Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät ”rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari

Kivipuutarhan edistyminen

Tukossa ollut sadevesiputki saatiin viime perjantaina kuntoon ja samaisena päivänä pihaan toimitettiin myös multakuorma. Viikonlopun ohjelmaan se mahdollisti istuttamisen.

Tällä viikolla on siis ollut aihetta hymyyn, sillä viikonloppuna saatiin kaikki tälle syksylle suunnitellut istutukset tehtyä (paitsi Hemlokki, joka on vielä matkalla). Itselle tämä on ollut henkisesti suuri välisteppi, sillä omasta pihasta olen haaveillut kauan ja nyt se konkretisoitui!  On se jännä, että vaikka mitään eheää vihreyttä pihassa ei vielä ole, niin silti piha on heti paljon viihtyisämpi!

 

Riippakuuset sumussa
Riippakuuset sumussa
Lintunen kuusen juurella
Lintunen pääsi jo kuusen juurelle

Riippakuusten juurelle istutetut pienemmät havut leviää kasvaessaan tasaisemmaksi maanpeitteeksi. Alkuperäinen suunnitelma näiden kaveriksi oli kuntta, mutta ajattelin että näiden kanssa tuleekin joko mustaa kuorikatetta tai kiveä.

Kumpaa itse laittaisit?

Istutusten kanssa on vielä vähän jumppaamista, sillä tukikepit ja mahdollisesti myös järeämmät verkot olisit tarkoitus laittaa suojaamaan taimia jäniksiltä. Jänikset on meidän alueella varsinainen riesa, sillä niitä vilisee pihoissa päivittäin. Erään naapurin omenapuu tuli syödyksi jo tänä kesänä.

Meilläkään tuhoilta ei olla vältytty sillä mm. Mongolianvaahteran taimien latvat käytiin popsimassa jo ennen istutusta. Saa nähdä miltä ne sitten keväällä näyttää, kun kasvukausi taas alkaa tai ihan ensiksikin onko niistä keväällä enää mitään jäljellä!

Kaikki taimet istutettuna
Kaikki taimet istutettuna - Jes!
Luumupuu Sinikka
Luumupuu Sinikka

Nyt kun istutukset on paikoillaan, niin nyt on myös aika alkaa levittämään suodatinkankaita paikoilleen. Heti kun ne on saatu paikoilleen, niin päästäänkin taas tosi toimiin sillä… Japanilaisen kivipuutarha tittelin saavuttamiseksi pitää kuitenkin vielä hankkia lisää kiviä.

Kivimuurin viereen olen päätynyt laittaamaan tumman harmaan väristä mursketta, mikä mukailee samaa muoto- ja värimaailmaa kivimuurin kanssa. Ensimmäisessä suunnitelmassa oli seulanpäänkiviä, mutta eihän ne kyllä tarkemmin ajateltuna istu ollenkaan maisemaan.

Oisko kenelläkään viherpeukalolla ehdotuksia siitä, että mitä voisin istuttaa Mustamarjaorapihlajan juurelle?

Huomennahan on perjantai 😍

Hyvää viikonloppua!

Mustamarjaorapihjala, pesäkuuset ja alppikärhö
Mustamarjaorapihjala, pesäkuuset ja alppikärhö

Kivikkopuutarha perustettu

Pihatyöt kaivinkoneen kanssa saatiin valmiiksi viime sunnuntaina tai niin me hetken aikaa luultiin. Välivalmistumisen kumoutuminen alkoi siitä, kun mieheni alkoi sateella ihmettelemään, että miksiköhän sadevesiputken päästä ei virtaa vettä sateella?

Tätäpä sitten aloimme tutkimaan ja syykin tähän löytyi ja tämän seurauksena noin viiden metrin matkalta menee sadevesiputket uusiksi, koska ne on lytyssä. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa sitä, että etupihan istutukset viivästyy siihen asti kunnes se työ on tehty. Ikävää on se, että ei olla huomattu tätä missään vaiheessa aiemmin ja syksy etenee koko ajan! Hyvää on se, että en ehtinyt istuttaa puita puhumattakaan muista pienemmistä kasveista. Sellaisen urakan jälkeen positiivista suhtautumista olisi voinut joutua haeskelemaan.

Innostuksen ja ilon aiheita sunnuntailta kuitenkin löytyy, sillä pystyin kuitenkin kaikesta huolimatta istuttamaan ensimmäiset riippakuuset ja ne on tosi kauniit! Nyt vaan paljon kastelua, että juurtuu mahdollisimman hyvin. Syyslannoitettakin niille jo laitoin!

