsenmeerin pyöreitä kiviä
Ruska kauneimmillaan!
Ruska kauneimmillaan!
Kaunis kuin koru?
Kaunis kuin koru?
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Felsenmeerin lehdon taikaa!
Mun sammaleiset rakkauskivet!
Mun sammaleiset rakkauskivet!

Lyhyesti vielä Felsenmeerin historiasta:

Ylänkö on muodostunut 340 miljoona vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksestä. Myöhemmin maanpinnan liikkeiden vuoksi kallio on pirstoutunut palasiksi. Jääkauden sulamisen alkaessa n. 12 000 vuotta sitten, ovat Felsenmeerin kivet saaneet pyöreän olomuotonsa ja samalla sulamisvedet on vieneet muun maa-aineksen mennessään.

Muinaiset roomalaiset käyttivät 300 – 400 luvuilla Felsenmeeriä kivilouhoksenaan ja siltä ajalta on jäänyt alueelle paljon todistusaineistoa (louhittuja kiviä), erityisesti alueen yläosiin. Onneksi kivet on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan luonnontilassaan – sillä kiipeilemisen näkökulmastakin on erittäin miellyttävää, että kaikki kivet on pyöreitä. En ainakaan muista, että kukaan meidän porukasta olisi saanut yhtään nirhaumaa kiipeilyn aikana!

Syyslomaviikon  aikana talvi oli ehtinyt valloittaa Suomen ja myös meidän pihan, joten nähtäväksi jää loppuiko meidän pihatyöt nyt sitten tähän tämän syksyn osalta.

Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Hyppelyä Felsenmeerin lehdossa!
Felsenmeerin louhittu kivi
Felsenmeerin louhittu kivi
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa
Kotoisa fiilis - Samanlaisia on meidänkin pihassa

Tämä ja tulevat viikot ovat tämän syksyn kiireisintä aikaa ja blogissa tulee olemaan sen johdosta varmaan tavanomaista hiljaisempaa. Tänään nautin sunnuntaista ja takkatulesta.

Tiedättekö te sen tunteen, kun tulta katsellessa tuntee heti stressin helpottuvan?

Reissujalkaa vipattaa jo!

Jo perinteeksi muodostunut – syyslomaksi anoppilaan Frankurt am Mainiin on tulevana lauantaina taas ajankohtainen! Visiittejä sinne on tehty vuosien varrella useampia, joten tänä vuonna ajateltiin, että nyt on vihdoin aika laajentaa reviiriä isommalla kädellä! Lähinähtävyydet on jo nähty.

Reviirin laajentamisen apuvälineeksi vuokrataan auto, jolloin päästään liikkumaan oman mielen mukaan joustavasti paikasta toiseen. Julkisiakin voisi mielellään käyttää, mutta on ollut järkyttävää huomata, että Saksassa kaupunkien ulkopuolella viiden hengen liikkuttaminen julkisilla on kallista sekä hankalaa. Saksako muka yksityisautoilun luvattu maa? 😉

Viikon aikataulut ja määränpäät on vielä sopivasti avoinna…

 

Mikä on ollut sinun elämäsi ikimuistoisin turistikokemus?

 

Oman elämän ikimuistoisin turistikokemus sijoittuu vuorikiipeilijöiden suosimaan paikkaan – Paklenican kansallispuistoon. Silloin olimme roadtripillä häämatkan merkeissä ja ajoimme Kroatian läpi, eteläpään Dubrovnikistä aina Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan.

Tämän ajoreitin varrella koluttiin monen monta kansallispuistoa, koska me molemmat innostutaan niistä. Oli satumaisen kauniita vesiputouksia,  tippukiviluolaa ja paratiisisaarta, kaiken kaikkiaan niistä jäi paljon hienoja muistijälkiä. Kaikkia näitä paikkoja kuitenkin yhdisti turistimassat.

Alkureitti Paklenicalla oli pusikkoinen, vaatimaton ja jopa kävelyreitille oli valettu betonia ja mukulakiviä, jotka oli paikoin tosi liukkaita. Ihmeteltiin vähän tätä, mutta jatkettiin matkaa nilkan muljahtamisen uhalla.

Käveltiin ensimmäiselle ja alueen ainoalle kahvilalle, jossa toimintasuunnitelma laadittiin faffan kaffin äärellä. Päätettiin antaa tällekin kansallispuistolle mahdollisuus ja kävellä vain lyhintä reittiä takaisin autolle! Se päätös kannatti sillä reitti palkitsi meidät ruhtinaallisesti, kilometrejä reitillä kertyi yli 20 ja korkeuseroa oli 900 metriä.

Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Paklenican huiput
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Ootteko juoneet näin faffaa kaffeeta?
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Kivipolkua ylös, ylöspäin!
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tämän kuvan avulla voin palauttaa mieleeni elämän mittasuhteet
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Tätä reittiä vieläkin ylöspäin!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!
Vihdoin huipulla- noiden huippujen takana on muuten meri!

 

Paklenicalla patikoidessani lävitseni pyyhkäisi miellyttävä pienuuden tunne ja elin täysin hetkessä.  Tämä tunne tuli siellä täysin arvaamatta, todella lujaa takavasemmalta. Ilmassa tuoksui villeys ja korvissa kaikui erämaan hiljaisuus. Mittasuhteet oli jotenkin aivan häkellyttävät, kuvien avulla voin itse taas muistaa sen tunteen.

Miltähän mahtaa tuntua oikeasti suurien vuorien valloittajista?

Ette muuten ikinä arvaa mikä oli vaikein osuus patikoinnissa!? – No se oli tietysti mukulakivistä serpetiinipolkua pitkin laskeutuminen alas. Aloin puolessa välissä alamäkeä pelätä muuttuvani Teletapiksi, koska jokaisen kaarteen takaa paljastui aina tismalleen samannäköinen alaspäin vyöryvä kaarre: ”uudestaan, uudestaan, uudestaan…”

Haaveilen nyt suuresti uuden ”Paklenican” löytämisestä, hiki ja tuska tällä reitillä olisi tervetullutta. Kohteen ei ole pakko olla vuori. Turistirysästä miinusta, sillä seikkailunhaluinen introvertti tarvitsee ympärilleen tilaa hengittää. En ole koskaan ollut ihminen, joka haaveilee löhöilylomasta drinksulasi kädessään, vaan mun unelmat liittyy omien rajojen koetteluun, muistijälkiä hankkimiseen ja seikkailuun, niin että sydän meinaa pakahtua!

Mistäpä siis löytyisi parille päivälle sopiva seikkailu?

 

 

 

Saxon Switzerland
Saxon Switzerland
Bastei:n silta
Bastei:n silta

Ukki matkustaa tulevalla viikolla Dresden:iin työmatkalle, josta sain seuraavan ajatuksen Saxon Switzerland kansallispuistosta.

Varmuudella tiedän, että ainakin mennään katsomaan vähän saksalaisia kiviä läheisessä Felsenmeer:ssä.

Burg Eltz on myös yksi hyvä vaihtoehto.

 

Löytyiskö keltään muita hyviä must see vinkkejä?

Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz
Burg Eltz

Melomalla salaiseen paikkaan X

Reissuaamuna heräsin pirteänä, kuin peipon poikainen, koska seikkailuhan kolkutti jo oveen. Ulko-oven auetessa seikkailu konkretisoitui, sillä kylmyys ja koleus oli myös yön aikana pyytänyt lupaa päästä mukaan.

Autokyydityksen aikana kuitenkin myhäilin - sillä olinkin salaa toivonut pääseväni lipumaan sumun sekaan. Tuomiojärven rantaan päästyäni huomasin, että toiveisiini oli vastattu.

Tuomiojärvellä aamusumua
Tuomiojärvellä aamusumua
Lähtötunnelmissa
Lähtötunnelmissa
Maaginen tunnelma

Seikkailulle lähdettiin Tavinsulan "lähtöterminaalista" viiden kanootin ja yhden kajakin voimin. Päämäärä oli yksitoista henkeä ja määränpää Korttajärven uimaranta Puuppolassa. Sieltä olimme menossa salaiseen määränpäähän X.

Miksi en sitten tiennyt mihin olen menossa?

Tämä seikkailu liittyy opiskeluihini Tiimiakatemialla ja Creators luovan palvelumuotoilun koulutusohjelmaan. Tällä kertaa reissu oli järjestetty niin, että meille ei ollut paljastettu majapaikkaamme. Itse ainakin koin, että välillä on hauskaa heittäytyä ns. virran vietäväksi ja päästää kontrollin tarpeesta irti.

