Miten meidän saunanlauteet syntyivät?

Haapapöllit odottamassa sahuuta
Haapapöllit odottamassa sahuuta

Ajatus itse tehdyistä saunan lauteista juontaa juurensa 2015- vuoden kevääseen, jolloin saimme tietää saaneemme tontin. Hetken asia mietittyäni päätin, että haluan tehdä saunan itse.

Tuumasta toimeen ja lauteiden valmistaminen aloitettiin kaatamalla mökiltämme muutamia haapoja. Haapapöllit sahuutettiin kevättalvella 2016, lähitilalla vierailevan sahurin toimesta. Olimme isäni kanssa sahalla kaksi päivää, sillä samalla sahuutettiin muutakin puutavaraa. Voin muuten kertoa, että oli muuten kaupunkilaistytölle mielenkiintoiset kaksi päivää!

Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Siinä sitä haapalankkua nyt on tulossa!
Haapalankut sahuutettuna
Haapalankut sahuutettuna

Sahuuttamisen jälkeen lankut laitettiin taapeliin kuivumaan, jossa ne ehtivät kuivua reilun puoli vuotta (kevättalvi, kesä, syksy ja alkutalvi). Parasta olisi jos ehtisivät ”rauhoittua” parisen vuotta, sillä sen jälkeen eläminen alkaa tasaantumaan.

Hyvän puutavaran kuivattaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kiire oli kuitenkin saada sauna työnalle ja pari kertaa matkan varrella on tullut mietittyä, että mihin oli niin kova kiire? Lauteiden työstäminen olisi nimittäin ollut varmasti todella paljon helpompaa, jos puutavara olisi ollut vanhempaa.

Haapalankut taapelissa
Haapalankut taapelissa

Saunan alatasanne valmistui jo ennen muuttoa ja kiitos siitä kuuluu taitavalle timpurillemme! Alatasanteen ansiosta päästiin saunomaan siis heti muuton jälkeen ja lauteiden korvikkeena ollaan käytetty irtojakkaroita. Hyvin ovat (vähän liiankin) toimessaan palvelleet ja niiden avulla saunamme on saanut paljon sympaattisuus pisteitä!

Onko koskaan järjestetty vuoden sympaattisin sauna kilpailua?

Jakkaroiden valtakausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan, sillä oikeat saunanlauteet valmistuvat viimeistään jouluksi. Kaikki osat ovat valmiina ja kotiutettuna, nyt edessä on enää vähän hiontaa, pintakäsittelyhommia ja sen jälkeen kasausta. Useampi ilta tulee vielä vierähtämään näiden askareiden parissa – tuulettelun aika on jo melkein käsillä!

Valkoinen sauna
Meidän sympaattinen sauna

Lopputuloksesta ja huomioitavista jutuista teen vielä oman postauksen, kunhan kaikki on täysin valmista! Muutaman kallisarvoinen oppi on meinaan tästä projektista tarttunut matkaan.

Tänään matka vie kaksipäiväiselle hopeasavikurssille… Jännäää!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Mari

Mikäs se sieltä tupsahti?

Vihdoin ja viimein ensimmäinen postaus puutöistä! Postauksen aiheessa piilee tarkkaavaisille lukijoille yllätys ja se ei ole todellakaan mitään saunaan liittyvää, vaan koivuinen Tv-taso. Vannoin aikaisemmin täällä blogissanikin, että ensin teen puutöissä kaikki rästihommat ja vasta sitten aloitan uudet työt...

Nooh, niinhän siinä ei sitten käynyt, sillä sain itseni kiinni rysän päältä heti sen jälkeen, kun mieheni hankki uuden telkkarin. Sitten tämä projekti oli tuotantolinjalla ennen kuin ehdin itselleni kissaa sanomaan. Pääasia kuitenkin on, että meidän koneisto pyörii, asiat etenevät ja saadaan kotia eteenpäin palanen kerrallaan!

Liimatappien reikien poraus
Liimatapit ja niiden reikien poraus
Taustalevyn uran talttausta
Taustalevyn uran talttausta
Tv-tason liimaus
Tv-tason liimaus

Vanha tv-taso on ajanut kunnialla asiansa tähän saakka. Edellinen versio oli myös minun tekemäni, mutta se ei oikein koskaan näyttänyt täysin sopivalta meidän uuteen kotiimme. Mittasuhteet oli varmaan suurin ongelma, leveällä seinällä se näytti liian kapealta. Visio uudesta tv-tasosta oli alusta asti selkeänä päässä, valkoinen ja moderni seinään kiinnitettävä malli, johon pitää saada näppärät ovet. Ovet siksi, että haluan tarvittaessa johtojen sekamelskan täysin piiloon!