Kanadanatsalea violetta
Kanadanatsalea violetta
Kivimuuri
Kivimuuri

Kokonaisuudessa meidän pihamme on edennyt eteenpäin isoin harppauksin ja tämän hetken aikaansaannoksista olen ihan super tyytyväinen. Kiitollinen saa olla myös ammattitaitoisesta kaivinkonekuskista! Istuttamista päästään jatkamaan sisäpihan puolella, kunhan vaan saadaan multakuorma pihaan!

Tiedän, että seuraavasta viikosta tulee pitkä sillä odotan mullan saapumista ja istuttamista aivan into pinkeänä (huom. viime viikolla odotin taimia). Mielessäni myös kipuilen, sitä että olenko osannut tehdä hyviä valintoja ja miltä piha näyttää kun puut ja pienemmät kasvit on saatu istutettua.

Nurmikon istuttamisen ajankohtaa olemme myös pohtineet. Paljon nurmikoita työkseen tehnyt naapurimme vinkkasi, että tasaisimman lopputuloksen saa niin, että levittää mullat ennen talvea. Multa saisi rauhassa painua talven yli ja keväällä sitten pienen tasoituksen jälkeen voisi istuttaa nurmikon. Mutta, mutta malttaisiko sitä millään odottaa ensi kevääseen? Eniten mietityttää mudan ja liejun määrä eteisessä ja kotimme lattioilla noin puolen vuoden ajan. Kumpi siis painaa vaakakupissa enemmän?

Odottavan aika on toden totta pitkä, mutta samalla myös antoisa!

Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Pihahommista ei aina selviä ihan puhtaana
Näkymä autokatoksen katolta
Toissa viikkoinen näkymä autokatoksen katolta
Alppiruusu Pohjolan Tytär
Alppiruusu Pohjolan Tytär

Syksyä ilmassa – takaisin harrastusten pariin

Eilen ne puutyöt sitten alkoivat! Woopwoop!

Parasta uuden luomisen lisäksi on se, että siellä näkee kaikki vanhat tutut ja monen kanssa olenkin viettänyt maanantai iltani jo melkein kymmenen vuoden ajan. Kuulumisia tulee vaihdettua ahkerasti. Ryhmässämme on todella hyvä henki ja myös huumorinkukka kukkii.

Uusia projekteja on kesän aikana maalailtu mieleen, kun samalla takaraivossa on jyskyttänyt aikaisemmat keskeneräisyydet. Syksy starttaa nyt keskeneräisten projektien loppuun saattamisella ja todellisuudessa taitaa kevätkausikin jatkua niiden merkeissä. Katsellaan, katsellaan miten hommat etenee. Ensimmäisenä työn alle pääsi saunan rappuset, sillä niitä on jo viimeisen puolen vuoden aikana kaivattu. Rappusten virkaa on tähän asti toimittanut vanha keittiöjakkara. Turvallisuudesta ja ulkonäöstä se ei ole saanut pisteitä.

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Saunan rappusten jälkeen vuorossa on sitten saunanlauteet! Saunaamme on kuvailtu tähän asti sanoilla sympaattinen ja söpö.

Btw. Kaikki saunanlaudepuut on haapalankkua ja ne on kaadettu omasta metsästä toissa talvena.

Tämä hetki on täynnä odotuksia tulevan talven osalta, mutta samalla tietyllä tavalla haikea, sillä omissa ajatuksissa puutöiden alkaminen on yhtä kuin syksyn alku ja paluu arkeen. Harrastukset antavat paljon energiaa ja voimaa pimeän vuodenajan selättämiseen.

Yleensä syksyllä oma touhuaminen suuntautuu sisätiloihin. Tämä syksy on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että nyt hommaa on enemmän ulkona, kuin sisällä. Aikaisemmin kerroinkin jo pihasuunnitelmistamme ja ne etenivät kivasti viikonloppuna. Kivimuurista laitan kuvia, kun saadaan se valmiiksi ja ylimääräiset kivet raivattua pois. Tonttimme on tällä hetkellä varsinainen kivenpyörittäjän kylä tai sitten todellinen zen pyhättö. Piha on kirjaimellisesti täynnä kiveä, viikonloppuun asti.

Mikä parasta niin, olen kyllä ihan supertyytyväinen tähänastisiin aikaansaannoksiin.