Olen aina myös nauttinut irtiotoista, joissa saan liikkua ja käyttää omia lihaksiani matkan taittamiseen. Silloin saan päätäni nollattua ja stressitasoja alas. En ole koskaan ollut rannalla löhöilijä tyyppi. Tarvitsen toimintaa ja liikettä, jotta voin rentoutua ja nollautua.

Viime huhtikuussa kävimme myös samalla porukalla Tanskan Legolandissa ja siellä pääsimme tutustumaan Legolandiaan, Legon tehtaaseen robotteineen ja ennen kaikkea LEGO® SERIOUS PLAY® metodiin.

Tuomiojärveltä Palokkajärvelle

Sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa, kun menimme Löylyjokea pitkin Palokkajärvelle. Sieltä matka jatkui Alvajärvelle.

Alvajärven Lammassaaressa pysähdyttiin lepäämään ja ottamaan samalla, vähän murua rinnan alle. Minä tietysti könysin ravitsemuksen lisäksi pusikossa räpsimässä kuvia.

Hapero Lammassaaressa

Iltapäivällä kahden aikoihin rantauduttiin Korttajärven uimarannalle ja sieltä lähdimme pikku bussilla matkaamaan kohti salaista määränpäätä X. Määränpääksi paljastui Ränssin Kievari, jossa viivyimme illan, yön ja päivän. Siellä vähän lisää LEGO® SERIOUS PLAY® :tä.

Creatorsin Serious Play tehtävänantojen aikana olen saanut aikaa pohtia itseäni luovana persoonana ja blogin syntyminen on hyvin pitkälti tulosta juuri näistä pohdinnoista. Tanskan reissulla päätin, että astun ulos omasta turvallisuuskuplasta.

Ranta-asunto
Ranta-asunto-osake-yhtiö Tirppa
Pakollinen lumpeenlehti kuva, koska ne on vaan niin ihania :)
Oli tää vaan niin jännää!

Haluan, että nautitte syksyn parhaista puolista: lähtekää, menkää, kokekaa ja etsikää elämäänne muistijälkiä!

Itse muistan tämän reissun vielä pitkään, sillä se ei ollut vain päivä muiden joukossa.

Follow

Terkkuja Viron reissulta

Reissun aikana Pärnun katuja kulkiessa sain vahvistuksen ajatukselle, että tänä kesänä Pärnu on todellakin ollut niin monen suomalaisen reissukohteena. Varmasti myös kylmä kesä on näkynyt tässä. Suomea puhuvia oli paljon liikkeellä – ruokapaikoissa, rannalla ja vanhassa kaupungissa.

Viime viikonloppuna kotiuduttiin kuuden päivän Viron lomareissulta (Tallinna, Saku, Pärnu ja Tallinna) ja voin todeta, että reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ajomatkat sujui tosi mukavasti ja lapsilla oli haikaroiden ikkunasta bongauskilpailu. Kelit oli juuri sopivasti lämpimämmät kuin Suomessa, tekemättä lasten kanssa seikkailemisesta kuitenkaan liian paahtavaa.

Saku

Ensimmäinen yö vietettiin Saku Mõis majapaikassa, joka on Tallinnan eteläpuolella. Rakennus oli täynnä vanhan ajan roso romanttista tunnelmaa, mitä itse niin suuresti rakastan. Kartano on rakennettu vuonna 1820 uusklassiseen tyyliin. Sakun Panimo on saanut alkunsa juuri tämän kartanon panimosta.

 

Pärnu

Omiin lemppareihin Pärnussa lukeutuu ehdottomasti läheinen Soomaan kansallispuisto, sekä tietysti myös Pärnun ranta. Kaikki ravintolat yllättivät korkealla tasollaan! Kävelimme helppokulkuisen Riisan luontopolun läpi, joka oli pituudeltaan 4,5 km. Se on sopivan mittainen lasten kanssa.  Mottoni: kerran kesässä kansallispuistoon on nyt siis toteutettu.

Riisan luontopolun tunnelmia (Riisa raba)

Riisan luontopolku (Riisa raba)

Pärnun ranta

Kaikista aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät vietettiin tottakai Pärnun rannalla. Pärnun ranta on todella kaunis ja rannalla on ihanan hienoa hiekkaa. Siellä on paljon leikkikavereita, voi uida, kahlailla tai juosta vapaasti. Vanhemmat voi myös ottaa lasten kanssa rannalla vähän chillimmin, sillä ranta syvenee niin maltillisesti. Itse seurailin lasten uintia, kahlailin paljon rannalla, räpsin kuvia, nautin auringosta, merestä ja lokkien kirkunasta.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että mistä meren rantojen lumous johtuu?