Taustalevynä käytin "kierrätysvaneria", joka on tullut meille jonkun rakennustarviketoimituksen yhteydessä. Vähän eri sävyä, kuin koivu mutta kunhan ovet saadaan niin eipä tuo enää sitten silmiin pistä.

Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Osmo colorin vahan levitys (sävynä Lumi)
Tv-taso ja johtojen sekamelska
Tv-taso ja johtojen sekamelska

Tähän tv-tasoon on tulossa vielä alhaalta ylös nousevat/taittuvat ovet, mutta ne saavat vielä hetkisen odottaa!

Mitäs ootte tuotoksesta mieltä?

 

Mummon Meduusa Mekkonen

Kesän omien ompeluksien joukkoon kuuluu tällainen ihana Mekkonen.

Tämän Mekkosen tarina alkoi siitä, kun anopillani oli haasteita löytää itselleen mieluista mekkoa kaupasta. Halusin ratkaista pulman niin, että lupasin tehdä hänelle sellaisen mittatilauksena. Pitäähän sitä nyt kunnon kesämekko olla! Kankaan valinta jäi hänen harteilleen.

Terhi Söderlundin suunnittelema mustapohjainen Meduusa
Paljon meduusoita
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa
Mummo ja Mekkonen seikkailemassa

Anopin kanssa meitä on aina yhdistänyt se, että me molemmat pidetään mustaa väriä erittäin värikkäänä. Kesämekon kangas olisi siis ihan hyvin voinut olla täysin musta, mutta tällä kertaa oli oikea hetki "räväyttää"! 

Kankaaksi valikoitui Ommelliselta hankittu mustapohjainen Meduusa trikookangas. Kuosin on suunnitellut Terhi Söderlund. Kaavan muokkasin Ommelliselle piirtämästäni Mekkosen kaavasta. Saman mekon kaava ilmestyi myös Suuri Käsityö- lehden 4/2017 numerossa.

Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkosen kaavan muuttuminen holkkihihaksi
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mekkonen löytyy sivuilta 12 & 13
Mekkonen Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla
Mummo ja Meduusat Adrianmeren rannalla

Sellainen täytyy mainita, että ihan varmasti kaikilla mummoilla ei ole samanlaista mekkoa. Tärkein pointti on kuitenkin se, että ei ole kyllä yhtä vauhdikasta mummoakaan 😊!

Mekko ja mummo, kuin toisilleen tehdyt!

Täydelliset juoksuhousut

Keväällä aloitin juoksuharrastuksen naapuruston ihanien naisten kanssa. Se on ollut ihan parasta, sillä joukossa on voimaa! 💪

Usein yksi asia johtaa seuraavaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Juoksemisen aloittaminen johti uusien lenkkarien hankintaan ja niin noh… pitäähän sitä nyt tietenkin niihin mätsäävät pöksyt olla. 😉

Tällaiset juoksupökät sitten tuli pyöräytettyä uusien lenkkarien kunniaksi. Kankaana Ommellisen lycra, Elina Antilan musta- valkoinen Anemone. Näillä kyllä pingotaan pitkään eteenpäin.

Tykkään ❤

diy juoksuhousut treenihousut
Elina Antilan suunnittelema mustavalkoinen Anemone
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut omalla kaavalla
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua
Juoksuhousut ja paita leikattuna ennen ompelua

Intohimoni ovat lapsesta asti kummunneet käsillä tekemisestä ja minulla on aina kädet upotettuna monenlaisiin projekteihin. Harrastan aktiivisesti myös puutöitä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Rakastan yli kaiken prototypointia ja ongelmanratkaisemista. Näitä housuja tehdessäni sain sisäisiä innostustärinöitä.

Arvostan tuotteiden pitkää elinkaarta ja yleensä käytänkin vaatteet hajoamispisteeseen asti.

Hophop ja eikun lenkille nauttimaan alkavasta syksystä!

Miten Innostunut Oinas blogin nimi syntyi?

Tänä keväänä sain käsiini kirjan nimeltä Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset. Kirjaa aloittaessani en vielä arvannut, sitä mitä kirja tulisi minulle antamaan. Tämä Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjoittama kirja on saanut minut ymmärtämään todella paljon omasta ja muiden tavasta innostua. Kirjan ollessa vasta puolessa välissä, olin niin innoissani lukemastani, että hetkellisesti ahdistuin. Tämä reagointitapa kuvastaakin erittäin hyvin omaa innostustani.