Japanilainen kivipuutarha
Japanilainen kiviröykkiö tai zen pyhättö

Ensimmäiset istutukset sain tänään multaan, maksaruohoja ja mehikasveja. Tykkään 🙂

Kaunis maksaruoho kukkii, Japanilainen kivipuutarha
Kaunis maksaruoho kukkii
Maksaruohot kivien välissä, Japanilainen kivipuutarha
Maksaruohot kivien välissä
Mehikukkia kiven kolossa, Japanilainen kivipuutarha
Mehikukkia kiven kolossa

Huomenna onkin kiva pieni seikkailu tiedossa, sillä olen lähdössä melomaan. Määränpäänä salainen paikka, jota en vielä itsekään tiedä. Nyt vielä pakkailemaan kamppeet huomiselle!

Mäntykankaalle japanilainen kivipuutarha

Nythän on asioiden laita niin, että taas joutuu saa päättää muutaman asian talonrakentamiseen liittyen, mutta onneksi tämän ongelman kanssa ei tarvitse olla meidän naapurustossame yksin. Heti tontin saatuamme tiesin, että haluan itse tehdä pihasuunnitelman, koska olen aina ollut kiinnostunut kasveista ja tietämystä on karttunut vuosien varrella.

Mistäpä sitten lähdin liikkeelle?

Tontimme on vanhan mäntykankaan paikalla, joten lähdin miettimään happamaan ja hyvin läpäisevään maaperään sopivia puita ja kasveja, jotka sopisivat myös hirsitalon henkeen.

Ideointi kieppui japanilaisten kivipuutarhojen äärelle ja pihamme sielu onkin parastettu japanilaisista kivipuutarhoista – koska rakastin niitä jo ennestään suurella sydämellä. Kivipuutarhoissa on sellaista ajan pysäyttävää askeettisuutta, pehmeän ja kovan vastakkain asettelua. Mielestäni sellainen nyt vaan toimii täydellisesti hirsitalon kanssa – kivien kolkkous, vihreän sammaleen pehmeys ja puhtaat linjat.

Meidän pihasta ei tule kuitenkaan ihan niin oppikirjamaisen askeettista kuin kivipuutarhalta voisi odottaa, koska mielestäni se vaatisi enemmän avaruutta  ympärilleen kuin mitä oma tonttimme pystyy tarjoamaan. Puiden ja kasvien valinnassa olen kuitenkin miettinyt erityisen tarkkaan sitä, miten ne tähän ajatusmaailmaan sopivat.

inspiraatio_japanilainen_kivipuutarha
Japanilaisen kivipuutarhan inspiraatiokuva (Yoko Kawaguchi)

Istutusalueiden paikat on ollut alusta asti melko selvänä mielessä, mutta se lopullisten päätösten tekeminen kasvien ja määrien suhteen tuntuu olevan tälläkin osa-alueella se vaikein. Helpottavaa kuitenkin on se, että tämä ei kuitenkaan ole ollut vielä lähellekkään niin vaikeaa, kuin laattojen valitseminen.

Prosessin loppumetreillä sain uskonvahvistusta omille ajatuksille Mukula Puutarhat Oy:n Sirpalta. Suuri kiitos! <3

Japanilaiset kivipuutarhan aineksiinhan kuuluu yllättävää kyllä erilaiset kivet ja niitähän meidän tontilta muuten löytyy! Löytyy lohkottuja, räjäytettyjä ja pyöreitä. Joitain kiviaineksia meidän pitää kuitenkin vielä erikseen hankkia.

Lohkotuista kivistä on tarkoitus rakentaa pengerrys meidän sisäpihan ja naapurin takapihan puoleiselle rajalle. Tuskin maltan odottaa sen valmistumista ja voi kun pääsisin istutushommiin!

Lohkotut kivet
Lohkotut kivet

Jaottelin pihamme helppohoitoiseen ja enemmän hoitoa vaativaan alueeseen. Pohjoispuolesta (tien puoli) halusin sellaisen, että se olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja talven napakoita pohjoistuulia kestävä. Istutettavaksi mahdollisimman paljon hapanta maata suosivia kasveja. Eli ehdoton ei kaikelle ylimääräiselle kuopsutukselle, pensaiden leikkelylle ja kaikesta ikivihreydestä plussaa!

Meidän sisäpihamme taas on kesällä tukalan paahteinen, joten sinne tarvitaan ehdottomasti puiden tarjoamaa auringonsuojaa. Puusta pudonneita ja pisteleviä neulasia en oleskelu pihallemme halua ja tuijat taas ei mielestäni istu hirsitalon kanssa samaan maisemaan. Vaihtoehdoksi jäi siis lehtipuut ja valikoiden ne istuvat mielestäni hyvin myös japanilaiseen kivipuutarhaan. Sisäpihasta saa niiden avulla kesäksi ihanan suojaisan, mutta syksyllä miinuspuolena tulee olemaan jonkun verran haravointihommia. Nurmikkoalue halutaan pitää minimissään ja sitä tulee ainoastaan oleskelupihalle.