Kaikissa merenrannoissa on kuitenkin jotain sellaista villeyttä, mitä ei järvien rannoilla voi aistia.

Pärnun rannan luontopolku

Pärnu ranta rannan luontopolku

Tallinna

Takaisin palatessa vietimme päivän Tallinnassa. Kävimme syömässä Kaks Kokka ravintolassa. Ruoka siellä oli todella herkkua ja ne jälkkärit vasta nannaa olikin! Suosittelen!

Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa
Tallinnan tunnelmaa

Kesäseikkailulle Pärnuun!

Tänä vuonna päästään vihdoin lomalle Pärnuun! Vihdoin siitä syystä, että olimme pohtineet menevämme sinne jo viime kesänä. Talonrakennus oli silloin kuitenkin ihan alussa ja oltiin niin alkuinnostuksesta pinkeenä, että ei malttanut lähteä. Reissun siirtäminen tälle kesälle oli hyvä päätös, sillä tänä kesänä on mukava vaihtaa maisemaa  rennommissa merkeissä perheen kanssa. Tämän kesän kelitkään ei ole Suomessa ihan lunastanut odotuksiaan, joten nyt on kaikki all-in Pärnun hiekkarannan ja kelien osalta.

Aluskattohuovan asennus
Tasan vuosi sitten asensimme aluskattohuopaa

Pärnu tuntuu olleen tänä kesänä niin monien huulilla, sillä ainakin omaan someeni on tulvinut  monen monta kaunista lomakuvaa. Pärnun reissun suunnittelusta sanottakoon sen verran, että suomalaisturistille se on ainakin tehty todella helpoksi. Visit Pärnun sivujen suomenkielisyys, informaation paljous ja toimivuus yllätti ainakin minut positiivisesti. Asiakaskokemusta on mietitty. Kaikki olennainen saman sivuston alla. Pärnu näyttää olevan kauneutensa lisäksi monen ikäisten kaupunki.

Meidän reissuseurueeseen kuuluu 1 x vauva, 1 x kaksivuotias, 3 x 10- vuotiasta lasta ja 4 x aikuista. Reissuun ollaan lähdössä yhdessä ystäväperheen kanssa ja automatka starttaa maanantaina Jyväskylästä. Ensimmäisen yön Viron puolella olemme Sakussa, joka on Tallinnan eteläpuolella Saku Mõis & Saku Manorissa. Pärnussa viivymme kolme yötä ja majoittumisen varasimme näppärästi Airbnb:n kautta.

Teijon kansallispuisto
Minulla on kesään ja lomailuun liittyvä kolmen koon sääntö ja se kuuluu näin: kerran kesässä kansallispuistoon. Viime kesänä käytiin Teijon kansallispuistossa

Viron kansallispuistohin tutustuminen olikin siis ensimmäisiä asioita mitä tein. Pärnun läheisyydestä löytyikin Torin põrgu (Torin helvetti) sekä Riisan luontopolku Soomaan kansallispuistossa. Molemmat kohteista on samalla suunnalla ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä Pärnusta. Erityisesti Riisan luontopolku kiinnostaa minua, sillä suo, pitkospuut, kuusimetsä ja suopursuthan toimivat aina. Täällä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa ensimmäiset 1,2 km.

Muut kansallispuistot löytyy täältä.

Suopursujen taikaa
Suopursujen taikaa
https://www.visitestonia.com/fi/parnun-seikkailukeskus

Kuvassa näkyvä Tartsan seikkailupuisto houkuttelisi myös.

Takaisin paluureitti ja aikataulu on vielä suunnitteilla, samoin kuin laivamatkan varaus. Jos paluumatkalla jää luppoaikaa niin tarkoitus on piipahtaa Tallinnassa ainakin Karnaluksilla, sekä tavata Tallinnassa asuvaa ystäväämme. Kotimme monesta ikkunasta uupuu myös verhot, joten sen osalta paikallinen tarjonta olisi järkevää katsastaa.

Hyvät matkavinkit otetaan vastaan! Kommentoimaan pääsee, kun klikkaa postauksen otsikkoa. Blogi vaatii vielä tältäkin osin säätämistä.

Toivottavasti kelit suosisi 🙂