Oletko sinä koskaan miettinyt, millainen innostuja olet?

Uskalla innostua

Innostus kirjassa Arman Alizad kertoo omasta innostuksestaan näin ja tämä kuvaus avaa hyvin myös omaa tapaani innostua. Arman kuvailee itsensä lähemmäksi Steve Jobsin sotilaallisen vähäeleistä innostusta. Heidän tuotantotiiminsä sai 2009 kansainvälisen jakeludiilin, johon Armanin oma reaktio oli lähes olematon. Suomesta ei vielä silloin ollut lähtenyt maailmalle kuin kolme ohjelmaa: Duudsonit, Madventures ja he.

Vaikka Arman oli mielessään yhtä ydinpommiräjähdystä ja sisimmässä kiehui, niin se ei näkynyt ainakaan hänen isälleen, koska hän sanoi näin: ”Arman, mikä sinua oikein riivaa? Te saitte kansainvälisen jakeludiilin ja sä näytät siltä, että oot ottanut pari diapamia. Mitä helvettiä, poikani?”

Innostus on rikkaus

Minulle innostuminen tarkoittaa melkein sietämätöntä olotilaa, samalla positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Kun innostun, on vaikea olla ja vaikea hengittää, tekemisen tarve on silloin valtava, paikallaan oleminen on tuskaa. Olo on kuin ilmapallolla, jolla on vaarana koko ajan poksahtaa. Silloin jos koskaan haluaisin jakautua osiin, jolloin voisin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Innostuminen on ihan mahtavuutta silloin, kun minulla on aikaa ja vapautta omalle innostukselleni.

Kamalaa ja todella ahdistavaa innostumisesta tekee sen, että ruuhkavuosina ei aina tunnu olevan aina omalle innostukselle tilaa, silloin ei voi vain heittäytyä virtaan, kun siltä sattuu tuntumaan. Innostus kun on siitä haastava laji, että itseään on vaikea ajastaa innostumaan juuri silloin kun sille olisi aikaa. Olen huomannut, että tietyllä tapaa myös pelkään innostumista, koska se on minulle niin voimakas ja hallitseva tunnetila.

Ennen kirjan lukemista olin alkanut vakavissani pohtia blogin kirjoittamisen aloittamista. Siihen mennessä en ollut kuitenkaan edes keksinyt yhtään varteenotettavaa nimiehdotusta. Kirja kolahteli minuun niin suurilla taajuuksilla ja silloin tajusin, että blogini nimi täytyisi ehdottomasti olla Innostunut jotain ja mutusteltuani sitä, se on alkanut maistua aina vain paremmalta.

Tämän jälkeen aloin pohtia sitä mikä muu kuvaisi minua ja luonnettani riittävän hyvin ihmisenä? Keksin, että yleismaailmallisesti sitä kuvastaa hyvin oma horoskooppimerkkini, joka on siis oinas. Hautasin ajatuksen siitä, että se olisi liian horoskooppeihin johtava ja päätin, että se tulee olemaan just hyvä!

Isoin kiitos Paulille ja Mikaelille!

Miksi Innostunut Oinas blogi syntyi?

Koko aikuisikäni olen pohtinut sitä, että mikäpä minusta tulisi isona? Se on varmasti vaikea kysymys myös monelle muulle.  En muista koskaan haaveilleeni siitä, että minusta tulisi lääkäri, lakimies, sairaanhoitaja tai pappi.  – Ei, ei mitään sen suuntaista… ja kuitenkaan en ole koskaan osannut nimetä mitään tiettyä ammattia. Aina olen ollut utealias ja monenlaisista asioista innostunut.

Sen olen kuitenkin aina tiedostanut, että tykkään touhuta, mennä ja tehdä käsilläni ja sellaisen urapolun olen osannut valita. Tykkään luoda kauniita asioita. Koulutukseltani olen vaatetus- , tekstiiliartesaani ja mallimestari. Puhtaasti koulutusta vastaaviin hommiin yrittäjäksi en ole koskaan uskaltautunut taloudellisista syistä hypätä.

Töiden suhteen olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut oman alan koulutusta ja intohimoja vastaavissa työpaikoissa. Olen tehnyt mm. mallimestarin, malliompelijan ja erilaisia myyjän töitä.

Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus mallimestarikoulussa
Muotoiluharjoitus kaavana
Muotoiluharjoitus kaavana

Malliompelijan/mallimestarin työssä olen päässyt tekemään mm. metsureille teknisiä työvaatteita. Työnkuvan ydin oli siinä tuotekehityksessä, protojen ja mallikappaleiden tekemisessä. Siksi voin syvällä rintaäänellä sanoa, että rakastan tuotekehitystä ja mikä parasta se sopii täydellisesti myös minun vaihtelunhaluiselle luonteelleni.

Tuotekehityksessä saan käyttää hoksottimiani ja samalla viilata pilkkua. Kaikkia tekemiäni töitä olen rakastanut suurella sydämellä, mutta siitä huolimatta aina on tuntunut siltä kuin jotain pientä puuttuisi.

Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?
Milloin on kasvanut tarpeeksi isoksi?

Tämän kevään aikana olen enemmän ja vähemmän pohtinut sitä, mikä minusta tulisi isona? Miten voisin toteuttaa itseäni ja omia intohimojani? Voisinko saada työn, joka on aikaan ja paikkaan sitoutumatonta? Voiko työni olla monipuolista, mutta silti liittyä kiinnostuksen kohteisiini? Miten oppia uutta joka päivä? Millaisesta tekemisestä saan eniten onnistumisen tunteita? Mitä haluan elämässäni saavuttaa? Ennen kaikkea, mikä tekee juuri minut onnelliseksi? Itsetutkiskelun ja johtolankojen avulla olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, mikä voisi täyttää tunteen siitä jostain pienestä puuttuvasta.

Keväällä näin sattumoisin Emilie Wapnickin esiintymisen TedTalkissa "How to understand your inner potential" ja siitä sai alkunsa omien kolahdusteni sarja. Tajusin, että Emilie kiteyttää kansantajuisesti, oman ”ongelmani” neljään ja puoleen minuuttiin. Sen pääsee katsomaan tästä 😊.

Lyhyesti kerrottuna Emilie kertoo, siitä että ei ole koskaan osannut rajata kiinnostuksen kohteitaan, vaan häntä on kiinnostanut kaikki mahdollinen. Hän innostuu, opettelee ja sitten mukaan hiipii tunne siitä, että enää ei jaksa kiinnostua, koska on kiinnostunut jo toisesta asiasta. Emilie koki tilanteen stressaavana kahdesta syystä: Löytäisinkö koskaan itselleni sopivaa uraa? Onko minussa jotain vikaa? Hän kuitenkin on ymmärtänyt, että tämä viallisuuden tunne johtuukin kulttuurin asettamista mielenmalleista oikean ja väärän  suhteen. Renesanssiajan ihmisen ihanteena taas on ollut moniosaaminen.

Mikä saa sinut innostumaan?

Itse olen samassa veneessä, näen mielenkiintoisia asioita kaikkialla ja innostun todella helposti kaikesta uudesta. Olen elämässäni oppinut monenlaisia asioita ja pystyn myös yhdistelemään näitä taitoja ennakkoluulottomasti. Pystyn tämän ominaisuuteni avulla näkemään maailmaa uusista näkökulmista ja uskallan odottaa odottamatonta.

Emilien avulla ymmärsin, että tapani toimia on puhtaasti voimavara ja minun täytyy löytää oma paikkani. Nyt on aika astua ulos omasta pikku kuplasta ja kohdata maailma. Kuplan ulkopuolelle kurkkimisen ensimmäinen vaihe oli siis tämän blogin perustaminen – haluan kertoa muillekkin mikä saa minut innostumaan. Haluan nähdä voivatko taitoni kuljettaa minut muuallekin, kuin yhden polun asiantuntijamalliin. Haaveilen isosti siitä, että unelmieni työ mahdollistaisi erilaisten asioiden ja esineiden tekemistä ja palvelumuotoilua, luomista ylipäätään.

Olen oppinut, että omia innostuksiaan pitää muistaa kastella ja ruokkia. Mitkä asiat estävät sinua toteuttamasta intohimojasi?

Aurinkoista perjantaita juuri sinulle, toivottaen Mari! 😊

<a href="https://www.blogit.fi/innostunut-oinas/seuraa" target="_blank">
<img src="https://www.blogit.fi/blogit-150x60.png" border="0" />
</a>

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19056393/?claim=gswcg7uf9cu">Follow my blog with Bloglovin</a>