Pihasuunnitelma japanilainen kivipuutarha
Pihasuunnitelma

Herääkö suunnitelmistani puolesta tai vastaan ajatuksia?

Kuuletteko tekin jo melkein sen, kun lapioni uppoaa maahan? Pitäkää peukkuja, että saa pidettyä paketin kasassa! 🙂

Kannattaako rakentaa omakotitalo?

Moni on kysynyt meiltä menneen vuoden aikana sitä, että miksi halusimme rakentaa itse ja että kannattaako itse rakentaminen? Näihin monia ihmisiä kiinnostaneisiin kysymyksiin ei ole yhtä tyhjentävää vastausta, mutta vastaus piileekin juuri kokonaisuudessa.

Vuosia Jyväskylän hintatason kehitystä seuranneena olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Jyväskylän seudulla myytävissä vanhemmissa asunnoissa on hintakupla.

Meillä oli hakusessa neljällä makuuhuoneella oleva pienehkö 120-135 neliön koti, pyöräilymatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Pitkän etsinnän tuloksena tajusimme, että kriteereitä vastaavia asuntoja ei juurikaan liiku markkinoilla. Neljä makuuhuonetta tarkoittaa pääsääntöisesti omakotitaloa ja niidenkin neliöt (hinta mukanaan) karkaavat kymmeniä neliöitä suuremmiksi.

Valmiita kiinnostavia rivitaloasuntoja ja omakotitaloja harkitessamme olemme budjetoineet aina tarkkaan tarvittavan remontin kustannukset (pääasiassa itse tehden) ja viivan alle ilmestynyt loppusumma aina lähtenyt ikävällä tavalla lentoon. Kiinteistön kuntoa ylläpitävät isommat remontit kannattaa pitää myös mielessä: lämmistysjärjestelmä, putket, katot, ikkunat, perustukset jne...

Raakaponttikatto valmistumassa
Meidän raakaponttikatto valmistumassa

Tärkeää on asuntokauppoja harkitessa on myös muistaa, että vaikka teetetään kunnolliset kuntotarkoitukset niin aina voi tulla epämieluisia yllätyksiä. Asunnon hinta, remontit ja riskin yhteenlaskettu hinta pitäisi oman matematiikkani mukaan olla merkittävästi uuden asunnon hintaa pienempi.

Toisin voisi ajatella, jos talot olisivat ikuisia – todellisuus on kuitenkin toinen. Sillä niin taloilla kuin käytetyillä materiaaleilla on omat elinkaarensa, joka muistuttaa paljolti ihmisten omaa eliniän odotetta.

Elämänsä suurinta kauppaa tekeville ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisumallia, mutta suosittelen kaikkia sellaista harkitsevia tekemään vähintään seuraavat kolme asiaa ennen lopullista päätöstä:

 

  1. Perehtykää eri vuosikymmenien tyypillisiimpiin rakennusvirheisiin, jotta olisi helpompaa väistellä ainakin ne ilmeisimmät sudenkuopat. Netistä löytyy siihen paljon hyvää tietoa.
  2. Verratkaa valmiiden uusien ja vanhojen asuntojen hintoja keskenään. Jääkö remonttivaraa? Millaisen arvon asuntoalueelle voi antaa? Millaset jälleenmyyntiajat, eli saahan asunnon jälleenmyytyä? Perheasuntoa ostettaessa onko lähialueen koulut terveitä?
  3. Jos sinussa voisi olla yhtään rakentajan/rakennuttajan vikaa, niin kannattaa antaa sille ajatukselle mahdollisuus. Yksi helppo tapa aloittaa vertailu edellämainittujen välillä on käyttää netistä löytyvää Talopeli ohjelmaa, sekä kysellä tutuilta toteutuneista kustannuksista. Talopeli on myös siitä kätevä, että pankki hyväksyy sen myös omiin lainantarvelaskelmiinsa. Vertaa sitten tätä budjettia uusien ja vanhojen talojen hintoihin. Jos uuden valmiin ja itse rakennettavan väliin jää hintaeroa, niin onko se riittävä motivaattori projektiin ryhtymisen kannalta?

Meidän laskelmat osoitti, että olisimme saaneet nykyisen kotimme viereiseltä asuinalueelta kahdeksankymmentäluvulta rakennetun peruskorjattavan talon. Peruskorjauksen jälkeenkään talo ei olisi muuttunut uudeksi taloksi ja lämmityskustannuksetkin olisivat varmasti olleet ihan toista luokkaa. Tämä vertailu pienensi kohdallamme taloudellisen riskin suuruutta.

Vastaavasti jos olisimme halunneet kauemmaksi keskustasta, niin asuinalueen tuoma lisä asuntojen myyntihintoihin olisi ollut pienempi, joten silloin oma riskimme olisi ollut suurempi sellaisessa tilanteessa jos joutuisimme joskus kotimme myymään. On hyvä ymmärtää, että tontin arvo ei koskaan siirry suoraan sellaisenaan asunnon hintaan. Annoimme talonrakentamiselle mahdollisuuden ja haimme tonttia Jyväskylän kaupungilta ja onneksemme saimme myös sellaisen.

Hirsiseinä Kontio Kimara hirsitalo
Hirsiseinässä kattoristikoiden varjojen leikki

Rakennustapaa valitessamme harrastimme ajatusleikkiä ja pohdimme kuinka monta yli satavuotiasta taloa tiedän ja millaisia ne ovat?

Vaihtoehtoksi meille muotoutuivat joko hirsi- tai kivitalo, sillä halusimme että seinät on läpeensä yhtä ja samaa materiaalia. Rakennusteknisesti se takaa sen, että seinän sisässä höyry ei voi kondensoitua tai muhia vaan siirtyy eteenpäin.

Terveessä kodissa asuminen ei ole kenellekään itsestäänselvyys ja siksi olemme halunnneet panostaa siihen puoleen, sillä mielestäni se on paras mahdollinen perintö minkä voimme omille lapsilleni kuvitella.

Väliseinäharkot
Väliseinäharkot ja sähköjohtojen viidakko

Talonrakentamista ei voi kuvailla sanoilla helppoa kuin heinänteko ja erään viisaan vastaavan mestarin sanoja lainaten: "Parhaimmillaankin se on yhtä helvettiä". Myöskin talonrakentamiseen käytettyjen työtuntien määrä on varsinkin ensikertalaiselle valtava, sillä valintojen määrä on projektin aikana käsittämätön ja asioiden selvittäminen ottaa aina oman aikansa. Kokemus tuo siis tässäkin asiassa varmuutta!

Meillä oman työn osuus on ollut laskelmissa ja tekemisessä merkittävä. Miehen vastuulla on ollut tekniset ratkaisut ja suunnittelupuolen hallinnoiminen. Jos olisin vaikka itsekseni vertaillut hirsirungoista saamiamme tarjouksia, niin pyörittelisin varmaan niitä edelleen työpöydällä. Vertaaminen on todella vaikeaa! Miehelleni tuollaisten asioiden tekeminen ajateleminen on luontaista. Omat vahvuudet on tekemisessä ja toimeen tarttumisen puolella sekä sisäänrakennetussa halussani oppia koko ajan uutta. Siispä olenkin ollut kuin kala vedessä, sillä olen yltäkylläisyyten asti saanut opetella uusia asioita.

Betonilattia ja hirsiseinä
Betonilattian ja hirsiseinän käsittelyt valmiina ennen muuttoa
Saarniviilu ovet, Skinrock kivilevy
Valmis keittiö

Positiivinen yllätys on ollut, että olemme pysyneet kirkkaasti budjetissa. Palkinnoksi olemme saaneet omannäköisen, laadukkailla ja itsevalituilla materiaaleilla tehdyn kodin. Pitkää pinnaa tämä kaikki on vaatinut, sillä paljon on vieläkin hommaa ja omakotitalothan ei tunnetusti valmistu koskaan. Lopputulos kuitenkin kompensoi kummasti taloon panostamaamme työmäärää. Unohtamatta sitä, että jos joskus myymme talon syystä tai toisesta, niin sen jälleenmyynti arvon pitäisi olla aivan toisenlainen, kuin sen vanhemman talon.

Olisiko sinusta talonrakentajaksi? Mahdollistaako tämän hetkinen elämäntilanne rakentamisen?

Siinäpä oli olennaisimmat syyt siihen miksi halusimme rakentaa talomme itse. Toivottavasti näistä ajatuksista olisi apua myös muille kodin etsijöille.

"Mä vielä maalaan, naulaan ja naputan"

Aurinkoisin terkuin,

Mari

Kommentoimaan pääset klikkaamalla postauksen otsikkoa.